Soittolista ja hinnoittelu

Ei hyvin mene. Deke Dickerson rokottaa varmaan kaksikaulaisella paraikaa Mikonkatu 11:ssä, mutta minä notkun kotona Tompereella ja vieläpä tietokoneella. Keskiviikkona munasin jo Kometan keikan. Ei kahta kolmannetta, tärvään kai samalla vaivalla vielä Deken huomisen keikan Rock'n'Roll Jamboreessa Ellivuoressa.

Menee huonosti… Ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala.

Toisaalta voin käydä hyvillä mielin pikaiseen karhunkaatoon, sillä sain pikku-urakan valmiiksi juuri. Huomenna voi jatkaa suuremmilla linjoilla, missä riittääkin sitten puuhaa ainakin kolmeksi viikoksi. Jos saa kunnon alkupotkun, voi pitää ensi viikolla pari vapaapäivääkin.

Koska tänään on sarjakuvaa käännellessä nytkinyt niin moukevasti selkäruodossa kunnon rytänblues ja muu roppava rouhinta, laitan tähän soittolistaa.

Motown: Hitsville USA – 4 ceedeetä parasta hittikamaa Motownin aarteistosta vuosilta 1959-71. Tähtihetkiä esmes Contours: Do You Love Me, Jackson 5: I Want You Back ja Marvelettes: The Hunter Gets Captured By The Game.

Rory Gallagher: Calling Card – silkkaa riemua, yksi suosikki on Edged In Blue.

The Paladins: Years Since Yesterday – Dave Gonzalez on äijä. Ehkä Let's Buzz iskee vielä lujempaa, mutta komea on tämäkin.

Big Star: #1/Radio City – Alex Chilton on kans äijä. Kirjastosta tarttuivat mukaan nämä kaksi ekaa samalla levyllä ja Third/Sisters Lovers bonuksineen vielä omallaan.

Pyörihän tuossa suffelina muutakin hauskaa, kuten Tony Joe Whitea, vanhaa Fleetwood Macia, Doobie Twistersiä, ZZ Topia, Yardbirdsiä , Flamin' Grooviesia ja George Thorogoodia. Kerrassaan antoisaa.

X X X

Olen parista paikasta lukenut hiljan ihmettelyjä kauppojen hinnoittelusta, kuinka monipakkauksista perittyjen summien yhteys yksileisiin ei vaikuta tolkulliselta. Kulutusjuhla teemaa juuri käsitteli kommentteineen, samoin kulturelli Krapulablogi varsinkin kommenteissaan.

Jälkimmäinen tarttui erityisen hanakasti olutpakkauksiin, mitä vikaa on itsellänikin, mutta tänään huvitti tarkkailla Koo-suuppärmarketissa eri annoskokojen litrahintoja. Laatikko (24 tlk) kardhua olisi maksanut vähän yli kakskypää, ventin verran, jolla litrahinnaksi tuli muistaakseni 2,18. Juuri halvempaa ei löytynyt, paitsi jonkun vetisemmän merkin pullomäyräkoirissa. Sen sijaan samoja kardhutölkkejä uiskenteli kylmäsammiossa irrallaan samaan litrahintaan, siis reippaasti edullisemmin kuin erilaisissa muissa pahvikuorissa. Kalastin sieltä kasipäkin verran, kulkevat kilisemäti ja kevyesti ruokatavaroiden seassa ja ovat kans kylmiä. Muussa kuoressa saman tavaran litrahinta voi olla yli kaksinkertainen.

Vielä mojovampi tapaus tuli todistettua Kanttilan dvd-osastolla, mistä Poppi-Hessu oli ennalta varoittanutkin. Siellä on ollut Monty Pythonia kaupan boksina, jossa on kaikki tv-sarjan jaksot nipussa. Hinta taisi olla noin kuuskypää, mitä pidin oikeastaan aika edullisena, sillä kuolematonta tavaraa on rontti 22 tuntia. Muutama vuosi sitten useammalle levylle jaettuna paketti taisi maksaa 300 erkkiä – ja silloinkin se kiihotti ostohalujani.

Hjuu, katselin boksia kaihoten, että joskus ne pitäisi kai lunastaa. Ostin sen sijaan jotain vähäisempää (Lynyrd Skynyrdin halvan kokoelman ja Gene Vincentin tuplalevyn Bluejean Bop! / GV & The Blue Caps), mutta ne maksettuani huomasin alennushyllyssä irrallisia Pythoneita. Siinä olivat boksin neljä tuplalevyä, siis kaikki neljä kautta, kukin hinnaltaan kasi euroa. Kortti esiin, otan vielä nämä. Kun irrallispaketti maksoi 32, äkkiä laskien boksin pahvikuoren hinnaksi tulee noin 28 euroketta. Koetan pärjätä ilman sitä.

Huokasin kotona tyytyväisnä, sillä totesin levyjen tekstityksissä olevan vaihtoehtona myös englannin, vaikka kansipaperit ovat suomeksi. En oikeastaan tiedä miksi, sillä suuren osan sketseistä osaan lähes ulkoa, mutta jonkun maalaisfirman dvd:t ovat siepanneet siksi, että niissä on tekstitysvaihtoehtoina vain nämä pohjoismaiset. Kostoksi olen seuraillut sitten tanskalaista tekstitystä.