5.4.2007

Gaattorit veivät mummun (uhm, ahm)

Aamuisin rattaat toimivat paremmin, kun kuume ja räkä talttuvat vähän yön aikana, joten saa nakuteltua hommiakin. Se vaatii silti taustamusiikkia, mikä heitti oudolle 60-lukuhenkiselle kierrokselle.

Jukeblogista luin juuri, kuinka kirpparilta oli osunut käteen Tony Joe Whiten eka albumi Black And White (1969). Tuo herra on pitkäaikaisia erikoissuosikkejani, ihan oma äijänsä, jota ei arvaa verrata muihin. Ellei sitten ehkä J. J. Caleen juuri tavassa, millä nämä etevät laulaja/lauluntekijä/kitaristit ovat 60-luvulta alkaen puskeneet kaikessa rauhassa kotikutoisia kappaleitaan, joista muut ovat tehneet matkan varrella listahittejä. Etelän miehiä, joilla ei ole kiire mihinkään ja jotka eivät pintakiiltoa kaipaa.

Tony Joen kuuluisimpia sävellyksiä ovat ainakin Rainy Night In Georgia ja Polk Salad Annie 60-luvulta sekä Tina Turnerin hitit Steamy Windows ja Undercover Agent Of The Blues 80-luvulta. Mark Knopfler muistaakseni ehdotti Tony Joeta lauluntekijäksi Tinalle, joka ällistyi tämän tavatessaan, että mies olikin valkoinen. [Höh, sukunimikin on White. toim. huom.]

Riemastuin löytäessäni Juutuubilta "swamp rockin" klassikon Polk Salad Annien huippuversiona, josta puuttuvat saman vuoden debyyttialbumille tungetut torvet. Jaettu ilo jiiennee:

Tony Joe White: Polk Salad Annie (1969, playback, ilman torvia, kesto 3:35)

"The Swamp Foxin" esityksessä on sitä rämeketun asennetta, mitä Elviskin yritti tavoittaa ja mitä sanat vaativat:

Down in Louisiana
where the alligators grow so mean
There lived a girl that I swear to the world
made the alligators look tame

Polk salad Annie, polk salad Annie
Everybody said it was a shame
Cause her mama was working on the chain-gang
(a mean, vicious woman)

Everyday 'fore supper time
She'd go down by the truck patch
And pick her a mess o' polk salad
And carry it home in a tote sack

Polk salad Annie
'Gators got your granny
(chomp, chomp chomp)
Everybody said it was a shame
'Cause her mama was a-workin' on the chain-gang
(a wretched, spiteful, straight-razor totin' woman,
Lord have mercy. Pick a mess of it)


Tuossa vain osa sanoista… ilman johdantoa ym.

Oikeastaan tarkoitus oli polkata herrasta nimeltä Crispian St. Peters, jonka karvoja nostattava hitti You Were On My Mind olikin näköjään lainattu kalifornialaiselta bändiltä nimeltään We Five, joka puolestaan löysi sen kanadalaisduolta nimeltä Ian & Sylvia, jonka tunnetuin kappale on Four Strong Winds, mikä taas löytyi Juutuubilta Neil Youngin tuoreena, upeana versiona… mutta säästän tämän kaiken ensi kertaan.

Tai olkoon, lyhyesti. Kanadalaiset Ian Tyson ja Sylvia Tyson (os. Fricker) ovat näköjään säveltäneet ainakin yhden klassikon naamaa kohti. Sylvia teki tuon You Were On My Mind (huom! sana 'always' ei esiinny nimessä, se on ihan eri renkutus), josta löytyi herkistävä liveveto sen 1965 coveroineelta We Fivelta. Komeaa yhteislaulua ja kitaristilta irtoaa jotain varhais-byrdsiaanista otetta. En oikein saanut selvää kuvasta, mahtaako olla 12-kielinen Rickenbacker?

We Five: You Were On My Mind (Live on Hollywood Palace, 1965, kesto 2:57)

Ian Tyson puolestaan on palkittukin* Kanadassa kappaleestaan Four Strong Winds, jota Neil Young on jaksanut esittää ja ylistää vuosikymmeniä. Konserttielokuvan Heart Of Gold (Jonathan Demme, 2005) herkkä kohta on, kun loppupuolella Grand Ole Opryn vanhalle lavalle kerääntyy kitaristeja akustisineen pitkä rivi (on siä myös autoharp ja olisiko tuo pedal steel?) soittamaan kappaleen.

Neil Young: Four Strong Winds (Live in Nashville, 2004, kesto 4 min)

(Näytti ja kuului olevan epäsynkassa ääni ja kuva, mutten tiedä onko vika yhteyksissäni vai tuossa pätkässä.)

* Nimikkeellä "the most essential piece of Canadian music", kertoo Wikipedia.
** Hups, siinä tuli puolivahingossa löydettyä kolme kappaletta, jotka voisin huoletta laittaa kaikkien aikojen top-sataani… mikä taas saattaa sisältää tuhannen kappaletta, koska se vaihtelee kuun asennon mukaan. Näihin ei kuitenkaan tunnu koskaan väsyvän, kasvavat vain. Crispian St. Peters pääsi kalpenemaan näiden rinnalla.

2 kommenttia:

Jokke kirjoitti...

Howdy. Tonyhan tunnetaan todellakin varsinaisena suokettuna. Näköjään 1700-luvun amerikkalainen sotataktikko Francis Marion on tunnettu myös "Swamp Fox" -nimellä.
Loistava louisianalaismuusikko Jackie Lee "Waukeen" Cochran ei kuitenkaan ehkä ajatellut häntä raapustaessaan laulun "Swamp Fox":

"I say they call me the Swamp Fox, it's a name I go by here,
I say I getcha pretty women, that's my game, ain't never heard no complaints runnin' round my name."

Waukeeniltahan löytyy vielä melko paljon T.J Whiten meiningiltä kuullostava upea "Hungry Hill" -kappale.
Jokke

Varapygmi kirjoitti...

Vai Waukeen? Että rämemajavan jahdissa? Panin soimaan, etten puhu läpiä päähäni.

Hungry Hillillä on ainakin risteävissä kitarakuvioissa samaa henkeä. Swamp Billy on 50-lukulaisempaa vetoa. Swamp Fox on hieno, siitä tuli jo vähän CCR:kin mieleen, simppeli kierto kai sen tekee.

Pitääkö Waukeen kytkeä "swamp rockin" aatelisiin Tony Joen ja John Fogertyn rinnalle? Onhan niitä kai muitakin – Dale Hawkins? (Mistä mahtoi olla lähtöisin.)