Prosenttinen etikka

Ajoittain Plokistanissa pulpahtaa esiin pohdintoja, mikseivät kirjoittajat esiinny omilla nimillään. Toiset ovat epäluuloisia, ettei kirjoituksilla ole painoarvoa, jolsei niitä voi omissa nimissään lähettää. Toiset taas ovat jyrkästi sitä mieltä, ettei omaa nimeä kannata missään tapauksessa päästää kiertoon kypermaailmaan.

Kummallakin puolella on varmaan järkevät perustelunsa, itse heilun tyypilliseen harmaaseen tapaani välimaastossa – en tulkitse kirjoituksien painoarvoa ensisijaisesti nimen perusteella, enkä toisaalta älyä kauhistella, miten nimen pohjalta voisi isompaa riesaa syntyä.

En ole tainnut omassa plokissani koskaan perustella, miksi tämä on tehty nimimerkin (tavallaan kahdenkin) suojissa, joten selvitän sitä ranskalaisin viiruin.

– Aloitin plokin hetken mielijohteesta kokeiluna, miltä tuntuisi viskoa tyhmiä juttuja mielen pinnalta puolijulkiseen muotoon (sinänsä julkiseen, mutta jota harva eksyisi näkemään). Otin mallia ulkoisiin puitteisiin ja nimimerkin käyttöön siitä nipusta blogeja, joita olin sattunut näkemään, varsinkin parilta tutulta* kyperhahmolta. Kokeilu oli mukavin tehdä aliaksen alla.

– Oma nimeni merkitsee hyvin harvalle ihmiselle mitään, en käsitä miksi se muita kiinnostaisi. Julkisivua ei ole, jota voisin pyrkiä näillä raapustuksilla pönkittämään tai muovaamaan haluamaani suuntaan.

– Varanimen alla pygmi saa seikkailla vähän vapaammin: voin kertoilla selkkauksista näkökulmia, joiden totuusarvo on samaa luokkaa kuin fiktiolla. Pyrin kohtelemaan muitakin tasapuolisesti, etten heidän kokonimiään turhaan lausu, ellei kyse ole julkisista hahmoista, joiden julkisista teoista kirjoitan. Kehuessani ja suoraan lainatessani voin myös ottaa erivapauksia.

– Oman nimen käyttö voisi aiheuttaa turhaa sekaannusta. Jotain sukulaisia voi olla julkisemmissa rooleissa, eikä tämän haihattelun kuulu heitä häiritä. Samannimisiä ihmisiä on myös olemassa, mitäs heitäkään kiusaamaan.

– Ehkä tärkeimpänä kaikesta, Osmo Poliitilla on oma luonteensa. Se ei ole keksitty tai harkittu luonne, mutta Varapygmi elää vain silloin, kun muilta puuhilta liikenee aikaa. Jos Osmo vaikuttaa ristiriitaiselta luonteelta, ne ristiriidat ovat kyllä sangen aitoja, eivät sellaisia, että valitsisin aiheen mukaan uusia käteviä näkökulmia. Eli en pyri luomaan paisuteltua, paranneltua tai muuten muovattua kyperpersoonaa, mutta tämä on väistämättä vain osatotuus siviiliminästäni, koska kirjoitan tänne silloin kun huvittaa. Monista arkipuuhista ei jaksa tai ehdi kirjoittaa, jolloin tänne valikoituu oudompia otteita. Se korostuu entisestään siten, että lukija huomaa ja muistaa parhaiten ääritapaukset.

– Tältä pohjalta polkkaaminen on usein kevyttä, hauskaa ja jotenkin vastuutonta puuhaa. Saa heitellä tyrkylle kaikenlaista, mitä mieleen moljahtaa. Jos jutut muita sattuvat huvittamaan, niin sehän on mainiota, sillä jonkinlaisista vaihtoehtovirikkeistä tässä vain on kyse. Jos taas eivät huvita, ei kannata lukea, sillä harva täältä voi mitään suurta esiin kaivaa. Mitään kirjallisuutta tämä ei ole, koska en valikoi, tiivistä ja hio tekstiä siihen suuntaan, jos nyt edes osaisin sellaista pakertaa.

– Jos lukijalle tulisi sellainen ihmeellinen tarve, että pitäisi saada yhteys siviiliminääni, niin löytyyhän kunkin polkan alta sähkökirjekuori, joka viestin suoraan kirjoittajan spostilooraan kopsahuttaa. Sinne on tietenkin lupa kertoa asiansa.

* * * * *

Hjuu, en ole jaksanut siviiliminääni kovin tarkkaan varjella, mutta tuntuu kätevimmältä, jos en sitä täällä suoraan mainitse, niin että se kuukeloimalla tänne johdattaisi. Syyt ovat monisäikeiset, lähinnä kyse on siitä, etten usko kellekään olevan hyötyä a) oikean nimeni kuukeloimisesta ja b) sen johdatuksesta tänne.

Hyväksi lopuksi rikon tekstiviestisalaisuuden, jos sellaista on olemassa, koska aamupuhteiksi nauratti yhteydenotto. Taustaksi kerrottakoon, että kohtasimme takavuosina kaverin kanssa harvakseltaan aamukaljan merkeissä, jos molemmilla sattui olemaan sellainen olo. Nyt on kulunut kohtuuttoman paljon kuukausia, ettei ole osunut, eikä niitä osumia koskaan tainnut montaa vuodessa olla.

Näin kaveri runoili: "Oletko niin naurettava mies, että verisukulainen suoraan alenevassa polvessa tahi protestanttisen etiikan etellyttämä "työ" estäisi/hidastaisi aamujuopottelua huonossa seurassa?"

Ikäväkseni jouduin vastaamaan: "Valitan, protestanttista etikkaa juon synkästi irvistellen."

Mihin tuli vielä kuitti: "Ei tämä prosenttinenkaan etikka kakistelematta putoa."

Sehän tässä surettaa, että hyvä perinne voi katketa kokonans tällä menolla. On nimittäin irronnut joskus parhaita keskusteluja ja kaskuiluja noissa merkeissä.

* Telve vaan Tosba ja Kaula, jos satutte lukemaan! En viitsinyt nyt laittaa linkkejä, etten sälytä mitään teitin niskaanne.