Putskoksia, Paskajärveä ja muuta sekavaa

Jeaah, hieno "työviikko" takana. Tuli siinä viimeisteltyä yksi sarjakuvalehtikin latomokuntoon, mutta pääasia oli lomailevan pojan kanssa heiluminen. Pyörää kokeiltiin pari kertaa joka päivä, pieninä annoksina, koska raihnaan isäparan (huom, itsesääliä ei väheksytä) selkä ja vasen polvi eivät kestäneet pitkiä rupeamia pyörän perässä kumarassa juoksemista.

Pojasta polvi paranee, väitetään. Hah!

Minigolf sujui paljon vetreämmin, sen kunniaksi katsottiin myös vanha Simpsons-jakso "Dead Putting Society" (2. kaudelta). Siitä tuleekin mieleeni yleinen kauhistus Simpsons-leffan dubbaamisesta suomeksi, mistä myös Kriisipuuro uutisoi. Kaivoin esiin linkin juutuubin pätkään, jossa alkuperäiset ääritaitavat ääninäyttelijät puhuvat eri rooleissaan hupaisia Conanin vieraana, mutta NBC on näköjään vedonnut oikeuksiinsa, eikä pätkää enää löytynyt.

Hjuu, taitaa olla helpotus niin katsojille kuin dubbaajillekin, että filmiä levitetään enemmän alkukielisenä, sillä äänien, ajoituksen ja sävyjen saaminen kohdalleen on erittäin haastavaa. Voisi epäillä, että jopa ylivoimaista keikkaluontoisena työnä ja sen mukaisella budjetilla.

Koska on selvästi kevennyksen aika, mainitsen tähän että Salakuunneltua-blogi tarjosi viikon kenties parhaan pläjäyksen Hevi-Arin tiimoilta, tai ehkä olin vain erityisen vastaanottavainen 6-vuotiaan juttuja ouverdraivina kuunneltuani. Näin siellä kerrottiin:
torstai, heinäkuu 5, 2007, 11:37, Lidl, Turku
Noin 5 - 6-vuotias lapsi bongaa Suosikin kannesta Ari Koivusen ja hihkuu vanhemmilleen:
"Hei, täs on Paskajärven kaunis Charlotta!"

Viikon ruokavalinnat tuottivat hauskoja yllätyksiä, tiistain-keskiviikon vaiheilla esimerkiksi nautimme Kauran innoittamana tomaattikeittoa ja jälkiruuaksi sisarusten Minjan ja Tiinan blogien inspiroimina rapattikiisseliä. Tomaattikeittoon tuli sekaan sipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Kiisselin kanssa eksyin hifistelemään, koska raparperinippu oli niin kehno – siihen pistin mauksi hitusen kanelia ja sattumiksi muutaman mansikan.

Minjan sivuilla törmäsin myös testiin, jolla saa tietää oman pornonimensä. Sitä piti kokeilla niin Osmo Poliitilla…:
***Your Porn Star Name Is...***
Hugh Coxs

…kuin Varapygmillä, joka hekumallisemman tuloksen antoi:
***Your Porn Star Name Is...***
Larry Loverod

Täältä voi hakea omaansa, ellei ole vielä ehtinyt:
What's Your Porn Star Name?


Jos siirryn jo tähän päivään, niin pojan mentyä sihteeriksi toimistoon, missä äitinsä valmisteli lähtöä lomille, ajattelin järkätä pientä soololomahuvitusta. Terassi olisi kutsunut, mutta ilma oli vilpoinen ja hiukan uhkasi tihkullakin, joten silpaisin vain yhden tuopin lueskellen Oscar Wilden solakkaa rakkausromaania Teleny, jota kaupattiin pilkkahintaan Suomalaisen alessa. (Kts. kuva: Ei uskoisi, että alehintalappu on väriltään jotain sähköisen vetävää malliin "hot pink" tai pikemmin "shock orange", mutta ei euron skanneri kaikkeen veny.)

Wilde oli taitava kirjoittaja, omaperäinen ajattelija ja jännittävä luonne, joten kaikki hänen teoksensa kiinnostavat. Tuossa oli heti alkuun sellaista eroottista latausta, että olin hämmentyä, koska en osannut eläytyä tuntemuksiin. Kiinnostavaa siis sekin, ehkä opin jotain uutta, millä tavoin voi kiihottua vaikkapa musiikin kuuntelemisesta. Aika pornoa kamaa.

Alepaarin terassilta lähdin Systeemiin, mistä hain fisuviina-aineksia ja jallua. Mistä tulee mieleeni, että fisupartikkelit ovat varmaan jo sulaneet. Anteeksi pieni tauko, tarkastan asian.

Ei hullumpaa.

Koska bussiaikataulut eivät olleet suosiolliset, päätin piipahtaa nopeasti Swamp Musicin levyhyllyjä plaraamassa. En tahdo muistaa, mitä olin etsivinäni, mutta vanhaa klassikkokamaa tarttui mukaan: Marvin Gaye: What's Going On, Clash: London Calling, Brian Setzer Orchestra: Dirty Boogie (tuoreempi levytys, mutta sitäkin vanhempi konsepti) ja tarkempaa tutkailua ansaitseva Buzzcocks: Singles Going Steady.

Vaan eipä hätäillä. Kotiin palattuani löysin neekeripalloilevalta tiikeriveljeltäni viestin, joka sykähdytti ja melkein pani hyppelemään lattialla tahdissa ja komistamaan voimistelua vielä lypsyliikkein. Nimittäin kuka vain Namikan kannattaja tai Village Peoplen tahdissa joraillut syttyy kotomaisesta esityksestä vuodelta 1979, jossa studiobändiin näyttäisivät kuuluvan Olli Ahvenlahti (syntty), Heikki Laurila (kitara) ja kaiken kruununa bassosankarimme Pekka Pohjola. (Olikohan Mike Oldfield antanut lomaa vai huomasiko hän kenties vasta tästä näytteestä Pohjolan lahjat?). Huikean hieno esitys kuitenkin, juutuubilta:

Gregorius: NMKY

Tämä tarina ei näytä muuten loppuvan koskaan, joten taidan katkaista väkisin tähän. Seuraavassa numerossa toivottavasti havaintoja Putskoksin oikeasta kirjoitusasusta, säpinämulkkujen yleisestä suuruudesta ja erikseen b-puolen Lipstick komeasta kitaroinnista. Muistin taas vasta, että orkesterista jo tuolloin lähtenyt Howard Devoto perusti samaan "riffiin" (vai mikä se on?) uuden orkesterinsa Magazinen loistokappaleen Shot By Both Sides laulumelodian.

Sen saman, jota Kollaa Kestään hiljattain edesmennyt Kai Kivi lauloi riipaisevasti sanoilla:
"Syyyyksy eeetsii mua…" jne.

Jatkan syvällisiä tutkimuksia musiikin, fisupartikkelien ja muun mukaansa tempaavan saralla.