Pippaalla, Hilipati puhelimessa

Valtaisina myrskyävät jälleen keskustelun aallot blogien sisällöstä ja määrittelystä. Paitsi että pidän monen asiasta kirjoittaneen tavoin huvittavana katsoa Blogilistalta Top 50 ja vedellä siitä yleislinjaa sisällöstä, erityisesti nakrattaa ajatus, että näitä erilaisia blogeja ylipäänsä voisi hallita ja määritellä.

Jos merkittäviä poliittisia blogeja on kaksi, minkähän mittaiseen tutkimukseen tämä perustuu. Vielä enemmän kiinnostaa, kukahan on kahlannut läpi edes ne Blogilistan 14 000 tarjokasta, puhumattakaan siitä joukosta, joka ei ole listautunut. Olen kiertänyt varmasti sadoilla blogisivuilla itse, mutta monissa vain piipahtamassa, eikä tulisi mieleenkään väittää, että olisin löytänyt niistä ytimen. Moniin ei yksinkertaisesti sattunut löytymään kosketuspintaa, mutta en arvaisi esittää oletuksia, johtuuko se lukijasta, kirjoittajasta vai kenties väärästä hetkestä.

Miellytti Pintaliitoblogissa näkemäni merkki, joka teki mieli kopioida, kunnes aloin miettiä omaa määritelmääni Arvon Viihteelle (ent. Ertainment). Moni käyttää sitä kevytkenkäisen alentuvasti mielestään vähäarvoisesta ja aivottomasta hömpästä, kun taas minä haluaisin tukeutua siihen, että viihteen kuuluisi viihdyttää ja olla siten arvokasta hupia raskaamman tavaran vastapainona. En suurin surminkaan osaa pitää pääosaa tv-tuubasta tai kevyen linjan lehdistä viihteenä, jos koen ne vain ärsyttävänä ajanhukkana. Enkä toisaalta haluaisi kieltää viihteeltä lupaa tuottaa ajatuksia viihtyjän nuppiin. Käyn viihteellä usein, siinä kuin mopo bensalla.

Siksipä tuli sellainen olo, etten ansaitse tätä kunniamerkkiä, vaikka haluaisin. Panen sen tähän vain näytille, kuulemma sen saisi kopioida omaan käyttöönsä.
Tuumailin, että blogien sisällön määrittely olisi minulle lähes yhtä helppoa kuin summata mitä lehden kuuluu sisältää. Tai no, yleensä siinä on paperia, kannet, tekstiä ja/tai kuvia sekä sitä pruukataan tarjota silmäiltäväksi myös muille kuin tekijöilleen. Ovat kai lehtiä yhtä hyvin Parnasso, Parhaat ristikot kuin Panhuilun maailmakin. (Öh, keksin kaksi viimeistä nimeä itse hätäisen kömpelösti alkusoinnutellen, mutta kai nekin voisivat olla lehtiä.)

Julistan siis vain omalta osaltani, että jos tämä epämääräinen kirjoitelmien, linkkien ja kuvien kokonaisuus kelpuutetaan blogiksi, yksi avainseikoista tässä tekijälleen on se, ettei määritelmää ole. Pidätän täyden vapauden julkaista täällä mitä päähän sattuu pälkähtämään, yleisiksi arvailemieni normien puitteissa. En ota vastuuta siitä, jos joku sattuu pettymään näkemäänsä, kehotan vain hakeutumaan paikkaan, jossa viihtyy paremmin.

Vastaavasti ilahdun usein blogeista, jotka yllättävät tarjoamalla jotain erilaista kuin olen muualla nähnyt. Samaan pystyy aika harva lehti, ja vielä harvempi samalla hinta/hyöty-suhteella. Vai pitäisikö tuon olla matemaattisesti ajatellen pikemmin hyöty/hinta-suhde? Lehden pitää kai pyrkiä luomaan jonkinlainen linja kootakseen pysyvämpää lukija-, mainostaja- tai tukijakaartia, mutta sitä ongelmaa kun ei ole, Jäppinen, huvikseen raapustellessa.

Ainakaan jos ei niin pidä väliä siitä, tutkiiko omia tuotoksia kukaan.

Uutinen! Etusivu uusiks'! Deke Dickerson on tulossa Suomeen vajaan parin viikon päästä perjantaina. Näyttää pahasti siltä, että täytyy matkustaa pitkästä aikaa suurkaupungin vilinään, osaako joku vinkata millainen paikka on tuo Texas Outback? Kuulin huhua, että se Assan tai siis Steissin tienoilla olisi.