3.3.2008

Puhtain asein puhtaan asian puolesta

Ei minulla mitään ihmeellistä Carl Gustav Emil Mannerheimia vastaan ole. Hän taisi olla pätevä mies johtamaan Suomen armeijaa niiden parin ison kahakan aikana ja välissäkin, kun näennäisen rauhan aikana rakennettiin uusille rajoille Salpalinjaa 20 000:n, parhaimmillaan jopa 35 000 miehen voimin, unohtamatta 2000 lotan apua. Tunteita hän tietenkin jakaa toimittuaan jo Kansalaissodan aikana valkoisten johdossa, punaisten mielestä liian tehokkaasti, mutta siihen en osaa enkä halua puuttua suuntaan tai toiseen. Oma käsitykseni on hatara, sitä saa kernaasti ravistella.

Mannerheim otti 1922 motokseen Candida pro causa ense candido, suomennos otsikossa. Elokuvakerho Solaris lainasi hänen mottoaan 5-vuotisjuhlalippuunsa (kuvassa alla, onkohan kevät 1980 vai -81), vaikka muistelen lipun laatijoiden aprikoineen, onko tu0llaisella käyttösuojaa tai olisiko tuo aatelissuku lainauksesta pahastunut. Lippu oli kuitenkin lähinnä omia juhlia varten tarkoitettu, ei julistamaan mitään suurempaa.


Tuo 1970-80-lukujen taite oli aktiivivaihetta leffatoiminnan lisäksi punkhenkisine talojen valloituksineen ja elävän musiikin yhdistysten käynnistyksineen. Muistan silloin kohdanneeni ainakin pariin kertaan Katariina Lillqvistin, joka taisi olla kokkahahmoja, kun Pirkanmaalle elävän musiikin yhdistystä (kai se PiMu oli?) käynnisteltiin. Talonvaltauksessa Frenckellin tai Finlaysonin nurkilla muistelen hänen olleen myös mukana.

En tuntenut Lillqvistiä, hyvä jos sanaakaan vaihdoin, mutta jäipä mieleen punatukkainen, persoonallinen ja älykkään sanavalmis tyttö*. Koulukaverini ja toverini punkissa tunsi hänet paremmin, minä kuulin seuraavaksi vasta nukkeanimaatioista, joita on esitetty mm. Treen lyhytelokuvafestivaaleilla 90-luvun alusta lähtien. Hiilihangolla ratsastaja (1992) jäi mieleen, olikohan se tehty päättötyöksi Tshekeissä tai jotain sellaista, ainakin se sai palkinnon filkkareilla. Käsityöoppeja oli löytynyt kai Prahasta, mikä kytkeytyi osuvasti ainakin Kafkaan.

Oletan johtuvan suvaitsemattomuuden aallosta tai lietsonnasta, että asiallisesta taiteellisesta toiminnasta nousee tai väkisellä nostetaan kiukkuisia ääniä "koko kansan puolesta". Lillqvist ja uusi animaatioelokuvansa Uralin perhonen sai älytöntä mainetta ja mielipiteiden kuohua, jo ennen kuin sitä oli nähty, kuten moni on muistutellut.

No, en minäkään sitä ole nähnyt, joten itse teoksen tai sen antaman Mannerheim-kuvan puolesta en arvaa sanoa suurempia, mutta merkittävän elokuvaihmisen työtä se on, ei suinkaan halpahintaisen "kohuohjaajan". Näköjään sama tarina on lähetetty aikaisemmin radiossa kuunnelmana, käsikirjoittajinaan Hannu Salama ja Lillqvist.

Facebookissa liityin eilen ryhmään nimeltä "Katariina Lillqvistin puolesta - sensuuria vastaan", koska hänen kiertokirjeensä (alla) oli minusta asiaa. Tänään tuli ilahduttava viesti jäsenille ryhmän perustajalta, eiköhän senkin saa tässä toistaa (vielä alempana alla).

Tässä siis se kiertokirje, jonka olen nähnyt kiitettävän monessa paikassa jo aiemmin:

"Hei kaikki kulttuuriväki,
elokuvastani Uralin Perhonen on kasvamassa suurin debatti sensuurin ja sananvapauden puolesta vuosiin. Sen toisena päähenkilönä on meidän kaikkien tuntema Carl Gustav, joka esiintyy kerrankin omana raadollisena itsenään.

Mannerheimin Perinnesäätiö vaatii sen julkista sensuuria ja esityskieltoa televisiossa. Tämä on mielestäni riemastuttava saavutus nukkeanimaatiolle!

TV1 on hyväksynyt alkuperäiskäsikirjoituksen yhdessä Suomen Elokuvasäätiön kanssa eikä sen toteutuksessa ole poikettu piiruakaan sovitusta.


Ohjaajana vertaisin tilannetta ja oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria fundamentalistisen islamilaisvaltion sensuuriin. Henkilökohtaisesti olen saanut kahden vuorokauden aikana yli sata puhelinsoittoa joista suurin osa riemastuneita; jopa vanhat työväenliikkeen veteraanit ovat jaksaneet soittaa ja nostaa "konjakit Murha-Kustaan " kaatajalle. Mukaan on ikävä kyllä mahtunut vakavia tappouhkauksia ja perheeni uhkailua mikä osoittanee vastapuolen henkisen tason ilman sen kummempia psykoanalyysejä.


Olen ylpeä työstäni enkä suostu nöyristelemään. Tamperelaisena elokuvaohjaajana omistan teoksen Mannerheimin murhaamalle isosedälleni joka kaatui 90 kevättä sitten Tampereella tuskin kahtakymmentä vuotta eläneenä.

Levittäkää kirjettä eteenpäin ja tulkaa puolustamaan moniäänistä kulttuuria elokuvateatteri Niagaraan perjantaina 29.2 klo 17.
sananvapausterveisin Katariina Lillqvist"

Tässä taas naamakirjan ryhmälle tullut viesti (pari ilmeistä typoa korjattu), jonka lähetti ryhmän perustaja Velipekka Makkonen:
"Kuinka ihanaa, että kaikki olette ottaneet osaa tähän juttuun. Olemme saavuttaneet ainakin sen, että M. perinnesäätiö on julkisesti ilmoittanut, ettei se aio mihinkään juridisiin elokuvaa vastaan. Edelleen meillä on kuitenkin vastassa iltapäivälehdistön masinoima hysteria: jotkin kansalliset arvot ovat uhattuina. Siis mitkä?"

Joopa, toivoisin tuon jäävän myrskyksi vesilasissa, jonka sivutuotteena syntyy mielenkiintoa hienoja nukkeanimaatioita kohtaan ja miksei myös omien luutuneiden käsitysten ihmettelemistä, koska ei kai Marskista tarvitse tehdä pelkkää patsasta, jota ei lihallisena olentona saisi ajatella tai esittää.

* Heh. Sana 'tyttö' ei ole tuossa vähättelymielessä. Sakki vain oli tyypillisesti jossain murrosiän ja aikuisuuden välimaastossa: kuka lukiossa, kuka amatsussa tai muissa kinkereissä, osa varmaan peruskoulussakin vielä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja ihan näin henkilökohtaisesti olen närkästynyt siitä että viittaukset Mannerheimin homoseksuaalisuuteen olisi jonkinlaista "Murha-Kustaan" kaatamista...

Sillä muuttuuko Mannerheimin historia jollain tavalla siitä että hänet kuvataan eri tavalla kuin on totuttu (ja oikeasti, mielipiteet Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ovat olleet liikkeellä niin kauan kuin minä muistan ja aika paljon pitempäänkin...)? Päättyykö Toinen Maailmansota jotenkin eri tavalla? Tai sisällissota?

Raatimme jää ihmettelemään.

Kaura kirjoitti...

Snif, tuo kuva on kartsean söpö, jos tällainen sana sallitaan tän kerran. Muutenkin ihan naulan kantaan esmes tuo "kohuohjaaja"-juketti.

Varapygmi kirjoitti...

Jou, siihen homoviittoiluun vältin ottamasta kantaa, se lie vain kohuaihe, jolla meteli syttyi. En tiedä miehen suuntausta, enkä sitä avainseikaksi ajatellut.

Punaisen puolen väellä on kaunansa, mutta ei sekään ilahduta, jos ne veisivät tähtäimen vyön alle. Ennen vastakkaista näyttöä oletan, että tarinan ydin on muualla, ja itse animaatiotekniikka näyttää komealta pätkien perusteella.

Olkoon totuus Marskista minun puolesta mikä vaan, elokuva saanee käsitellä tarinaa erilaisesta vinkkelistä kuin virallinen juhlahistoria. Nämä sensuuritouhut tuovat mieleen myös Jeesusta käsitelleiden elokuvien tuomitsemiset näkemättä, jopa Brianin elämää myöten.

Ärsyttää eniten pintakuoha, jota nyt on nostettu tällaisilla takuuaiheilla kuin lapsiporno, eduskunnan seksuaaliset häirinnät ja varmaan miedoimpana tämä viittaus Marskin sukupuolielämään. Jos siinä huorissa käytäisiin, meteliä tuskin syntyisi.

Ehkä siinä on jotain tervehdyttävää salavihkaa, että ennakkoluulot pulpahtavat pintaan.

Varapygmi kirjoitti...

Kaura, ehdit väliin. Jotain herkkää siihen kuvaan tallentui: siskot, veikot olivat tuossa menossa juhlanäytöksen jälkeen (Tarkovskin Solaris tiätty) baarikaapeille. Kuvaajaa en muista, joten lainaus tänne taitaa olla luvatoin.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin ihan henk. koht. onnittelemaan voittajaa. Että onneksi olkoon Pygmi, arvasit haaveeni oikein :) En ole vielä keksinyt palkintoa, olet nääs aika vaikea pala. hmmmm

Ja niin on hitsin söpö kuva! Missähän se Varapygmi on tuossa kuvassa?

Varapygmi kirjoitti...

Terve, Angela! Kiitos onnitteluista, hyvinhän siinä kävi, kun tarpeeksi sai arvuutella. Voin tunnustaa, jos et kerro kelleen, että olen pahviloota sylissä äärimmäisenä oikealla, mikä taas ei suoraan kuvasta poliittista kantaani.

Vastaus vähän viivästyi, koska eilen piti käydä hallissa juhlimassa Raipen viimeistä runkosarjan ottelua ja sen jälkeen juhlia muuten vaan. Poppi-Hessu oli sitä mieltä, että perjantaina pitäisi mennä juhlimaan Raipen "viimeistä ensimmäistä säälipleijariottelua", mutta saatan jättää väliin.

--KATA-- kirjoitti...

Mä olin just tulossa tänne sanomaan, että tunnistin sut heti! Mutta sitten huomasin sun kommentin.
Tykkään lukea näitä juttuja, miten sen sanoisi...olet sen verran vanhempi, että mielenkiinnolla luen mitä kaikkea olet kokenut silloin kun minä opettelin puhumaan. Siis tottakai ajankohtaisuuskin kiinnostaa, mutta teksteistä vaan huomaa, että olet tehnyt hirmuisesti kaikennäköistä. Saat aina juttuun mukaan omakohtaisen tarinan!

Anonyymi kirjoitti...

Terse Kata! Ihme jos tunnistaa, moni tuon ajan tuttu ällistelee muutoksia esimerkiksi otsan korkeudessa, poskien paksuudessa ja mahan pyöreydessä.

Taidan olla hanakka takertumaan pieniinkin oljenkorsiin nimien pudottelussa, sillä en minä niin ihmeitä ole tehnyt, roikkunut vaan välillä tapahtumien äärellä. Saas muuten nähdä, josko huomenna löytäisi Kervån Tompereen yöstä, kun taannoin yllytit että meidän pitäisi osua joskus samaan pöytään.