Antipolkan antia

Ei tässä vierähtänyt viikkoakaan, kun viimeksi raapustelin omasta päästä kuulumisia polkaksi, mutta aika tuntuu pitemmältä, koska ehdin miettiä sillä välin useita aiheita. Ja hyljätä ne, koska vapaamuotoinen aprikointi ja koneen ääressä hääriminen eivät kertaakaan kohdanneet.

Jotta kukaan lukija ei edes kuvittelisi menettäneensä mitään, kerron lyhyesti millaisia aihioita muistan päässäni käyneen. Parhaat ovat ehkä kadonneet – siis päättömimmät, jotka parhaiten polkan tahtiin taipuvat. Väännän vain arkisimpia rautakangesta.

– Musavisa
Ehdin viime keskiviikkona niukasti ajoissa paikalle, aiheena löyhästi kesähitit, runsaalti vanhaa kamaa haussa ja ajoin hakusessa. Voitimme niperästi skaban, palkintoina maukkaiden puolen litran pokaalien lisäksi dvd:t Roxy Music Live at the Apollo ja Rolling Stones Gimme Shelter. Yksi tähtihetkistä visassa oli Elmore James: Dust My Broom. (Kytky kesähitteihin harvinaisen hintelä, olipahan viikon blueskyssä.)

– The Jahnukaiset
Esiintyi Telakalla pian musavisan jälkeen, mainio meininki. Siinä soittaa mahtavia hahmoja, kuten sarjakuvailija Jukka Tilsa, joka tuuttaili baskeri päässä käsittääkseni ainakin klarinettia, sekä Pasi Heikura, joka limputtaa ihailtavasti orkesterikitaraa.
Olimme jo hiukan vihneessä visatoverini kanssa, joka on käytetyn kuulan spesialisti ja norsutanssin taitaja verraton, mutta taputtelimme soiton soidessa toisiamme olalle siitä hyvästä, että pääsimme paikalle. Joku voisi luulla hienovireistä helskyttelyä kevytlevitejatsiksi tai jopa hissimusiikiksi, mutta herrat vetävät herkän antautuneesti ja tyylillä, jota tuskallisen harvoin tapaa nykykinkereissä.

– Viimeinen tupakki-iltama paarissa
Musavisailun jatkojen herkistäminä hakeuduimme torstaina uudestaan paariin salskeankevein askelin, piruetein, nostoin ja loikin, kuten norsutanssijoiden kuuluu. Siellä oli lämmin ja harras tunnelma kantapöydässä, aikoihin ei ole rupattelu maistunut niin makoisalta. Iästä, arvosta, ammatista, sukupuolesta ja muista toissijaisuuksista riippumatta käsittelimme elintärkeitä kysymyksiä syväluotaavilla tavoilla, joita en sen tarkemmin muista.
Kuuluisa biljardikuiskaajamme huolitsi, etten ollut liian pitkään yhtä mittaa kuivin suin, ja äityi viime tingassa jopa tavoistaan poiketen sauhuttelemaan, ilmeisesti yhteishengen ja Colt-stendarin sytyttämänä.
Ennen puoltayötä varoiteltiin, että turakointi päättyy kohta, mutta luulisin jatkoaikaa lopulta määrätyn sulkemishetkille asti. Suivaannuin kiellon siitä puolesta, joka järkyttävästi holhoamiselta haiskahtaa, vaikka näen valoisiakin puolia savun hälvenemisessä. Silti uhosin, että voisin lykätä seuraavaa paari-istuntoani syyskuulle.
Periaatteessa enemmistö saa toki tehdä päätöksiä, joista vähemmistö ei pidä, ja on helkatin hienoa, että voin tulevaisuudessa käväistä ehkä pojankin kanssa kahveella paarissa ilman savuhaittoja. Kuitenkin VR on jo näyttänyt mallia, kuinka tupakoijia kuritetaan, enkä välitä enää junalla juuri kulkea, kun kurjemmista oloista pitäisi maksaa reippaasti enemmän. Samaan tapaan voisin seurailla etäämpää, miten savuton paaritoiminta etenee.

– Urheilun juhlaa lauantaina
La-aamulla näytti siltä, että tv-urheilu tuottaa runsaasti elämyksiä, koska tarjolla oli mm. lentopalloa (Suomi–Brasilia), tennistä (Jarkko Nieminen–Lleyton Hewitt), jalkapalloa (Suomi–Serbia) ja jääkiekkoa (Ottawa–Anaheim). Poika ei syttynyt, joten vähiin jäi seurailu. Eivätkä suomalaiset pärjänneet missään näistä, NHL-peli oli sentään jännittävä. Kohokohdaksi jäikin höntsäily jalkapallolla pojan kanssa sekä Super Mario 64, missä löysimme taas muutaman uuden tähden. Treenit jatkuivat sunnuntaina, uutena lajina mukana myös minigolf, joka olikin rattoisaa, kun itse paarista tuttu golfmogulikin kannusti meitä tovin aikaa. Ensi kerralla uusiksi uudella radalla, kun moguli on niitä kolme 18-reikäistä tällännyt kuntoon pelattaviksi.

– Koulujen loppumisen juhlistus
Tänään (siis ma) aamupäivällä oli vielä työvirettä, syynä tuulenvire, joka piti läpivedolla kämppää kohtuuviileänä. Tukalan iltapäivän päätin ottaa vapaaksi ja valitsin teemaksi koulujen loppumisen juhlistamisen. Koetin asettua ala-asteen päästötodistuksen saaneen hikisiin tossuihin, joten a) nautin lonkeron, b) rötkötin sisällä nojatuolissa ja c) pelasin taas Super Mariota (paremman puutteessa, kun ei kuumempaa hottia ole pelivalikoimissa).

– Ryhdistäytyminen ja pikadieetti
Keksin jo aamulla kaupassa, että tänään on hyvä päivä alkaa satsata salaattiin pääruokana. Varasin jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, hunajamelonia, hillosipuleita, paprikaa, tuoretta basilikaa, tonnikalapurkin ja kermaviiliä aineiksi. Tein julman kulhollisen salaattia, jonka vetelin yllätyksekseni kerralla huiviin. Parin kolmen tunnin päästä oli taas nälkä, joten palasin irstaampien ruokien pariin, kerta maukasta jauhelihavuokaa oli jäänyt kaappiin.

– Mannerheimin kunniaksi
Totesin tuossa päivän mittaan, että tänään vietettiin taas maineikkaan marsalkkamme syntymäpäivää. Jossain jutussa (ploki- tai lehti-) mainittiin vieläpä "leikattu konjakki", jota rintamalla anniskeltiin päivän kunniaksi jatkosodan melskeissä. Kuinka ollakaan, kaapissa sattui olemaan kahvin kyytipojaksi yksitähtistä koneöljyä, elikkäs ainoaa oikeaa nykyversiota leikatusta konjakista. Nautin sitä äsken finkerporillisen ja harkitsen vakavasti, josko vielä toisen hulauttaisi kitusiin. Enää pari tuntia, niin alkaa taas NHL:n finaalipelit…


Voi hyvä isä, katselin tätä lävitse sillä mielellä, josko tiivistämällä saisi jotain järkevää esiin. Toisin kävi, vahingossa tuupin lisää kamaa sekaan, jonka jälkeen polkka on pelkkää pannukakun kuplaa. Otan pannukakun kokeeksi uunista pöytään, katsotaan huomenna (siis ti) jos on tarve kerrankin poistaa hölmöilyjään tältä kanavalta.
Tämä kelvannee malliesimerkiksi siitä, kuinka liian helppo kirjoittelu ilman aihetta ja päämäärää on kuin suolen tyhjennystä. Ehkä se helpottaa, päästää paineita ulos ja tuottaa itselle hetkellistä hyvää oloa, muttei kannata kutsua muita ihailemaan tulosta, saati nauttimaan siitä.