Pääsin taas rokänrollin makuun, kun piti käydä peräkkäisinä päivinä katsomassa, miten Kari Peitsamo vetää soolojukeboksina kappaleita koko 30-vuotisen uransa varrelta ja pari lainaakin sekaan, kuten Beatlesin Birthdayn, Eddie Cochranin Come On Everybodyn, jotain Chuck Berryä ja sen sellaista. Monesti kappaleisiin nivoutuu sulavasti ulkomaan klassikoita lyhyemmällä tai pitemmällä kaavalla, esimerkiksi John Lennon elää täydentyi Imaginella.
Hillitön meininki hällä on iltapäivän ilmaiskonserteissaan Tullikamarilla, jotka ovat jo monivuotinen Tammerfest-perinne. Erityisesti ilahdutti standup-komiikkaa lähentelevä tarttuminen tilanteeseen ja suora vuoropuhelu yleisön kanssa. Komeasti jaksaa yleisö taputtaa käskystä ("put your hands together for me") ja laulaakin mukana. Hienosti irtoaa myös "my mega monsterhit from the seventies" Kauppaopiston naiset, jota tietenkin toivotaan. Veikeästi väliin tulee tosiaan rock-kukkoilulla ilakoiden englanninkielisiä kliseitä.
Oudompiin herkkuihin kuuluivat esimerkiksi Lato, Mekaaninen susi, Blup blump molskis, Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin, Vi skall spela rock, Peer Günt ei saa lopettaa ja Remu Gave Me A Jacket. Kohta hän taas kai aloittaisi, tarkemmin sanoen neljältä. En tiedä sallivatko olosuhteet viimein siirtymisen terassilla, sillä keskiviikkona sen esti tihkuilu ja eilen taas uhka, että läheisellä lavalla alkaa hevimpi räime, joka olisi voinut peittää alleen akustisella kitaralla esitetyt turbaduuritouhut.
Rokänrollin sijaan viihdyn tänään pojan kanssa, pian pitäisi lähteä häntä hakemaan. Kaavailin ehdottavani hällen koti-iltaa lomaillen mm. Simpsonien ja lihapullien merkeissä, jospa sitten huomenna olisi taas puhtia kokeilla pyörää ja pelailla jalkapalloa. Riippuu kovasti siitä, mikä asenne on tänään päälläns, että haluaako hän nimenomaan päinvastaista vai innostuuko riemumielin joojottelemaan. Voisin ehdottaa myös, että jospa en avaisi tietokonetta pariin päivään, mutta saa nyt nähdä.
Kiltti ja herttainen hän on, ei meille helposti riitaa tule, mutta tietenkin kuuluu asiaan, että kuusivuotiaankin pitää osoittaa oma tahtonsa tiettyinä hetkinä, eivätkä silloin ole asiat aina etusijalla. Onhan minulla varaa joustaa, mutta toisaalta hän kaivannee ajoittain nimenomaan jonkinlaista konfliktia. Rajojen kokeilemisen lisäksi siinä haetaan jollain kierolla tavalla osoituksia, että isä välittää siitä mitä hän sanoo. Näin ainakin arvelen.
Niettä kanavat pitäisi saada avoimiksi, ettei suotta ennalta päätä mitä tulee tapahtumaan.
Kuva on vohkittu luvatta Ämyrockin sivuilta, sopii ilmoittaa jos se ei ole soveliasta ja poistaminen on tarpeen. Ympäristö siis eri, mutta äijä ja ilme melko sama kuin viime päivinä näkemäni sankari, joka ilmoitti täyttävänsä seuraavaksi 50 ja julkaisevansa sen kunniaksi 50. albuminsa.
Onko niitä tosiaan niin jumalattomasti? Vanha legendahan kertoo, että jonkun alkupään albumin äänittäminen (Pölypilleri?) vei vähemmän aikaa kuin kuunteleminen, koska kappaleiden väliin lisättiin tauot.
EDIT: Ämyrockin linkki korjattu, kuvat löytyvät kohdasta Historia kunkin vuoden otsikon alta. Lisähuomiona, että näyttää Peitsamo luvanneen vetää tänään lauantainakin vastaavan keikan klo 16 Tullikamarilla.
13.7.2007
Peitsamosta toipuessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Uusi yritys, kun sähkökatko pätkäisi aiemman.
Rajojen kokeilemisen lisäksi siinä haetaan jollain kierolla tavalla osoituksia, että isä välittää siitä mitä hän sanoo. Näin ainakin arvelen.
Näin minäkin arvelen. Olen tullut viime aikoina myös siihen tulokseen, että tuo ei rajoitu isään eikä kuuteen ikävuoteen. Eikä neljääntoista, eikä kahteen-, kolmeen- tai edes neljäänkymmeneen. Ihmiset! (Hankalia ovat, mutta toisaalta myös kivoja ja somia.)
Terve! Juu, kirjoittaessa jo tuumin, että kuvio tuntuu tutulta muualtakin, ehkä erityisesti parisuhteista.
Kaipa itsekin vastaavia koukeroita harjoittaa, mutta ei se harkittua tai tietoista ole.
Poika on hyvällä ja leppoisalla tuulella, mökkeily ja lomailu tekevät tehtävänsä. Eilen oli saanut yli kaksikiloisen hauen, jonka vaari oli nostanut sitten veneeseen. Tintti Amerikassa pyörii dvd:ltä samalla kun uudet perunat ja eineslihapullat häätyvät suuhun.
Poika pyysi viimeksi, että tekisin välillä "kaupan lihapullia", mutta eivät nuo hääppöisiä ole. Hyvä kastike paikkaa vähän.
Eihän kuvassa ole Peitsamo lain.
Nicholsonin Jack on hän!
Näino, viirusilmissä ja estottomassa virnistyksessä on paljon samaa. Molempia olen kuullut myös hulluksi sanottavan, mutta eihän sellainen ole taiteilijalle haitaksi.
Lähetä kommentti