11.7.2007

Prosenttinen etikka

Ajoittain Plokistanissa pulpahtaa esiin pohdintoja, mikseivät kirjoittajat esiinny omilla nimillään. Toiset ovat epäluuloisia, ettei kirjoituksilla ole painoarvoa, jolsei niitä voi omissa nimissään lähettää. Toiset taas ovat jyrkästi sitä mieltä, ettei omaa nimeä kannata missään tapauksessa päästää kiertoon kypermaailmaan.

Kummallakin puolella on varmaan järkevät perustelunsa, itse heilun tyypilliseen harmaaseen tapaani välimaastossa – en tulkitse kirjoituksien painoarvoa ensisijaisesti nimen perusteella, enkä toisaalta älyä kauhistella, miten nimen pohjalta voisi isompaa riesaa syntyä.

En ole tainnut omassa plokissani koskaan perustella, miksi tämä on tehty nimimerkin (tavallaan kahdenkin) suojissa, joten selvitän sitä ranskalaisin viiruin.

– Aloitin plokin hetken mielijohteesta kokeiluna, miltä tuntuisi viskoa tyhmiä juttuja mielen pinnalta puolijulkiseen muotoon (sinänsä julkiseen, mutta jota harva eksyisi näkemään). Otin mallia ulkoisiin puitteisiin ja nimimerkin käyttöön siitä nipusta blogeja, joita olin sattunut näkemään, varsinkin parilta tutulta* kyperhahmolta. Kokeilu oli mukavin tehdä aliaksen alla.

– Oma nimeni merkitsee hyvin harvalle ihmiselle mitään, en käsitä miksi se muita kiinnostaisi. Julkisivua ei ole, jota voisin pyrkiä näillä raapustuksilla pönkittämään tai muovaamaan haluamaani suuntaan.

– Varanimen alla pygmi saa seikkailla vähän vapaammin: voin kertoilla selkkauksista näkökulmia, joiden totuusarvo on samaa luokkaa kuin fiktiolla. Pyrin kohtelemaan muitakin tasapuolisesti, etten heidän kokonimiään turhaan lausu, ellei kyse ole julkisista hahmoista, joiden julkisista teoista kirjoitan. Kehuessani ja suoraan lainatessani voin myös ottaa erivapauksia.

– Oman nimen käyttö voisi aiheuttaa turhaa sekaannusta. Jotain sukulaisia voi olla julkisemmissa rooleissa, eikä tämän haihattelun kuulu heitä häiritä. Samannimisiä ihmisiä on myös olemassa, mitäs heitäkään kiusaamaan.

– Ehkä tärkeimpänä kaikesta, Osmo Poliitilla on oma luonteensa. Se ei ole keksitty tai harkittu luonne, mutta Varapygmi elää vain silloin, kun muilta puuhilta liikenee aikaa. Jos Osmo vaikuttaa ristiriitaiselta luonteelta, ne ristiriidat ovat kyllä sangen aitoja, eivät sellaisia, että valitsisin aiheen mukaan uusia käteviä näkökulmia. Eli en pyri luomaan paisuteltua, paranneltua tai muuten muovattua kyperpersoonaa, mutta tämä on väistämättä vain osatotuus siviiliminästäni, koska kirjoitan tänne silloin kun huvittaa. Monista arkipuuhista ei jaksa tai ehdi kirjoittaa, jolloin tänne valikoituu oudompia otteita. Se korostuu entisestään siten, että lukija huomaa ja muistaa parhaiten ääritapaukset.

– Tältä pohjalta polkkaaminen on usein kevyttä, hauskaa ja jotenkin vastuutonta puuhaa. Saa heitellä tyrkylle kaikenlaista, mitä mieleen moljahtaa. Jos jutut muita sattuvat huvittamaan, niin sehän on mainiota, sillä jonkinlaisista vaihtoehtovirikkeistä tässä vain on kyse. Jos taas eivät huvita, ei kannata lukea, sillä harva täältä voi mitään suurta esiin kaivaa. Mitään kirjallisuutta tämä ei ole, koska en valikoi, tiivistä ja hio tekstiä siihen suuntaan, jos nyt edes osaisin sellaista pakertaa.

– Jos lukijalle tulisi sellainen ihmeellinen tarve, että pitäisi saada yhteys siviiliminääni, niin löytyyhän kunkin polkan alta sähkökirjekuori, joka viestin suoraan kirjoittajan spostilooraan kopsahuttaa. Sinne on tietenkin lupa kertoa asiansa.

* * * * *

Hjuu, en ole jaksanut siviiliminääni kovin tarkkaan varjella, mutta tuntuu kätevimmältä, jos en sitä täällä suoraan mainitse, niin että se kuukeloimalla tänne johdattaisi. Syyt ovat monisäikeiset, lähinnä kyse on siitä, etten usko kellekään olevan hyötyä a) oikean nimeni kuukeloimisesta ja b) sen johdatuksesta tänne.

Hyväksi lopuksi rikon tekstiviestisalaisuuden, jos sellaista on olemassa, koska aamupuhteiksi nauratti yhteydenotto. Taustaksi kerrottakoon, että kohtasimme takavuosina kaverin kanssa harvakseltaan aamukaljan merkeissä, jos molemmilla sattui olemaan sellainen olo. Nyt on kulunut kohtuuttoman paljon kuukausia, ettei ole osunut, eikä niitä osumia koskaan tainnut montaa vuodessa olla.

Näin kaveri runoili: "Oletko niin naurettava mies, että verisukulainen suoraan alenevassa polvessa tahi protestanttisen etiikan etellyttämä "työ" estäisi/hidastaisi aamujuopottelua huonossa seurassa?"

Ikäväkseni jouduin vastaamaan: "Valitan, protestanttista etikkaa juon synkästi irvistellen."

Mihin tuli vielä kuitti: "Ei tämä prosenttinenkaan etikka kakistelematta putoa."

Sehän tässä surettaa, että hyvä perinne voi katketa kokonans tällä menolla. On nimittäin irronnut joskus parhaita keskusteluja ja kaskuiluja noissa merkeissä.

* Telve vaan Tosba ja Kaula, jos satutte lukemaan! En viitsinyt nyt laittaa linkkejä, etten sälytä mitään teitin niskaanne.

17 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Olisi kai pitänyt laittaa omaksi viirukseen se, että omalla nimellä kirjoittaminen voisi luoda turhia paineita ja vainoharhoja.

Pitäisi puolustaa muka "kunniaansa" ja toisaalta voisi epäillä, onko joku lukenut sepustuksia ja luonut niistä omaa kuvaansa.

Harvemmin kiusaa ajatus, millaisen kuvan muut saavat Varapygmistä, mutta joku voisi ottaa asiat juhlavammin totena omalla nimellä.

Angela kirjoitti...

Mut on varmaan jo tunnistettu, vaikka en kirjoitakaan ihan omalla nimellä ja yritän peittää tuttujen oikeat nimet. Olen kuitenkin jo varmaan paljastunut. Kuinkakohan moni tuttu lukee "salaa" mun blogia ;) Yksi on jo ilmoittautunut, mutta varmaan on muitakin.

Ja muista että Varapygmi on bloginimen aatelistoa :D Hyvän kuvan olen saanut.

SusuPetal kirjoitti...

Itselleni virtuaalihahmon rakentaminen ja aliaksella esiintyminen oli kylmän harkinnan tulos, buaaah. Kirjoitan fiktiota, joten reaalihenkilö susupetalin takana ei todellakaan ylitä uutiskynnystä. (jos olisin kiinnostava henkilö, pitäisin päiväkirjablogia, hah).
Kuvablogini puolella olen vähän realisoitunut silloin tällöin, lähinnä paljastamalla jotain henkilökohtaista(että esim. kävelen ympäri Hkiä ja otan valokuvia tai että tapaan satunnaisia bloggaajiakin silloin tällöin).

Itselleni on ihan samantekevää, kirjoittaako ihminen blogiaan omalla nimellään vai jollain nikillä. Tekstit kiinnostavat enemmän.
Olen kyllä huomannut, että joissain blogeissa, jos blogin pitäjä on tullut ulos kaapista eli kirjoittaa omalla nimellään, voi olla vaikeaa saada vastausta kommenttiinsa. Eli joitain asia nyppii selvästi.
Tai sitten susupetalin kommentti on ollut surkea. Hmm.

Olen lukenut blogeista valituksia joskus, että nikin kanssa on helpompaa ampua puskista, heh, mutta enpä ole itse sitä pahemmin harrastanut ja kyllä omalla nimellään kirjoittavia kusipäitäkin on joukossamme.

Varapygmi kirjoitti...

Tervens Angela ja Susupetal! Nyt voin puolustaa "vanhaa kunniaa" liikaakin röyhistellen, sillä olin dvd-iltamassa ja sain voittopokaalina mukaani Old Dignity bourbonia, koska isännän kihti estää sen ylenpaltttisen nauttimisen. Puhumattakaan Byrdsin pienestä cd-eepeestä (halkaisija noin 7 cm), jolla on mm. raamatullinen Turn! Turn! Turn!

Ei maar, olipahan hilpeä iltama, alkaen siitä että Kari Peitsamo esitti soolojukeboksina mm. vanhoja parhaitaan hienolla meiningillä ja yleisö oli täpöjä mukana jo iltapäivällä Tullinkamarilla. Sen jälkeen katsoimme elokuvat American Graffiti ja More American Graffiti. Tyypillistä nuorison intoilua. Vi skall spela rock!

Angela: sulla on niin hauskoja, herttaisia ja hulvattomiakin juttuja, että jos joku niistä rähisee, vika on luullakseni rähisijän silmässä. Olen itse kertonut monelle tutulle plokistani, mutta vähän arasti tulee kommentteja, koska se kontakti on outo, että toinen kirjoittaa ja toinen lukee jos huvittaa.
Kiitos nimikehuista, se huvittaa muakin yhä.

Susup: sinä taas olet minusta kirjallisuuden puolella, jolloin on selvää, että kukin kirjoitus kuuluu arvottaa sen omilla meriiteillä, ei siinä tarvihe tulkata persoonaa (ellei yritä hakea lisää syvyyttä juttuun).

Olen kans miettinyt joskus, että voi synnyttää ristiriitaa, jos nimimerkki kirjoittaa kommenttia omalla nimellään heiluvalle (tai päinvastoin), mutta yritän jatkaa sillä linjalla, että kirjoitan jos haluttaa jotain valoisaa lisäystä esittää tai nurkkaa tonkia toisten kirjoittamasta.

Jos huvittaisi mennä toisten lootikoihin pätemään, niin oma vire ei ole paras ja ainakin minun kannattaa lykätä kommentointi myöhemmäs. Siitä riippumatta voisiko päteä tai ei, järkeä siinä tuskin on kuitenkaan. Tällaiseen kai se puskista ampuminen liittyisi?

Lopulta kai kyse on siitä, että oikeat jutut erottuvat kuitenkin, jos itse kukin haluaa ne erottaa, ja paska putoaa rattailta. En tiedä voiko Plokistanissa kummoisia valtapelejä menestyksellä harjoittaa.
Paitsi jos täälläkin alkaa liikkua rahaa siinä määrin, että sillä määritellään menestystä.

Marinadi aka Mari Koo kirjoitti...

No minullahan on tämä kaksijakoinen blogi-identiteetti, ja paljonkin on asiaa tullut pohdittua. Minun tapauksessani kaikki toki saavat nimen selville pelkästään profiilia klikkaamalla, joten mitään anonyymiteettiä ei ole enää aikoihin ollut.

Itselleni kaksi blogiroolia on kirjoittamista helpottava asia: Marinadi voi heittää erilaista diipadaapaa, ja kuten Varapygmillä, sillä on oma luonteensa.

Mari Koo on taas asiallinen tyyppi, varmaan tylsempi ja yrittää esittää tietävänsäkin jostain jotain :)

Minun blogaamiseni on tietty kavereittenkin tiedossa, mutta harva ei-blogaava tuttu mitään koskaan kommentoi blogiin. Naamakkain sentään saattavat tekstejäni kommentoida. Ja ovat havainneet sen, että Marinadia lukemalla ei kuitenkaan saa selville kovinkaan paljon elämästäni.

Ilmeisesi lukijakuntakin tämän blogiroolitukseni jotenkin ymmärtää, koska ei sitä kovin usein ole ihmetelty tai kyseenalaistettu.

Varapygmi kirjoitti...

Terve Mari... yyäm! Saako kysyä, osaako Mari Koo heittää kärrynpyörää laisin?

En ole muuten tainnut profiilistasi nimeä hakea, vaikka olen ajatellut molempien plokinimiesi (kiperä taivutus) luonteesta jotain ymmärtäväni. Tykkään käydä molemmissa tuntemissani plokeissasi ja huomasin tänään linkkisi kolmanteen. (Kulutusjuhla on tietty monen jakama.)

En tosiaan tiedä, mitä vikaa on nimimerkissä, jos sitä loogisen yhtenäisesti käyttää, verrattuna oikeaan nimeen, jota hyvin harva tuntee. Reilu pelihän se on sikäli, että vaikkapa nimistä Marinadi, Varapygmi tai Susupetal on helppo aavistella, ettei se ole ristimänimi.

Marinadi aka Mari Koo kirjoitti...

Kyllä Mari Koo osaa kärrynpyörän, mutta tekee sen hillitysti, vain yhden kerrallaan eikä korkokengät jalassa :)

Eipä kai minun, kuten kenenkään muunkaan, koko nimi ole mitenkään oleellinen tekijä blogeissa, kuten tässäkin kommenttiketjussa on moneen kertaan todettu. Hyvä blogi vaan on hyvä blogi.

Kieltämättä ne henkilöt, jotka kirjoittavat jollain oikealta kuulostavalta nimellä (esim. Mikko) ja sitten paljastuvat toisennimiseksi (Heikki), hämmentävät eniten tavattaessa. Nämä ei-ristimänimet ovat paljon kätevämpiä ja usein myös hauskempia!

hdcanis kirjoitti...

Itse aloitin nimimerkkien käytön ennen kuin netissä edes liikuin, lehtien mielipidepalstoilla (joista jotkut kirjoitukset jopa julkaistiin ja saivat aikaan keskustelua). Silloin nimimerkkien käyttö mahdollisti paljon värikkäämmän kielenkäytön ja retorisesti tärkeät mutta älyttömät mielipiteet.
Toisaalta pitkäaikaisena roolipelien harrastajana oli jo kokemusta itsensä nimittämisestä vierailla nimillä.

Niinpä nettiinkin kirjoitellessa nimimerkki oli normaali lähtökohta (olen minä joillain kontrolloiduilla sähköpostilistoilla omaakin nimeäni käyttänyt). Sekalainen joukko tuttuja tuntee ne nimimerkit ja lueskelevat sitten niitä, muiden ei ole niin väliksikään.

Varapygmi kirjoitti...

Tervens! Alkaa Vanha Kunnia olla palanut kehosta, eikä tänään ole koiraa karvoihin katsominen (hair of the dog that bit you, tiedätte kai). Nyt ymmärrän, miksi Veksi kutsuu juomaa nimellä No Dignity.

Jou, lukijan kirjeet lehtiin… olen niitä aina joskus mielessäni sorvaillut, mutta en ole tainnut sen jälkeen lähettää, kun Ruutu/Zoom/Nonstop-akselilla osallistuin kilpailuihin ja samalla kommentoin. Jos olisin päivälehtiin pusertanut kannanottoa, olisin voinut kai laittaa niihin oman nimenikin, kuten vallitseva trendi taitaa nykyään olla.

Olin vuosi sitten melko neitseellinen nettikirjoittaja, joten kuviot eivät ole liian tuttuja. Huomaan epämääräisesti kiusaantuvani, jos nimimerkkinsä alla ilahduttanut kirjoittaja kääntää jyrkästi kurssia, vaihtaa nimeä tai katoaa. (Missä on Vähätelmä?)

Joillekin plokittelukin on roolipeliä, mutta jäykkäniskana olen pysynyt samana kyperhahmona, josta voi toki paljastua uusia puolia. Kyllä se on selvästi osa itseäni. Minua kiinnostavat ihmiset, eivät heidän nimensä, asemansa saati keksityt asenteet.

Hdcanis, nämä ovat pelkkää aprikointia, jolle annoit kimmokkeita, eivät yrityksiä arvottaa tapaasi käyttää nimimerkkiä. Olet ilahduttanut useasti kommenteillasi ja luulisin niistä luonnetta löytäneeni.

Tiedotus: olin metsässä sen kirjekuoren kanssa, sillähän voi lähettää jutun kaverille, mutta taitaa sieltä paljastua myös spostiosoitteeni:
varapygmi@gmail.com

Ei omaa plokiaan hyvin tunne, koska sen näkee erilaisena kuin toiset, eikä etusivun ominaisuuksia tarvitse käyttää juuri koskaan.

hdcanis kirjoitti...

Hesari vaatii oman nimen käyttöä, samoin kuin monet muut virallisemmat, mutta pienemmät lehdet ovat yhä villejä ja vapaita (ja oma suosikkifoorumini kirjoitella oli Kirkko ja kaupunki -lehden tavattoman hauska mielipidesivu).

Nimimerkit saattavat nostaa esiin joitain luonteenpiirteitä esille jotka jäisivät vähemmälle oikeaa nimeä käyttäessä mutta kyllä minä siellä aina taustalla olen. Yksi kaveri kyllä harrastaa noita täysin fiktiivisten henkilöiden keksimistä jotka menevät sitten omalla tavallaan keskustelemaan nettipalstoille...

Angela kirjoitti...

Mäkin olen oikeasti siis Lady joka hypp..eikun tsemppaa enkä Angela! Heh. Ja kiitos kehuamisesta
t. Lady joka punastuu nyt vaihteeksi

ps. lamppufaktat löytyy sieltä kommenttiloorasta :D

pps. Kohta alkaa yks loistoleffa, joka pörhisti aikoinaan niskakarvat pystyyn. Nyt sen jo osaa ulkoa mutta silti se on Tappavan hyvä! Tunnustettava se on.

Siru kirjoitti...

Tulen ja katoan..
En katoa minnekään, kun kerran olen tullut. Käyn säännöllisesti lukemassa jopa ennalta tiedetyt haamupäivitykset.
Sää saat mut useimmiten sanattomaksi. Tuolla tieto- ja kiinnostusmäärällä.
Luen innoissani, mut mul ei oo muuta ku otettavaa..
Sallithan lurkkijatkin?
Laitanko ens kerralla viestin: Lurkin lurkin taas..

Varapygmi kirjoitti...

Siru: kiitos, mut en minä mitään tiedä. Olen utelias kyllä ja sohin moneen suuntaan. Ne ovatten eri miehet, jotka synteesiin venyvät.

Varapygmi kirjoitti...

Anteeksi hölmöyteni, tietenkin ihmiset eikä miehet. Tällä lailla paljastetaan sovinismi, joka voi olla lähellä pintaa... elämä on opettelemista.

Varapygmi kirjoitti...

Sukupuoleen katsomatta: voi pojat! Stana, että Nilssonin Without Her on komia, johon pistin hiljattain juutuubi-linkin. Kerran tai kaksi vielä…

helanes kirjoitti...

Kuvittelen myös olevani enemmän kirjallisuuden puolella haikuilussani, vaikka asioista ja julkisuuden henkilöistä kirjoitankin. Yritän pysyä ironisoidessanikin korrektina. Tältä pohjalta kirjoittavien ei tarvinne isommin pelätä riskejä. Ja kuten itse kirjoitit, sähköpostitse saa yhteyden. Toisinkin päin muuten yleensä, jos on edes jonkinlainen moderointi- tai rekisteröintikäytäntö.

Varapygmi kirjoitti...

Jännä muoto sinulla, Helanes, en muista olenko koskaan haikua kokeillut rakentaa. Limerikkejä kyllä, kun sitä vaadittiin. Vapaamuotoisissa raapustuksissa näyn olevan löysän tuuban miehiä, kuten polkkauksessa. Harvoissa lehtijutuissani taas olen kasannut liikaakin faktaa tiskiin, vaikea luoda siihen enää jouheaa kuljetusta. Tai joku kolumni tai pääkkäri on voinut mennä enempi polkan tahtiin.

Veijo Meri puhui viikolla telkkarissa siitä, että hän kirjoittamalla ottaa selvää asioista, ei hän niitä aloittaessaan tunne, viitaten ainakin faktapohjaisiin kirjoihinsa. Se tuotti ahaa-elämyksen, niin on käynyt minullakin.

Tekisi hyvää mielelle ja kielelle kahlita itseään siihen malliin, että pakertaisi tännekin hyvää ja tiivistä tekstiä, vaikkapa yrittäisi saada siihen kirjallista relevanssiakin. Käännöksissä tiedän joskus saaneeni aikaan tiivistä ja kulkevaa juttua, vaikka poljennon joutuisi luomaan pitkälti uusiksi, mutta tyhjästä luominen on tietenkin eri asia.

Se vähän hävettää, että julkisia henkilöitä tulee sotkeneeksi lapsellisimpiin pyllyhuumorijuttuihin, mutta luulisi olevan selvää, että silloin pilkan kärki kohdistuu itseen, ei niihin jalustalla seisoviin.