11.2.2008

Monenlaista mulkoilua

Koominen tapaus tuo Hesarin uutisointi eduskunnan piirissä tehdystä kyselystä ja ennen kaikkea siitä siinnyt kohu. Olen varmaan lukenut toista sataa lyhyempää ja pitempää kommenttia, jotka ovat olleet jotenkin yhteydessä pintakuohaan, mitä itse asia nostatti pohjalta esiin.

Seksuaalinen häirintä ja väärä vallankäyttö eivät kuulu niihin koomisiin asioihin, mutta harvakseltaan ne ovat keskiössä olleetkaan, kunhan sytykkeiden virkaan ovat välillä päässeet. Jos kaikki metakka joskus johtaisi myönteisiin tuloksiin ja parantaisi turvattomampien työntekijöiden olosuhteita arvostetulla työpaikallaan, vieläkö siitäkin kuulee jotain relevanttia uutisissa?

Olen kehitellyt monenmoisia analogioita ja ihmetellyt omaa asennettani muun muassa naisiin, miehiin, puseroiden etumuksiin (tissit melkein mainittu), katseisiin, tuijotukseen, seksuaalisiin haluihin ja niiden toteuttamiseen sekä muihin esille nostettuihin sivuseikkoihin. Olen kuitenkin todennut aina uudestaan, etteivät mielipiteeni ja kokemukseni juuri kanna painoa asiassa.

Tasa-arvoon uskon siinä määrin, että jos "Joka ainut yli 11-vuotias naispuolinen suomalainen on kokenut sen, mistä nyt puhutaan: joutunut miesten harjoittaman seksuaalissävyisen häirinnän kohteeksi." (Katja Martelius Hesarin nettisivuilla), niin on vastaavaa varmaan moni mieskin kokenut tai ainakin hänen tarkoittamiaan tapauksia joskus nähnyt, jollei itse tehnyt. Tämä kiinnosti siksi, että ymmärtäisin millaisiin kokemuksiin tässä viitataan, ei siksi että voisin vähätellä niitä. (Martelius tosin kärjistää asioita kirjoituksessaan siihen tapaan, että joudun nostamaan kädet pystyyn: en ymmärrä onko se propagandaa tai pelkkää provosointia.)

Ajattelin että oma olotilani voi olla tässä suhteessa helpompi ja turvallisempi kuin "joka ainoalla yli 11-vuotiaalla naispuolisella suomalaisella" on ainakin joskus ollut, mistä heräsi uteliaisuus, että saanko sen sukupuoleni tai ison kokoni myötä vai onko kenties vaikuttamassa muitakin asioita. Yksi vinkkeli oli tällainen (enkä osaa tulkita siitä kuin oman puoliskoni): onko tilanteeni helpompi siksi, etten joudu ajattelemaan itsetuntoni ja ulkonäköni suhdetta juuri koskaan, ainakaan enää nykyään.

Tähän johtivat varsinkin ne vähäisemmät seksuaalista häirintää koskevat pohdinnat, joissa puhuttiin tuijotuksesta tai vain katseista, kuten Kalervo Mummolan kömpelö hissisutjaus jälkimaininkeineen. On minuakin joskus ujostuttanut sukuelimeeni suuntautuneet katseet, tokihan naisetkin sellaisen osaavat vaikkapa saunassa, mutta ei siitä mainittavaa häirinnän tunnetta ole syntynyt – enemmän on vaivaannuttanut mulkoilu, jos sattuu krapuloissa tutisten liikahtamaan vaikka bussilla.

Itse asiassa, on minua kerran hätyyteltykin, kun noin parikymppisenä matkasin bussilla Tompereelta Helsinskiin. Keski-ikäinen hikoileva mies tunki viereen istumaan, vaikka tilaa olisi ollut reippaasti muuallakin, ja jossain välissä hän rohkaistui puristamaan polveani. En tajunnut asiasta mitään, sillä en osannut edes ajatella jonkun sedän voivan keskellä päivää miettiä mitään seksuaalista nuoresta hampuusista. Olin tollo, selvisin silti jokseenkin naarmuitta. Jos muistaisin paremmin, voisin saada tuosta valoa ymmärtämiseen.

Mutta takaisin asiaan eli omaan pikkuiseen sivujuonteeseeni. Ohitan vakavat seksuaalisen häirinnän tapaukset ja tarkoitan nyt sellaista tilannetta, jossa tuijotus hississä tuntuu kiusalliselta ja häiritsevältä. Olenkohan hakoteillä kun ajattelen, että näissä tapauksissa subjektiivista häirinnän kokemusta voi voimistaa omaan ulkonäköön kytketty itsetunto? Oli se totta tai ei, eihän se anna lupaa loukkaavaan tuijotteluun sen enempää kuin ne kuuluisat kolme avattua paidannappia, mutta sivujuonteeni olikin miettiä liukumaa seksuaalisesta häirinnästä muuhun loukkaavaan tai alistamaan pyrkivään mulkoiluun, koska se on minulle tutumpaa toimintaa noin niinku kohteena.

Ehkä tästäkin mediajupakasta taas jotain oppii, jopa tunnistamaan tilanteita, joissa sortuu tuijottamaan loukkaavasti tai möläyttämään sopimattomia väärässä tilanteessa, mutta eniten kiinnostaa millainen miinakenttä (enkä tarkoita sitä seiväshyppääjää) sukupuolten (tai sukupuolisen kanssakäymisen vastinkappaleiden, ettei sorsita ketään) välille on viritetty. Vaikka varovaisestikin hiipisi, aina tuntuu räiske alkavan.

Päässä vain humisee, kun ajattelen ettenhän minä koskaan ketään häiritse seksuaalisesti, enkä minä koskaan loukkaa ketään, ja sitten toteaa kiivaimmista puheenvuoroista kuuluvansa vahvasti epäilyksenalaisiin. Kun oikein miettii, niin olen joskus puseroita pullistavia muotoja silmäillyt kyllä, enkä aina tohdi siihen lupaa kysyä. Joo joo, riettaita ajatuksia käy mielessä tasaisin väliajoin, mutta pyrin olemaan loukkaamatta niillä muita.

Erityisesti nauratti pari vuotta sitten kesällä, kun kuljeksin Hämeenkadun tungoksessa ja otin asiakseni katsoa naisia korkeintaan silmiin, koska hermo ei kestänyt keveitä hepeniä. Parikin tapausta käänsi katseensa, huomasin sivusilmällä, kohti omaa etumustaan ja toinen jopa kohenteli liivejään tai paitaansa. Olin ehkä liian korrekti, mutta enpä tuijotellut.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sää oot korrekti mies!

"enemmän on vaivaannuttanut mulkoilu, jos sattuu krapuloissa tutisten liikahtamaan vaikka bussilla" IHAN SAMA TÄÄLLÄ! Ehkä johtuu siitä seikasta kun en ole arvoisassa eduskunnassa tai muussakaan hienomman väen paikassa töissä, mutta mua ei ole ikinä mitenkään häiritty sekspoaalisesti työpaikalla. Olen kyllä parisen kertaa joskus muinoin muhinoinut (hieno sana eikö?) läheisimmän kolleegani kanssa, joten ehkä se on purkanut kaikki "häiriköinnit" väliltämme. Nykyään ollaan kuin sisko ja veli. Tai kuin kolleegat. Ilman näitä tapahtuneita voisi olla jotain tissiin tuijottelua. Enpä tiedä.

Älkää kertoko tätä kenellekkään!

Anonyymi kirjoitti...

Heh joo, korrekti. En tosiaan tajua kunnolla kumpaakaan puolta niissä oikeissa häirintätilanteissa, vaik en voi vannoa, etten olisi jonkun mielestä itse siihen syyllistynyt.

Sairaalassa taannoin koin joskus hermostuttavana olla kymmenen naistyöntekijän keskellä, kun olin oudolla seudulla ja puutteessa. Ei juuri saanut muhinoida paineita pois, mutta joskus tuli pientä tuijottelua, enkä muista huomanneeni närkästystä. Jou, ei vaan tiedä mitä toinen on kulloinkin ajatellut.

Useammin mut on pokattu kuin päinvastoin, naiset osaavat sen vaivihkaa, ja harvoin jos koskaan se on loukannut tunteita, sillä on helppo osoittaa tai sanoa ettei nyt maistu. Yöpoken vuorolla joutui kyllä tyrmäämään tylymmin eräänkin sinnikkään hiprakkaisen, kun oli ainoana töissä. Ajattelen oikeasti, että ne kipinät saavat syntyä ja tulla esiin tasa-arvoisesti.

Ehkä luonnikkaan muhinan jälkeen se silmäilykin on sellaista rennompaa. Enkä kerro!

kervå kirjoitti...

Kukapa tässä myrskyisässä tuijotusten tuoksinassa muistaisi, että silmät ovat kuitenkin vain vastaanotin. Niistä ei lähde mitään säteitä tai "tuijotusta" mihinkään, vaan ne vain vastaanottavat valoa. Ymmärtääkö kukaan?

Varapygmi kirjoitti...

Terve Kervå! Pidän kans okuläärejä aika viattomina vehkeinä, eikä asennetta niiden takana ole helppo tulkita, mutten epäile yhtään kiusallisenkin tuijottelun esiintymistä.

Sivuraide kai se toljotus on, mutta herättää mieleeni hauskoja analogioita poikaan, joka huusi sutta, tai wonabii-julkkiksiin, jotka kaikin keinoin haluavat lehtien etusivuille ja yrittävät sen jälkeen hallita saamaansa julkisuutta.

Se eipi kuulu vakavaan, olemassaolevaan setsuaanisen häirinnän ongelmaan, ettei toisten ihmisten huomiota ja suhtautumista voi hallinnoida. Moni voi yrittää, mutta luultavasti lyö päätään seinään.

Jazmanaut kirjoitti...

"Mitenköhän tuo parinmuodostus pitäisi oikein korrektisti tapahtua, ettei vain joutuisi kömpelyyttään syytteeseen."
-Miettisi hän, mikäli ei olisi onnekkaasti päätynyt yhdenillan suhteen johdosta naimisiin asti.

Varapygmi kirjoitti...

Hoi, Jaz, meinasi totuus jo unohtua, että niillä pukusuolten välisillä kampeamisilla voi olla mielekäs päämääräkin. Arvaako retro-retorisesti ihmetellä, kumpi mahtoi pokata kumman?

Ei sillä, että siitä olisi nyt mitään yleistä känää syntynyt, mutta jossain olen joskus nähnyt arvion, että siinä on kaksi vaihtoehtoa: joko nainen pokaa tai sitten saa miehen uskomaan itsensä pokaajaksi.

Tuskin se ihan niinkään menee, mutta hienoa että on onnekkaasti naimisiin pääsijöitäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tjooh, ei niistä silmistä tuijotusta lähde jos ne ovat ilmassa leijuvia palloja joissa ei ole edes sitä iiristä ja pupillia...muuten kyllä se katse kiinnittyy jonnekin. Ja jostain syystä lukuisat naiset hermostuvat jos se keskustelukumppanin katse keskittyy tasaisesti parikymmentä senttiä kasvojen alapuolelle.

Mutta kuitenkin...monimutkainen ongelma, erityisesti koska sitä syytöstä on käytetty ja luultavasti tullaan jatkossakin käyttämään myös väärin.
Itse en katseista hermostu (no pitkäaikainen tuijotus ehkä), puheista ja asiattomista kosketuksista sitten enemmän.
Ja siinä vaiheessa kun toinen tekee selväksi että "ei kiinnosta" niin ei ole mitenkään sopivaa jatkaa ("se vain esittää vaikeastitavoiteltavaa" on raiskaajien ja stalkereiden suosikkifraasi).

Jazmanaut kirjoitti...

Vaimo ns. pokautui.

Anonyymi kirjoitti...

Hoodee, samoilla laduilla, luulisin. Jos viitsii huomioida ja havainnoida toisia ihmisiä, saa yleensä ajoissa vinkkiä, ettei ylitä rajoja.

Toinen asia on tietysti se, että jos katse on jumittunut liian alas, ei näe ilmeitä eli silmiä ja suuta. Voi olla vaativampaa toisen esittää torjuvaa esimerkiksi köyristämällä harteita eteenpäin ja vetämällä keuhkoja sisään.

Jaz, poikkeus vahvistaa jiiennee;–p Totesin että Kometa ilmestyy kiertoradallaan näkyville täällä jo kahden viikon päästä. Vielä kun saisi levyn hommattua kuunteluun, jotta pysyisi paremmin kärryillä.

Juri kirjoitti...

En sano häirinnästä mitään ja anteeksi muutenkin, että palaan vanhaan asiaan, mutta en löytänyt Monroe-keskustelua blogistasi ollenkaan. Mikä viesti, mitkä kommentit?

40-vuotisbailut on huomenna Yo-talolla! Klo 20 on kutsuvierastilaisuus, varmaan kymmeneltä alkaa normaali ilta.

Varapygmi kirjoitti...

Ei häiritse laisin. Otsikko oli "Kaksinaamaista speliä", pvm 30.1. ja kommentissa kysyttiin suoraan Monroesta, kun viittasin polkassa ohimennen Solarikseen.

Hittolainen, se on tosiaan huomenna. Lupasin jo olla pojan kanssa, etten pääse, mutta pitäkää hyvät juhlat. Siellä olisi varmaan muutama tuttu naama, joita en ole nähnyt vuosikausiin tai -kymmeniin, sitten 80-luvun.