Aamulehdessä sattui olemaan tänään kolumni joukkuepelaajien älykkyydestä, joka osui niin hyvin yhteen eilisen nero-lainaukseni kanssa, että tunsin tarvetta lainata tätäkin. Francesco "Hot Ten" Totti oli taannoin mielenkiintoni kohteena täällä plokissa, koska hän on loistava pelaaja, mutta vaikuttaa järjenjuoksultaan arvaamattomalta.
Näin kirjoittaa Näkökulmassa (AL 22.6.07) Riku Korkki, otsikkonaan Äly hoi, älä jätä:
"… Myös pelaajia luonnehditaan älykkäiksi. Urheilun standardeilla mitattuna "älykäs" jalkapalloilija on esimerkiksi Italian pääsarjajoukkue AS Roman kapteeni Francesco Totti.
Totti tekee maaleja, rauhoittaa joukkueen peliä ja jakelee uskomattoman oivaltavia syöttöjä vuodesta toiseen.
Nurmella Tottin taidot, fyysinen lahjakkuus ja pelisilmä tekevät hänestä "älykkään" pelaajan.
* * *
On kokonaan toinen asia, voiko samaa sanoa Totista kentän ulkopuolella.
… Yksi kuuluisimmista tarinoista on, kun toimittaja huikkasi hänelle: "Carpe Diem." Totti vastasi, että hän ei valitettavasti puhu englantia.
– Francesco, mitä mieltä olet USA:n ja Irakin välisestä tulenarasta tilanteesta, toimittaja kysyi.
– Molemmat ovat kauniita kansakuntia, mutta kuten kaikki tietävät, vain toinen voi selviytyä jalkapalloilun MM-kisoihin."
Jep joo, pirullako näistäkään tietää, ovatko joutuneet värikynän alle tai ovatko kiertäviä legendoja, jotka on tällä kertaa tuupattu Tottin* nimiin. Peräti hurjalta tuntuu, ettei italialaiskundi latinan fraasista saa sen vertaa kiinni, että voisi aavistella mitä se tarkoittaa. Tai ettei ainakaan sitä englanniksi luulisi. Miksei niinkin joukon kohinassa voi sattua.
En pitäisi oikeastaan ihmeenä, jos eräidenkin urheilusankarien saavutukset olisivat kiinteästi yhteydessä siihen, ettei päähän ole kerta kaikkiaan mahtunut huippuvaiheissa muuta kuin oma laji ja suoritukset sen parissa**. Enkä näe tällaista mahdollisuutta syynä arvostaa heitä enemmän tai vähemmän omalla alallaan, kukin vetäköön omien ominaisuuksiensa puitteissa kuten parhaaksi näkee.
Taidan jatkossakin puhua ja kirjoittaa peliälystä sekä älykkäistä pelaajista, joiden määrittelemisessä ei tarvitse ottaa selvää pelaajan valveutuneisuudesta tai ääoosta, vaan pelkät pelisuoritukset ovat mittapuuna. Näillä rinsiipeillä Totti on huikeimmillaan futisnero, tsori vaan.
* En itse arvaisi taivuttaa tätä suomen sääntöjen mukaan "Totin", toimittaja Korkki on myös kahta mieltä: toisaalta Tottin, toisaalta Totista. Meillä oli kyllä 60-luvulla kissa, joka taipui ilman muuta Totin, mutta kissat ovatkin taipuisia.
** Niin ja tietenkin se, mikä on aina mielessä, mutta hypätään nyt ensin.
22.6.2007
Jatkoa futisnerouteen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Taisi Totti vain hassutella...sitä paitsi italialaisten jalkapalloilijoiden EI tarvitse olla älykkäitä ollenkaan :)
Hubaa Jussia Varapygmi!
Tervens ja kiitos! Samaa sinulle.
Aamupäivällä tuli jo pari yllytystä liikehtiä, toinen komiaan urheiluseuran kesäkeskukseen järven rantaan ja toinen kaupungissa kaljoitteluun, joka kääntyi jo jokunen tunti sitten paritalon pihalle kaupungin liepeille.
Ei jaksa, pitää elpyä ensin, sitten toivottavasti siivoilla ja sitten voi katsoa jos huvittaa tehdä jotain.
Muistan aikoinaan haukoneeni henkeä, kun Teemu Selänteen tähti alkoi muotoutua ja jossain haastattelussa mies kertoi lukeneensa elämänsä aikana alle viisi kirjaa. Ei se tietenkään ole sinänsä merkki älyn puutteesta... mutta jostain tyhmyydestä kuitenkin. Varsinkin jos sen julkisesti myöntää.
Terve Kriisi! Muistan Teukka-tapauksen, irvailimme siitä opiskelukaverien kanssa muinoin, kuten kirjoittelin tännekin:
varapygmi.blogspot.com/2007/02/naiskirjailijoita.html
Teukalla oli oma, erikoinen kaavansa: on kuulemma melkonomi (melkein merkonomi) ja teki töitä muistaakseni päiväkodissa, mikä oli jotenkin hieno juttu kiekkopiirejä ajatellen. En yhtään tiedä, onko päässyt myöhemmin kirjojen makuun. On niin suora ja avoin puheissaan, ettei ole varmaan edes ajatellut, pitäisikö tuollaisia lukuhommia kaunistella.
En osaa nykyään tulkita ihmistä sillä, miten paljon tai mitä on lukenut. Kaveripiirissä on monilla muilla tavoilla eteviä ja hienoja äijiä, joilla kirjat ovat jääneet vähiin. (Naispuolisista ei tule mieleen, että tietäisin romaanien jääneen yhtä olemattomiin.)
Yksi läheisimmistä yllätti vuosia sitten kertomalla, kun otin hänen hyllystään jotain Kätkäläistä ja muuta suomalaista lukuun, ettei ole kirjoja lukenut eikä oikein pystykään. Ylivoimainen kynnys päästä läpi tai ainakin vie hitosti aikaa. Kuvittelen asiaa miettimällä ekan vieraskielisen kirjan tankkaamista.
Olen tainnut oppia häneltä enemmän kuin päinvastoin, mutta ainakin erilaiset lähtökohdat ovat kumpaakin virkistäneet ja valaisseet. Millään en osaisi häntä tyhmyydestä moittia, esimerkiksi elämää, ihmisiä ja käden taitoja ymmärtää paremmin.
Älykkäät lukutaidottomat aikuiset alkavat kai käydä länsimaissa vähiin, vaikka harva on kuin Tarzan, että aapiskirjasta oppisi yksin paitsi lukemaan ja kirjoittamaan, myös kielen. Mutta pari vuotta sitten yksi sangen älykäs NHL-seuran pamppu (GM) paljasti omaelämäkerrassaan eläkeiässä, ettei osaa lukea. Sellaisenkin puutteen voi siis peittää ja paikata muilla avuilla.
Juu, unehduin miettimään asiaa tunneiksi, enkä saa mitään valmista esiin siltikään. Tästä saisi uuden polkan, kun vielä kaivaisi esiin tarkemmat kuviot siitä kaksikielisestä NHL-pampusta.
Ööö, tuota, en kyllä ole varma edes tuosta, millaisia oireyhtymiä on olemassa, joiden vuoksi älykkään ihmisen olisi ylivoimaista oppia lukemaan. Se oli mutu-juttua, että lukutaidottomuus olisi harvinaista.
Kaivoin juttua siitä NHL-äijästä, jos se jotakuta kiinnostaa. Jännä tarina:
http://www.sptimes.com/2005/11/10/Columns/Secret_s_out__demons_.shtml
Jacques Demers oli 14 kautta päävalmentajana NHL:ssä (Quebec, St. Louis, Detroit, Montreal, Tampa Bay), valittiin kahdesti NHL:n vuoden valmentajaksi ja toimi kauden Tampassa myös managerina. Lähtöjään ranskankielinen, muutti USA:han aikuisena, ei osannut juuri lainkaan lukea kumpaakaan kieltä eikä kirjoittaa. Toimii nykyään kai tv-kommentaattorina.
Hmm, alkeistekniikkaa linkeissä. En osaa laittaa kommentteihin älylinkkejä, mikä kertokoon surullista tarinaansa minun nokkeluudestani.
Tuo Demers-linkki menee osin piiloon, mutta on silti käyttökelpoinen: pitää kolmoisklikata, että se aktivoituu, kopioida ja siirtää se selaimen osoitekenttään. Mulla ainakin toimii…
Itseäni ei olisi Teukan tapaus varmaan muuten hätkähdyttänyt lainkaan, mutta tilanteissa joissa ihmisen pärstää käytetään lapsille hyvänä esimerkkinä milloin missäkin asioissa (kuten Teukkaa silloin käytettiin kaiken maailman maitomainoksissa sun muissa), ei pitäisi mennä puhumaan lukemattomuudesta siihen sävyyn, että hyvin pärjää vaikkei lukiskaan (varsinkin kun sit isona meistä kaikista tulee NHL-tähtiä :-)
Voidaan puhua keulakuvien valheellisuudesta ja kulissien pidon naurettavuudesta. Mutta jos lähdetään siitä, että keulakuvia on, niin ne kulissit ovat tiettyyn pisteeseen asti toivottavia.
Jou, kiekkoilijat ovat entivanhaan tainneet olla vähän rokujakin, että ketut mitään kirjaa ainakaan lueta. Trendi on tainnut säilyä, koska joitakin akateemisia tai muuten vaan lukumiehiä (naiskiekkoilijoista en taas tiedä) herkästi yhä nostetaan poikkeuksina esiin.
Luulisi oikeastaan, että tasaisen tappavaa päivärytmiä hyvin tasapainottaisi lueskella vaikka päiväunilla ennen peliä jotain, millä ajatukset irtoavat etäämmälle.
Lähetä kommentti