Yksi ohimenevä juutuubikooste vielä, kun nyt satuin etsimään Harry Nilssonin esityksiä sekä tein leikaten ja liimaten niistä muistiinpanoja.
Nilsson oli erikoistapaus, joka tunnettiin pitkään paremmin parista lainahitistään, Fred Neillin tekemästä elokuvan Keskiyön cowboy tunnarista "Everybody's Talkin'" ja Badfingerin kappaleesta "Without You", kuin omista hienoista sävellyksistään. Samoin huomiota herätti enemmän 1970-luvulla railakas elämä John Lennonin seurassa kuin runsaat levyjulkaisut.
Siitä ei voinut silti erehtyä, että Nilssonilla oli mahtava ääni, joka kattoi herkästi ja notkeasti useamman oktaavin alan. Voisi sanoa, jotta korkeaoktaanista kamaa. Juutuubilta löytyi muutama herkku, varsinkin sooloesitys (mies ja kitara) vuoden 1967 singlestä:
Without Her (BBC TV Special, 1971)
Tai tanssiaskelillaan hymyä kirvoittava elokuvahitin playback tv-ohjelmasta Beat Club:
Everybody's Talkin'
Taikka vuoden 1968 albumilta Aerial Ballet napattu raita, josta Three Dog Night teki uutena sovituksena hitin. Tässä pätkässä on asiaan kovin hintelästi liittyvänä kuvituksena Thomas The Tank Engine:
One
Vielä neljäntenä näytteenä vuoden 1971 älpeeltä Nilsson Schmilsson kappale, jonka moni tuntee Tarantinon Reservoir Dogsista tai kenties mainossovituksena. Tässä alkuperäinen elokuvanpätkänä, jossa äijät soittavat apinapuvuissa:
Coconut
Jaahas, eiköhän nyt ole tullut polkkailtua riittävästi parin viikon tarpeiksi. Todettakoon vielä, että Wikipedia kertoo fraasin "One is the loneliest number" olevan tuttu ja toisteltu, vaikka harva tietää keneltä sävel- ja sanasepolta se on lähtöisin.
9.7.2007
One is the loneliest number
Hourii Varapygmi omiaan 21:19
Aiheet: Nilsson, One, Without Her
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eilen kuuntelin noita Harryn biisejä Youtubesta, kun luin juttusi. Harry kuuluu niin, niin nuoruuteen, joten hänen asemansa säilynee aina vankkumattomana sydämessäni. Heh, onpas melodramaattista.
No, nuoruus on.
Without you voi vieläkin nostaa kyyneleet silmiin. Heh.
Toinen nuoruuteen sijoittuva, tunteita nostattava ääni kuuluu Joe Cockerille, joka raspillaan vetosi nuoren tytön herkkään sieluun.
Siis minun sieluuni.
Moi Susupetal! Sullakin ollut herkkinä hetkinä kuuntelussa. Heräsin äskettäin ja hyräilin ensimmäiseksi Without Her -kappaletta, josta tuo BBC-live oli oikein sävykäs.
Nilsson nappaa mulla ehkä 10 vuoden välein, kun sattuu sopiva yllyke, ei ole jatkuvassa kuuntelussa. Väliajat kuulee vain niitä tutuimpia, mutta eivät nekään kiusaa. Veljen levyiltä ja kaseteilta häntä piti opiskella jo ehkä 10-vuotiaana.
Cocker on jäänyt etäisemmäksi, vaikka tunnen monta hyvää piisiään. Toisaalta liian tuttujen hittien coverit ovat tökkineet. Saturday Night Livessa Cocker esiintyi hienosti rinnallaan häntä imitoiva John Belushi.
Lähetä kommentti