Osui silmääni blogin Asioiden vallassa kautta hupsu Tenavat-testi, jota piti koklata. On syytä varoittaa, että meinasin kypsyä testin jälkeen tulleisiin henkilökohtaisiin kysymyksiin, vaikka ei kai niihin pakko ole rehellisesti vastata. Sinänsä ei niin kiinnosta kuulua OkCupidin kerhoon…
Tenavat kuului suosikkisarjakuviini 70-luvun kouluaikoina, en osaa sanoa vieläkö ne huvittaisivat. Se nauratti, että Woodstock oli saanut suomalaiseksi nimekseen Kaustinen, eikä esimerkiksi Ruisrock. Kääntäjä irrotteli muutenkin aika hekumallisesti, jutut taisivat olla paikoin hauskempia suomeksi kuin alkukielellään.
Ressun ihailema Pupukuusikko-kirjasarja koostui vinkeistä osista, ulkomuistista niitä olivat ainakin: Pupukuusikko Lievestuoreen leirintäalueella, Pupukuusikko saa veronpalautusta sekä Pupukuusikko ja varsinainen vesipatja. Ressun kiihkeältä fanisuhteelta putosi pohja vasta kun lehtijutusta paljastui, että kirjailijatar Helinä Sanahelinän lemmikkeinä oli valtava lauma kissoja, olikohan niitä noin 23.
Lähes 50 vuotta Charles M. Schultz jaksoi Tenavat-strippejä vääntää, joten hän kuului Masin tekijän Mort Walkerin ohella päivälehtisarjakuvan sitkeimpiin ja ansioituneimpiin tekijöihin. Herrat aloittivat nämä tunnetuimmat sarjansa lähes yhtä aikaa syksyllä 1950.
3.4.2007
Purppuripelimanni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Olen Marcie. köyhää.
Lukaisin joskus lukiossa kaikki Tenavat mitä sain käsiini. Ilmeisesti pidin niistä, vaikka en nyt muista, että mikä niissä oli hyvää tai erinomaista. Jotenkin kai niissä oli mukava tunnelma, ääneen en muista nauraneeni.
Plussaa saa myös materiaalin runsaus. Pystyin kehittämään kiintymyssuhteen hahmoihin, jolloin jaksoi lukea kehnompiakin strippejä. Osiltaan ehkä vaikuttaa se, että kirjastossa ei ole erityisen suuret sarjakuvakokoelmat. Kyllä Tenavat kuuluu parhaimmistoon. Sanomalehden yksikköstrippeinä kuitenkin harvoin jaksaa kiinnostaa.
Hyvän sarjakuvan tekeminen on vaikeaa. Ja nykyään tuntuu, ettei suomalainen taideteollisen taidesarjakuva kiinnostavaan sarjakuvaan pyrikään. Tai ehkä on hyviäkin juttuja, mutta mielestäni ei olisi mikään suuri häpeä vaikka sarjakuvista tehtäisiin helpompilukuisia. Vaikka olen lukenut aika paljon sarjakuvia niin silti suurin osa aikuistensarjakuvista on liian raskaslukuisia, että niitä ilokseen lukisi.
Minä pakastin Tenavia yli kaiken - varsinkin Kaustista (ja huomasin jo hyvin pienenä tuon käännöksen) sekä tietysti Eppua! Tenavat ovat nykyisin kärsineet jonkinlaisen inflaation, miksiköhän?
Terve vaan, Tenavat hetkauttaa sentään muitakin.
Mikäs Maisassa on vikana, eikö hän aika hauska ja omapäinen hahmo ollut?
Suomestakin on vihdoin löytynyt taitavia strippien tekijöitä, jotka pystyvät pitämään tasonsa pitkässä hiihdossa, kuten Ilkka Heilä (B. Virtanen) ja Juba Tuomola (Viivi ja Wagner).
Mua ärsytti Tenavissa sivutuotteiden paljous, kun valjuja rahatpois-kamoja (Onni on...-kirjoja ja -julisteita, tv-ohjelmia, teepaitoja, kaikkea krääsää) kaupattiin hanakammin kuin itse sarjakuvaa. Tuli vain yliannostus.
Hiih.. oon Amadeus!
En kyllä rokkaa pyynnöstä.
Lähetä kommentti