9.6.2007

Henkka ja muut vasurit

Etsiskelin paria blueskurkoa juutuubista ja harhauduin kierrokselle selvittämään vasenkätisten kitaristien erikoisuuksia.

Erityisesti alkoi kiinnostaa Jimi Hendrix, jolla on livenä tutuimmin työkaluna oikeakätinen Fender Stratocaster, käännettynä vasurin puolelle (kuten kuvassa, siis kaula oikean käden puolelle, "sooloaukko" yläpuolella ja machine head ylösalaisin) ja kielet vaihdettu normaalimalliin, että matalin kieli (E) on ylhäällä ja ohuin alhaalla.

Olen kuullut vuosien mittaan monenlaista legendaa siitä, onko Jimi soittanut myös rightilta, siis kaula vasemmalle, tai leftiltä kielet väärin päin (paksuin* E-kieli alimpana). Todistusaineisto juutuubilla vahvisti kuvaa, että vasurin puolelta on vetänyt aina (jo ennen Experienceä Isley Brothersin kanssa). Kaikilla kuuluisilla pätkillä, mistä vain selvää sai, olivat myös kielet standardimalliin paksuin ylimpänä, eivätkä ylösalaisessa järjestyksessä (vaikka siis kitara onkin yleensä käännetty eikä vasurimalli).

En sitten tiedä, perustuuko harha rightin vedoista pelkkiin käännettyihin kuviin. Peilikuvia on toki tullut vastaan, jotka perverssisti näyttävät siltä kuin Jimi olisi kääntänyt vasurin kirveen ylösalaisin, että kaula osoittaa vasemmalle. Tästä oli esimerkkinä jopa hetkeksi harhauttanut videokollaasi kappaleeseen All Along The Watchtower

Jossain humupätkillä Jimi tapaili satunnaisesti oikeakätisten kaverien kitaroita vasurilta, eli kielet ylösalaisin, kuten Rollareiden seurassa takahuoneessa (MSG, New York, 1969), mutta tuossakaan ei kuule mitä hän soittaa, vaan taustalla soi Brian Jonesin kanssa tehty levytys My Little One.

Yksi Experiencen jälkeinen (Billy Cox lie korvannut Noel Reddingin, vaikka Dick Cavett esittelee ryhmän Experiencenä) mainio tv-live löytyi, jossa aseena on Gibson SG, enkä saanut selvää onko kielet käännetty vai ei (mutta mikseivät ne olisi kuten yleensä):
Izabella

Vuodelta 1967 löytyi outo pätkä studiopelleilyistä Noel Reddingin ja Mitch Mitchellin kanssa, jossa näkyy poseerausta, kuinka Jimi vetäisi myös viulua vasurilta, kappaleina taisivat olla The Wind Cries Mary ja Burning of the Midnight Lamp.

* * * * *

Innoittajana tähän vasurien tutkimukseen olivat bluesäijät, jotka eivät piitanneet kieliä kääntää, kun olivat kerran oppineet soittamaan oikeakätistä kitaraa ylösalaisin. Kuten nämä kurkot:

Albert King: Born Under A Bad Sign (live Ruotsista 1980)
Vähäeleisen, funkyn tyylin suuri maestro Gibsonin lentävän veen eli Lucyn kimpussa. Näyte ei ole äänentoistollisesti parasta, mutta esitys on hyvä. "Born under a bad sign / I've been down since I began to crawl / If it wasn't for bad luck / I wouldn't have no luck at all"

Otis Rush: I Can't Quit You Baby (tv-live 1966)
Mylvii kuin puutteessa oleva sonni, mahtava ääni, vaikka soitto ei ole kireintä mitä herralta olen kuullut. Kappaleen omi sittemmin myös Led Zep.

Oma erikoislukunsa on surf-kitaran vanha sankari Dick Dale, joka oppi myös soittamisen ympäri käännetyllä rightin vehkeellä. Hän näyttää hommanneen jo varhaisessa vaiheessa vasenkätisen Stratocasterin, mutta on kääntänyt siihen kielet nurinpäin, eli paksuin* kieli on alimpana, kuten jo playback vuodelta 1963 kertoo:

Dick Dale & The Del Tones: Misirlou (elokuvasta A Real Swingin' Affair, 1963)

Jos playback ei kelpaa todisteeksi, tässä on vielä Dick Dalen livenäyte Misirlousta vuodelta 1996. Kappalehan rävähtää erittäin komeasti myös Tarantinon Pulp Fictionissa.

* * * * *

Seuraavaksi olisi kiintoisaa kuulla, mikä merkitys soittoon on sillä, että kielet ovat väärinpäin Rushin ja Albert Kingin tapauksissa. Tai sillä, että kielet on käännetty, kuten Jimin ja Dick Dalen tapauksissa, jolloin kuulemma Fenderin kaavailemat soundit muuttuvat, koska mikit ja virityskoneisto korostavat paikkaa vaihtaneita kieliä eri tavalla.

Kun en kitaransoiton tekniikasta mitään ymmärrä, en jaksa arvuutella yhtään, miten tuollaiset seikat vaikuttavat, mutta olen taas hitusen ylpeämpi meidän vasenkätisten puolesta, kun tutkailin näiden herrojen rykäisyjä.

Tasapainon vuoksi oheistan vielä yhden oikeakätisen suosikin esityksen, instrumentaalien ja riffien vanha kuningas soittaa.

Freddie King: San-Ho-Zay (näyttää olevan tv-live 60-luvulta)

Tuo oli itse asiassa se eka pätkä, mitä aloin haeskella. Omituisesti aina harhautuu pitkille harhapoluille, jos sattuu jotain hyvää löytämään.

Onkohan sellaisia Henkan jäljittelijöitä muuten näkynyt, että olisivat hankkineet vasuri-Straton, kääntäneet sen nurin ja vaihtaneet kielet toisin päin? Jospa sillä irtoaisi jotain olennaista, kun mikit, kampi, potikat ja virityskoneisto olisivat samalla tavoin väärin päin kuin Jimillä. Eikös Stevie Ray Vaughankin sentään suosinut rightin kirveitä, ettei näin orjallisesti hakenut peilikuvaa Jimpasta?


* EDIT: Kervå osoitti komman, joten täydensin, että "paksuin" E-kieli, jos normivireessä on E sekä ylimpänä että alimpana.

11 kommenttia:

kervå kirjoitti...

"on kääntänyt siihen kielet nurinpäin, eli E-kieli on alimpana"

Heh, kompa: normaalivireisessä kitarassa sekä alhaalla että ylhäällä on E :)

"kuulemma Fenderin kaavailemat soundit muuttuvat, koska mikit ja virityskoneisto korostavat paikkaa vaihtaneita kieliä eri tavalla."

Virityskoneisto ei välitä, eikä muuta soundia järjestystä vaihtamalla. Eniten soundi muuttuu tallamikissä. Koska se on kieliin nähden vinossa. Ja mun mielestä toi käännetty suhde mikkiin on parempi kuin alkup. Mulla on itellä oikeakätinen Telecaster, johon olen vaihtanut vasurin tallan (Telessä mikki on kiinni tallan metallilevyssä toisin kuin kaikissa muissa kitaroissa) saadakseni tuon käännetyn suhteen "edut".

Makuasioita enwei...

Paitsi että oikeakätisen kitaran soittaminen vasenkätisesti aiheuttaa muutamia ergonomiaongelmia: potikat ovat paikassa, jossa niitä säätää vahingossa kun käsivarsi tai hiha osuu niihin.

Varapygmi kirjoitti...

Terve, Kervå! Kiitos tiedoista ja oikaisuista, olen maalainen näissä hommissa. Nolo kompa.

Jotain selvitystä tavailin taas Hendrixin syistä nimenomaan kääntää kitara ja kielet, mutta kaikkea ei jaksa ymmärtää, kun en itse soita enkä ole eroja suoraan kuullut. Vibrakammesta taisi kiitellä, että sitä on helpompi käyttää käännetyssä kirveessä.

Wikipediastahan se oli, lopputilkkeistä. Kuulemma silläkin olisi vaikutusta, että Straton "six-a-side headstockiin" kierretään näin eri määrä kieltä: ohuinta E-kieltä eniten ja paksuinta vähiten. (En tosiaan tiedä, voiko eron huomata.) Lainaus:

"Hendrix restrung his guitars so that the heavier strings were in their standard position at the top of the neck. He preferred this layout because the tremolo arm and volume and tone controls were more easily accessible above the strings, but it also had an important effect on the sound of his guitar: because of the stagger of the pickups' pole pieces, his lowest string had a bright sound while his highest string had a mellow sound—the opposite of the Strat's intended design. This effect was exaggerated by the slant of the Strat's bridge pickup, and the varying length of the strings behind the nut caused by the Strat's six-a-side headstock."

Sivumennen, useimpien äijien soittotyylillä olisi helppo nähdä, ovatko kielet normaalisti vai ylösalaisin, mutta Jimi on niin erikoismies, etten kaikista 60-luvun tuhrupätkistä erota, jolleivät itse kielet erotu. Melkoiset frankfurterit verrattuna useimpiin prinssinnakkisormiin.

Varmaan jälleen jos osaisi soittaa, homma olisi helpompi.

Peliin Iommeliin kirjoitti...

Tulin justiin Sauna Open Airista, jossa Heaven And Hell -yhtyeen (eli Dio Sabbathin) veteraanikitaristi näytti nuoremmilleen kuin heavyn vasurilla vetävä Morgan Kane:

Iommi picked up the guitar as a teenager. In an industrial accident at the age of 18 he lost the tips of the middle and ring fingers of his right hand. Being left-handed, he used his right hand to fret the strings of a guitar. He initially thought that his days of playing guitar were over, but his boss encouraged him to reconsider by playing a Django Reinhardt record, because Reinhardt lost mobility in the third and fourth fingers of his fretting hand in a fire. Iommi strung his guitars with extra-light strings (which he created himself by intertwining banjo strings) and wore plastic covers over those two fingers (which he covered with leather, so he could grip the strings properly.

Kuinkahan paljon tuo Sabs-soundi juontuu "Tommi Lommin" (vanha manselainen sanonta) händikäpistä? Hyvinhän äijä edelleen rapistelee!

varapygmi kirjoitti...

He, kuulin ikkunan kautta aiemmin etäistä melua, jonka aavistelin olevan Heaven and Hell.

Tarkastin saman tien Iommin muinaisvälineitä, niin 1969 Earthissa näyttää soittaneen leftin mailalla, joka muistuttaa SG:tä, kielet normitapaan paksuin ylimpänä. (Näköjään siis pari vuotta onnettomuuden jälkeen.)

Samalla tuli vastaan tarina, kuinka Ian Anderson pestasi hänet Jethro Tulliin, kun Mick Abrahams lähti, mutta Lommi kypsyi pian tiukkaan kuriin. Hän olisi palannut heti Tulliin joulukuussa -68, kun se oli mukana Stonesin Rock'n'Roll Circus -iltamassa, mutta tilalle oli jo löytynyt Martin Barre. Tv-esityksessä Iommi oli mukana, ei sen jälkeen.

(Lähde: How Black Was Our Sabbath)

kervå kirjoitti...

"his lowest string had a bright sound while his highest string had a mellow sound—the opposite of the Strat's intended design"

Tuossa siis enklanniksi sama mitä yritin sanoa suomeksi. (enplanti kuulostaa tietty paremmalta ;))

"This effect was exaggerated by the slant of the Strat's bridge pickup, and the varying length of the strings behind the nut caused by the Strat's six-a-side headstock"

Tässä taas kirjoittaja paljastaa olevansa ei-soittaja, koska tuo satulan ja viritystapin välinen matka ei vaikuta soundiin, vaan ainoastaan kielen venytyksistä palautumiseen ja tässä tapauksesa negatiivisesti. Mielestäni olisi parempi, jos ohuimmalla kielellä olisi enemmän löysää siellä lavan puolella.

Eli teoriassa Jimin mallilla ohuimman kielen katkeamisherkkyys kasvaa. Vireessä pysymiseen taas tällä ei ole niin paljon merkitystä, koska Straton muinainen vibrasysteemi hallitsee vireessä pysymättömyyttä suvereenisti.

Varmasti olet noista lukuisista pätkistä huomannut että herra oli aika kärkäs virittämään "lennossa", eli se virityskoneistoon puuttuminen ei ole mitään kikkailua vaan virittämistä.

Straton vibrakoneiston epäviritysominaisuudet fixasi 70-luvun lopulla hemmo nimeltä Floyd Rose (en nyt jaksa guuglettaa oliko se sen niminen), jonka nimisiä koneistoja alkoi tupsahdella sitten hevikeppeihin. aika hyvänä mannekiinina toimi Edward Van Halen.

Mitä tulee tuohon Iommin Tulliin menoon, niin olen aika järkyttynyt. Miten se makkarasormi olisi pärjännyt niiden biisien kanssa? Iommi on kyllä kunnioitettava tyylin ja soundin pioneeri mutta teknisesti aika rajoittunut kitaristi.

Ihan hienoa että joku on häntä kannustanut Djangon esimerkin avulla, mutta Django taasen on soittaja suoraan taivaasta, näillä kahdella hemmolla ei ole soittamismielessä mitn yhteistä.

En muuten tiennyt että isolla Iillä oli joku käsionnettomuus. Mutta monasti olen ihmetellyt, että miten se homma näyttää niin kankealta...

Tällaista näin aamutuimaan, menen nyt takaisin nukkumaan. Olenkohan palanut?

veepygmi kirjoitti...

Jep jep, niin tuumailin, että tuosta bright/mellow-puolesta puhuit sekä "bridge pickupin slantista".

Järki sanoo, että kielen soiva osuus loppuu toki satulaan. En jaksanut tajuta, mistä "nut"-hommissa oli kyse, hyvä kun sekin selvisi. (Että nut on satula)

Henkka käsitteli aika monipuolisen roheasti kieliä, sekä sitä kampea, joten virittämisen tarvetta varmaan tuli. Ovelaa että käännetty keppi sitäkin lisää. Levottomat ja nopeat kädet ovat videopätkillä.

Iommi oli kai vain neljä päivää Tullin tiukoissa reeneissä ennen tv-esitystä, sitten otti loparit, mutta palasi vielä sen iltaman verran. Ian Anderson oli tiettävästi hankala tapaus. (Brittirockin Zappa kurinpidollisesti?)

Olen ajatellut Lommin olevan hyvä riffien vääntäjä, mutta ei ole edes mielikuvaa sooloista. Jospa kankeus kuuluu Sabsin valittuun tyyliin?

Djangoon kai on turha verrata ketään, mutta kun äijältä puuttui samat sormet, joista Iommi leikkasi päät pois, kannustin on aika etevä.

veepee kirjoitti...

Heh, "samat sormet" meni aika lailla pieleen.
– Djangolla halvaantui käppyrään nimetön ja pikkusormi vasemmasta kädestä.
– Iommin runtelemat olivat keskisormi ja nimetön oikeasta kädestä.

Kumpikin kyllä käytti murjottua kättä otelaudalla, kun vetivät eri puolelta.

Menin solmuun tuossa "third and fourth finger" Djangon kohdalla, siinä ei lasketa peukaloa mukaan.

Tulee mieleeni, että Djangon sormista kysyttiin muinoin Soundin rockvisassa, olikos se 1983. Jotain sählää tuli silloinkin, taisi JK Juntunen tai joku muu katsoa käännettyä kuvaa ja luuli vamman tulleen oikeaan käteen. Ei se mitään, kyssä hylättiin, ja voitin lopulta Lontoon-matkan kisasta.

Angela kirjoitti...

Oletpa maukkaan satsin kitarataiturivasureita tänne kerännyt :) Kiinnostavaa juttua! Näitä hienoja äijiä on ilo kuunnella. Kiitos. Nautiskelin eilen kesän ensimmäiset kuohuviinit. Nyt on pää pipi ;)

veepee kirjoitti...

No juu, töitä piti tehdä, niin eksyin haihatuksiin.

Sullahan oli aikaisemmin vasureista kattavampaa katsausta, nyt kertyi yhtä lohkoa kapeasta juutuubin vinkkelistä.

Kesäkuoharit on kokeilemati, ellei siideriä lasketa, mutta grappa jyllitti takaraivossa ikävästi. Sitäkin olisi vielä yksi pottu jäljellä, kukahan suostuisi viemään sen pois?

Universale kirjoitti...

kesäterveiset laittomasta lapista!

laitapa pygmi vauhtia polkkaamiseen - taas on päivätolkulla saanut lueskella vanhoja..

Varapygmi kirjoitti...

Terve L'uomo! Paraskin puhuja, mites oma ploki jaksaa?

Ei maar, nyt piisaa töitä niin runsaasti jussiin asti, etten tiä jaksaako ja ehtiikö polkkailla. Jää nähtäväksi, mutta hengessä olen toki mukana, vaikkei se kirjaimitse tänne manifestoituisi.

Pete teki yllätyshyökkäyksen maanantaina, joten siivutimme grapat pois kuleksimasta. Pitää korjata edellisiä puheita sen osalta, että 5 vuoden tynnyrikoulutuksen jälkeen sekin aine on jo maukasta, eikä haise paloviinalta.