Paljasjalkainen uneksija

Haksahdin taas nettitestiin, tällä kertaa Übercoolin (edit: siis ÜBERKUUL) kimmokkeesta, niinkin hienon paikan kuin EMMAn tuomaroitavaksi. Tai en minä tästä Espoon ylpeydestä enempää tiedä, mutta nykytaiteen museot ovat perusajatuksena jännittäviä ja hienoja otuksia, kuten tutuimmista Tukholman Moderna Museet ja Tampereen Sara Hilden. (Mikäs se Lontoon vehje onkaan, sielläkin olen varmaan käynyt, mutta sitten hiljenee nopeasti.)


Iltapäivällä uskaltauduin pitkästä aikaa ulos, kun kaupassa oli pakko käydä tiskiaineen ja kahvin huutaessa täydennysmiehiä reserveistä. Tein tiiviin neljän kohdan listan, johon merkitsin lisäksi: "maitoa, leipää". Hieno homma, nämä neljä maksoivat yhteensä 4,32, kun leipä oli plussatarjouksessa, kahvi oli halvinta ja karuinta euroshopperia ja tiskiaineenkin muistin hakea maksettuani jo kerran ostokseni (se unohtuu aina). Minkähän takia loppusumma oli sitten 26,95?

Vanha tarina, tarttui vähän muutakin mukaan. Mustaamakkaraa, jauhelihaa, tölkkihedelmiä, jugurttia, sinihomejuustoa, kermaviiliä… joo, ihan järkevää kamaa… mutta surimipuikkoja? pizzanmakuisia perunalastuja?! kaakaopähkinäkääretorttua?!!
Ja tietenkin tupakkia, jonka olisi pitänyt olla listallakin. Ai niin, ja Tyrkisk Peber Firewood -karkkeja, jotka näköjään maistuvat veikeiltä töitä tehdessä. Saa nähdä mahdunko maanantaina ovesta ulos. Tällaista se on kun päästetään innostunut uneksija heräteostoksille.

JK. Poikkeuksellista kyllä, testin tulos jotenkin ilahdutti, ainakin jos ei höpötyksiä tarvitse tulkita myös parisuhdeasioita kuvaaviksi. Muissa suhteissa löydän siitä jotakin tuttua.