Top Kypä Sinkkubändit

Hoh, jostain syystä töitä vältellessä päähän iski teema, että mitkä niitä rock- ja pop-musiikin kovimpia hittikoneita olivatkaan. Asiaan vaikuttivat rockelämäkerrat, joita olen lueskellut. Kokoilin sitten listan, johon nostin suosikkini parhaista singlebändeistä.

Perusteina käytin paitsi loistohetkien määrää pikkulevyillä, myös tasalaatuisuutta kultakauden aikana ja keskittymistä erityisesti sinkkulistoilla mellastamiseen. Toiset loistavat pikemmin huimaavien albumiensa kautta, vaikka olisivat niiltä irroittaneet hienoja singlejäkin. Näistä heitin Beatlesin sivuun siksi, että Fab Four mullisti älpeiden tekemistä vielä enemmän. Toinen syy on Hello Goodbye.

Oikeastaan suuren osan 60-luvusta ja koko 50-luvun voi unohtaa siltä pohjalta, että bändit eivät saaneet edes valita, luovatko albumikokonaisuuksia vai kiteyttävätkö lahjansa kolmen minuutin jalokiviin. En malta soveltaa tätä rinsiippiä Beach Boysiin enkä Kinksiin, koska ne olivat uranuurtajia, joista monet myöhemmät ottivat mallia.

THE LISTA – TOP TEN SINGLEBÄNDIT

1. Creedence Clearwater Revival
Hankala tapaus, koska pidän viittä ekaa albumiakin vahvana sarjana, ja toisaalta monet singlet ovat kuluneet puhki, mutta onhan se hittien jatkumo silti hulvattoman hieno, heti Suzie Q:n koveroimisesta alkaen.

2. Smiths
Juhlavia albumeita myös, debyytistä lähtien, mutta enpä tunne bändiä, jolla koko singlenivaska olisi yhtä monitaiteellisen repäisevä ja yhtenäinen (kts. linkki yllä). Kannet ykköslaatua, b-puolilla runsaasti kiehtovia yllätyksiä, joita ei perusalbumeille huolittu, ja pääosan valtaavista hiteistä monet helmiä.

3. Abba
En tiedä olenko kuunaan kuunnellut heitiltä kokonaista normialbumia läpi, joten säkenöivän Singles-tuplan taannoisena nautiskelijana pidän Abbaa täydellisenä esimerkkinä hyvästä singlebändistä. Näköjään kymmenessä vuodessa tuli rontti 50 pikkulevyä, joista valtaosa on luovaa hittikamaa.

4. Beach Boys
Ei yksi Pet Sounds kesää tee, pidän komeimpana saavutuksena silti Brian Wilsonin hittiputkea vuosina 1961-67. Siksi kuuntelen 20 Golden Greatsia mieluummin kuin mitään "oikeista" albumeista.

5. Squeeze
Yhdeksi mittariksi totesin, että tietyillä orkestereilla singlekokoelma tavoittaa jotain sellaista, mihin huolellakaan kootut älpeensä eivät veny. Squeezen Singles – 45's and under on yksi kaikkien aikojen parhaista kokoelmista, ainakin minun makuuni.

6. Kinks
Hjuu, olen jauhanut Kinksistä liikaa, mutta singlet vuosilta 1964-69 ovat mahtimiesten työtä, jos pari ekaa jättää kuriositeeteiksi. Runsas ja rikas valikoima, paljon mahdottoman hienoja b-puoliakin. Sijoitusta voi pudottaa se, että pärjäsi kohtuudella myös albumipumppuna.

7. Jam
Yritän jyrätä Paul Weller -elämäkertaa My Ever Changing Moods vihdoin läpi, siinä totesin Jamin singleputken sisältävän enemmän klimaattisia hetkiä kuin muistinkaan. Vaikkapa vain In The City, The Modern World, Down In The Tube Station At Midnight, Eton Rifles, Going Underground, That's Entertainment ja Town Called Malice. Sekä b-puolista Tales From The Riverbank.

8. Leevi & Leavings
Taisi valikoitua ainoana kotimaisena listalle? Muutama albumi on löytänyt kantavaa henkeä, kuten Häntä koipien välissä, mutta eniten riemuja tuottavat suoraan nappina otsaan nasahtaneet yksittäiskappaleet, joita on niin mittava sarja, etten kykene luettelemaan.

9. Moody Blues
Joku voi pitää mellotronin maestroja albumikokonaisuuksien taitajina, mutta itse en jaksa innostua niistä niinkään, vaan tyydyn kaivelemaan parhaita hittejä silloin kun hinku iskee. Jos pitäisi pari mainita, niin Go Now oli hieno alku coveriksi, sitten voi loikkia vaikka Boulevard de la Madeleinen, Dear Diaryn ja Questionin kautta, kunnes kohdalle osuu järeä rokkiveto, ehdoton The Story In Your Eyes.

10. Buzzcocks
Vähän samat sanat kuin Squeezen kohdalla, Singles Going Steady on juhlakooste. Parhaassa vireessään Putskoksit leipoivat joka toinen kuukausi uuden ässäsinkun, mutta lyhyenlännäksi jäänyt kukoistuskausi väistämättä heikentää jalansijaa.

Pulputelleita: Mielessä kävi sellaisiakin orkestereita kuin Lovin' Spoonful, Beatles, Who, Hollies, Rollarit, Slade, Shocking Blue, Madness, Police, Juice Leskinen, Nits, Eppu Normaali ja Monochrome Set, mikä milläkin plussa- ja miinuspuolilla varustettuna. Eikö tuoreempia kunnon singlebändejä ole kuin Smiths vai eikö vain osu mieleen?

Noh, onhan single kaupallisena vetonaulana vähän kuin menneen kesän kuolleita lehviä. Vaan jos tulee parempia tarjokkaita mieleen, olisi mielenkiintoista kuulla niistä.

Viisi suosikkia, nuotiolauluja ja grooveja

Lupaava tapa aloittaa uusi ylimittainen työpäivä on tarttua Kervån maailmaa syleilevällä tavalla jatkamaan haasteeseen:

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

1. Ian Dury & The Blockheads: Wake Up And Make Love With Me
Aloittaa vastustamattomasti niin klassikkoalbumin New Boots And Panties!! kuin myös kokoelman Reasons To Be Cheerful lempeän lemmekkäästi pianovetoisella groovella ja sanoilla:
I come awake
with a gift for womankind
you're still asleep
but the gift don't seem to mind
rise on this occasion
half way up your back
sliding down your bo-dee
touching your behind…

2. The Specials: Stereotype
Innostuin pitkästä aikaa kuuntelemaan Specialsia, kun kirjastosta lähti mukaan kokoelma Stereo-Typical, jossa on melko kattavasti myös Special AKA:n aikakautta. Muita suosikkeja siellä ovat What I Like Most About You Is Your Girlfriend, Jungle Music, Ghost Town, Do Nothing, Guns Of Navarone ja moni muu.

3. The Jam: The Modern World
Tiukka kuin mikä, aika suoraa rokkia oli moni vanha punksuosikki, Kuutta tussaria (kts. hännille) myöten. Jamilta olen pyöräyttänyt kolmea ekaa, bonuksilla iskee Down In The Tube Station At Midnight. Seuraavaksi pitää kaivaa jostain singlekokoelma, mieluiten ehkä Snap!, jotta saa esmees Tales From The Riverbankin uusintaan.

4. Lindisfarne: Lady Eleanor
Tää on hatunnosto Jukeblogille, jossa unohduin pariksi tunniksi ihmettelemään listoja ja hyräilemään itsekseni mukana. Tähän olisi sopinut muuten myös The Move: Beautiful Daughter, mutta sitä en ole löytänyt tänä syyskuuna vielä kuunneltavaksi.

5. Talking Heads: Cities
Hypnoottinen, enää rajaneuroottinen ote iskee läpi kolmoslevyn Fear Of Music: I Zimbra, Mind, Life During Wartime ja mitä niitä on… etenkin tämä Cities. Suuntaa antoi jo kakkosen loistoavaus Thank You For Sending Me An Angel. Tutkailin myös kokoelmaa Once In A Lifetime (4CD), mutta muhkeammat ja laajemmat re-masterit eivät jotenkin iske yhtä suoraan suoleen.

Ai niin, maanantaina katselin Teemalta klassikkolevysarjassa Sex Pistolsia, joka voisi yhtä hyvin olla listalla, mutta en ole vielä soittanut Never Mindia* syyskuussa, koska se vaatii aika railakkaasti volukkaa. Hyvä dokumentti, tajusin jotain olennaista Steve Jonesin suuruudesta kitaristina ainakin tuolla levyllä. Salaisuus päälle kaatuvaan kitaravalliin taisi olla siinä, että Jones paitsi äänitti kitarat moneen kertaan, soitti itse myös bassot – samat kitarakompit oktaavia alempaa. Tuottaja mainitsi myös jossain yhteydessä, että samat kitarat jyräytettiin molempiin kaappeihin: ei niinkään stereo kuin deluxe mono.

Olen ihmetellyt niitä Bollocks-soundeja sikäli, että se höökää päälle missä vain, olkoon radiosta, jukeboksista tai diskossa. No, kappaleet on hyviä, laulusoundit sanoisiko persoonalliset ja kitarat rautatietä, etevää rumpalia unohtamatta. Tuottaja ilmeisesti löysi myös jotain suurta. Tiukka ja tiivis ydin siinäkin ratkaisee – bändi on niin yhtä puuta kuulostamatta yksipuiselta.

Jos Kervå puolusteli vanhoja valintojaan heitin yhteispäätöksellä kuunnella klassikoita, niin mulla on käynyt vain vahingossa niin, että on osunut soittoon runsaasti uusintoja aktiivivaiheeni levyistä 70-luvun lopulta 80-luvun alkupuolelle, jolloin olin herkässä 15-20 vuoden iässä. Nyt sieltä lipesi jo soimaan Magazine, jolta Real Lifen kappale Parade ansaitsisi myös paikan millä vain listalla.

Jos joku kaipaa jatkohaastetta tästä aiheesta, niin vassakuu, otahan tästä!

* Kappas, ei siis Nirvanaa. Tarttisko kuusipyssyinen lyhentää Bollocks?

Sarjakuvakoulutukseni, osa 2

Vitkastui jatko-osan kirjoittaminen erinäisistä syistä, kuten:
– Grilliltä piti hakea sauhuja, unohduin toviksi terassille.
– Iski päänsärky, ei jaksant nakutella.
– Teemalla oli Dave Lindholm -iltama, jäin ihailemaan Isokynän itsensä lisäksi mm. Zape Leppäsen ja Affe Forsmanin rumpalointia sekä Antero Jakoilan työstöä 12-kielisellä ja veikeän lyhyellä ja pullealla "pilleripullolla", jota hän slidetarkoituksiin sovelsi. Vesku Loiri oli ilahduttavan asiallinen isäntä vanhassa tv-purkituksessa, löysin rantein.
– Aamupäivällä tuli jyystettyä käännös 32-sivuiseen sarjakuvaan, raakaversio vain.

Odottamattoman mutkan teetti sekin, että alkoi tulvehtia mieleen monenlaisia vaihtoehtoja, mitä kaikkia sarjakuvia voisi tai pitäisi mainita. Useita pitkän linjan huvituksia heittelin yli laidan, koska ne ovat tuntuneet mainioilta tuttavuuksilta, mutta eivät missään vaiheessa kai ehdottomalta ykköskamalta. Hyvin lähellä listaa ovat: Lucky Luke, Robert Crumb, Gilbert Shelton, Masi, Harald Hirmuinen, MAD (vars. Don Martin ja Sergio Aragones), Milo Manara ja monet muutkin, jotka ovat jaksaneet kiinnostaa kyllä, kun niitä on vastaan osunut.

Tuohon Jymyn ja Huulen kulta-aikaan taisin olla liian kloppi, vaikka jännittyneenä niitä luinkin. Opiskeluaikoina Fabulous Furry Freak Brothers ja underground-lehtien koosteet iskivät lujempaa.

Jatkan silti alkuperäisellä linjalla, pieniä muutoksia on aikajanaan muistunut.

6. Modesty Blaise
Nonstoppien rinnalla ja jälkeen muistan, että divareista tuli haettua Agentti X9 -lehdyköitä. Oli siinä kai muitakin kiinnostavia sarjoja, mutta pettymys oli paha, ellei neiti Blaise esiintynyt numerossa lainkaan. "Modestii" talvehti suuren osan 80-lukua syrjässä katseiltani, mutta teki jyräkän paluun kahdella rintamalla - sekä sarjakuvina että kirjoina. Omaperäinen sankari, jänskä taustatarina ja viekoittelevasti kuvattu hahmo.
Aioin valita tähän kohtaan Daredevilin edustamaan Marvel-harrastusta, mutta se asettuu samaan ajankohtaan kuin Blaisen paluu näköpiiriini. Kun aloitin käännöshommat, kustantajalta sai kätevästi tuoreita julkaisuja, joissa toimintapuolella iskivät MB:n ohella Marvelin laajasta kirjosta erityisesti Daredevil, joka monella tapaa muistutti Hämistä angstisena, tekojensa oikeutusta epäilevänä sankarina. Ryhmä-X oli toinen ääripää, johon en saanut otetta, mutta Tuomari, Wolverine, Aaveajaja, Silver Surfer ja kumppanit tuli tutkittua.

7. Tilsa
Tämä oli vähällä unohtua, kun punk-aikoina rokänroll pääsi syrjäyttämään sarjakuvaharrastusta. Tiiviisti seuraamissani omakustannelipareissa tähtihetkiä oli kuitenkin Nuuka Nautinto -lehden sarjakuvat, jotka piirsi Jukka Tilsa (yllä "Kova kohtalo", NN 2). Ne taitavat olla hulvattominta meininkiä, mitä olen kotimaisessa tuotannossa (tai ehkä missään) nähnyt… vaikka Mauri Kunnas pääsi hyvin lähelle Nyrok Cityssä, jota tuli Suosikista ihailtua, ja Tarmo Koiviston Mämmilä iski sitten omalla akselillaan.
Oli juhlava hetki, kun käteen tarttui vuosien jälkeen Tilsan kooste Zoppaa ja zärvintä (Arktinen banaani, 2004). Siinä Tilsa kertoo yhdeksi esikuvakseen Pulterin pelkistetyn grafiikan, mikä toikin lämpimiä muistoja Hesarin ja Avun sarjakuvasivuista sekä 70-luvun pokkareista, joihin Pultereita koottiin.
(PS. Nyt kun "Nuukista" taas katselin, niin nuo ovat aika vapaamuotoisia ensiaskeleita. Viiva ja juonetkin jämäköityivät kai nopeasti Zärpä-lehdissään, omakustanteita nekin.)

8. Lassi ja Leevi
Sanoisin, että paras ja tasalaatuisin strippisarja. Nämä tuli ahmittua lävitse, suurin osa ensin suomeksi ja sitten englanniksi kaikki, mitä kätevästi löysi tai sai lainaksi. Bill Watterson oli harvinaisen fiksu mies, kun osasi lyödä putiikin kiinni ennen näkyvää leipääntymistä.
Saman katon alla voisi mainita pari muutakin strippisuosikkia, joita pääsin jossain vaiheessa kääntämään sellaisiin lehtiin kuin Huba-sarjat, Masi ja VSOP. Niissä oli vastaavaa sillisalaattihenkeä kuin Ruudussa muinoin, vaikka kyse ei ollutkaan jatkosarjoista. Maistuvimpia juttuja uusista tuttavuuksista olivat Aidan takaa, Kamut, Dilbert ja Rutala sekä vanhoista esimerkiksi Pulteri ja Velho. Jotain jää varmasti mainitsematta…

9. Gary Larson: The Far Side
Mahlottoman suuri elämys, kun näiden makuun pääsi sopivasti jälkijunassa, että niitä sai saman tien muhkeina Gallery-kirjoina luettavaksens. Enemmän pilakuvia kuin sarjakuvallista kuljetusta, mutta järäytti viistoilla näkemyksillään sanomalehtisarjakuvaa ja sai paljon seuraajia, joista harva huvitti samaan malliin.
Näistä innostui moni lähituttukin, Lontoosta tuli ainakin pari korttia, jotka luottivat turistikuvan sijaan Larsonin huumoriin. (Koetan skannata tähän siskon lähettämän, joka on ollut vuosia seinällä, näköjään vuodelta -91.)
Tenho on niin pysyvää, että edelleen kantapöydässä ihmiset vuorollaan munaavat itsensä yrittäessään suusanallisesti kuvailla jotain pläjäystä, jota eivät välttämättä muista liian tarkasti. Antti Marttisen suomentamat Kaukana poissa -albumit olivat minusta myös vankkaa työtä, vaikka olen kuullut ininää, että nämä pitää lukea englanniksi. Martti Vasamaa on päässyt oivalluksen tasolla lähimmäs Larsonia niistä, mihin olen lehdissä törmännyt (esim. MADissa ja Aamulehden Valo-liitteessä).

10. Tex Willer
Vähän vastaava tapaus kuin Modesty Blaise. Näitä tuli luettua paksuja nippuja yhtä kyytiä jo 70-luvulla, sitten väliin tuli pitkä tauko, kunnes 90-luvulla oli taas uusi aktiivivaihe, jolloin ahmin lukuisia vuosikertoja, ja jälleen pitkä tauko.
Nykyään julkaisupolitiikka lie koordinoidumpaa ja taustat on selvitetty, jolloin hienoista julkaisuista löytyy myös kiintoisaa tietoa tekijöistä. Tarinat ovat yksipuisia samaan malliin kuin vaikkapa Korkkarit, mutta oikeassa mielentilassa ne jaksavat viihdyttää. Yksi suosikeistani sarjakuvakääntäjien joukossa on Renne Nikupaavola, joka on luonut oman mainion sanastonsa Willeriin. Ihailtavan vähäeleistä ja silti mehukasta kielenkäyttöä.

Bonus: Alan Moore
Kuinkas tämä pääsi unohtumaan? Ajattelin liikaa sarjakuvahahmojen ja piirtäjien kautta, ei tullut sitten käsikirjoittaja mieleen. Eniten fanittamani mies niistä, jotka ovat supersankareille asetelleet sanoja suuhun, hän tekee sen vieläpä harvinaisen runsaasti ja rönsyilevästi. Suosikkeja on paljon, kuten Vartijat (Watchmen), V niin kuin verikosto (kts kuva), Rämeen Olento (Swamp Thing), Batman (The Killing Joke ym.) ja onhan niitä.

On aika vääjäämätöntä, että unohdin jotain muutakin hyvin olennaista, mutta mitäpä tuosta. Ei kai tällaista kannata liian vakavasti ottaa tai liian pitkään hieroa. Olihan alkutaipaleella sellaisiakin sankareita lähiluvussa kuin Prinssi Peloton, Robin Hood, Retu, Nakke Nakuttaja… ja kymmeniä muita, jos lehtisarjakuvia alkaisi miettiä, eikä vain sarjakuvalehtiä.

Tulikin mieleeni, että George Herrimanin Krazy Kat oli aivan ylivoimaa opiskeluaikoina, jolloin niitä julkaistiin Turun Ylioppilaslehdessä sekä erinomaisia Jalavan albumeita tuli kauppoihin. Kuka olikaan albumien oivaltava suomentaja? Wikipedia kertoo, että Soile ja Heikki Kaukoranta, kuten hyvin luontevalta tuntuukin. Niitä sukkeluuksia toisteltiin kaveripiirissä taajaan.

Ehkä teen siis viikon päästä korjatun laitoksen, jos vastaavia puutteita kumpuaa lisää muistiin.

Elämäni sarjakuvina, he heh

Tasaisin väliajoin iskee tarve lähettää edellista tuherrusta täällä plokissa kohti etelää, nyt erityisen voimallisesti hönöhölmöilyn seurauksena.

Ajattelin sitten hädissäni luonnostella listaa omista sarjakuvasuosikeista kautta vuosien, vaikka ne taitavat olla itsestäänselvän tuttua kauraa. Panen kriteeriksi sen, että ne ovat jossain elämänvaiheessa olleet vähän niinko parasta, vaikka myöhemmin mieli olisikin muuttunut. Eiköhän näitä kymmenisen saa kasaan, kun olen parin viikon sisään verestellyt paljon muistoja Kvaakin sivuilla. Järjestys ei ole definitiivinen, siihen en veny, pikemmin ajallinen, missä järjestyksessä näköpiirit aukenivat sarjakuvan suhteen.

1. Asterix
Vaikea sanoa mitään uutta Goscinnyn nerokkuudesta käsikirjoittajana, mutta muinaisgallialainen miljöö irrotti paljon yllättävää hupia. Käännöksetkin olivat erittäin kekseliäitä, moni puujalka jäi elämään, kun kaikki ikäluokassani tuntuivat näitä lukeneen. Joululahjaksi muistelen tulleen perheeseen pari ekaa albumia, kenties vuonna 1971, olivatkos ne sitten Kleopatra ja Legioonalaisena?

2. Tintti
Poikakirjojen seikkailuhenki ei toistunut missään sarjakuvassa yhtä vinhana kuin Tintissä. Esimerkiksi Mustan saaren salaisuus oli niin hurjaa menoa, että siitä piti tehdä oikein itse lautapelikin, jossa edettiin seikkailusta toiseen nopan viemänä. Poika katselee näitä piirrettyinä, eivätkä ne huonoja ole, mutta Mustan saaren gorilla vähän pelotti alkuun. Silmät ovat muuten se seikka, joka helpoimmin säikyttää tuota kouluikään varttuvaa.
Ensimmäinen albumini oli isän Karjalohjalta ostama kovakantinen Tintti ja Sarviaisen salaisuus, olisinkohan ollut 3-4:n vanha. Se hommattiin pojallekin uutena laitoksena (Yksisarvisen salaisuus), että perinne jatkuu. Täytyy kai se jatko-osa Rakham Punainenkin hankkia, veljellä oli aikoinaan kovakantinen jatko Merirosvon aarre (ja nykyään molemmat lienevät siellä tallessa).

3. Hämmästyttävä Hämähäkki (-mies)
Kun veli hommasi divareista 60-luvun Ihmesarjan lehtiä, Hämis nappasi vielä enemmän kuin Ihmeneloset. Arkisen ruipelon supersankaruus iski jotenkin vahvemmin kuin Batman, Teräsmies tai Mustanaamio. Nykyään poika tohkaa sitten Spider-Mania.
Ai niin, tähän osastoon kuuluvat vielä Korkkarit ja Siivet, joita veli hommasi myös divareista ja joiden lentokone- ja sotapuuhat kovasti mielikuvitukseen kävivät ja panivat itsekin piirtelemään koneita. (Todisteita olisi kai vanhoissa koulukirjoissa ja -vihoissa)

4. Ruutu, Zoom ja NonStop
Järisyttävä tapaus, kun sain 10-vuotiaana ensimmäisen tilatun lehteni viikottain. Ruutu esitteli tukun uusia Belgian ja Ranskan sarjakuvia. Panin nuo kolme lehteä nippuun, koska muutama vuosi kului niin, että keräilin joka numeron. Sarjakuvista on suosikkeina jäänyt mieleen ainakin Sammy Day, Benjamin, Natasa, Tim ja Tom, Strumffit, Johannes ja Pirkale, Navaho (Blueberry), Um-Pah-Pah ja tietenkin usealla sarjakuvallaan Franquin, joka ansaitsee oman erillispaikkansa listalla. Olihan niitä lisääkin: Yoko Tsuno, Vekarat, Eversti Clifton… ja Zoomissa vielä Valerian, Haikaralaivue ja miksei myös Mic Vaillant, joka kovin kiinnosti aikansa.

5. André Franquin
Piko ja Fantasio on viihdyttänyt aina, Niilo Pielinen oli vielä pykälää kovempi juttu ja Marsupilami hullaannutti varhaisissa esiintymisissään, joista suosikkeja oli albumimittainen seikkailu, jossa Piko ja Fantasio elukan löytävät, sekä NonStopissa ilmestyneet lyhykäiset, strippihenkiset jutut. Myöhemmin albumi Mustat sivut (Idées Noires) iski lujaa.

Jaaha, tupakit ovat lopussa, joten jatkan tästä myöhemmin. Tulossa vielä luultavasti: Daredevil, Tex Willer, Aidan takaa, Lassi ja Leevi… sekä Larson. Ellei mieli ehdi muuttua. Sekä tietysti pitäisi hakea kuvitusta…

Ai niin… Aku Ankka. Kotiin tuli kyllä 60-luvulla Akkari vuoden suomeksi ja toisen ruotsiksi (Kalle Anka & Co) sivistämismielessä, mutta niiden lehdyköiden makuun en ole koskaan päässyt. Sen sijaan 70-luvun alkuvaiheissa mustavalkoinen albumisarja Mikki Hiiren Kulta-aika iski kunnolla, samoin vähän myöhemmin kootut Barksit kirjoissa Minä Aku Ankka ja Minä Roope Ankka, joita piti käydä tavailemassa päivästä toiseen kirjastossa, koska niin jylhiin opuksiin ei ollut varaa.

Elokuvameemin siikveli

Juu, lista jatkuu vielä 150 elokuvan verran, ruksitaan sitten niitäkin. Nyt löytyi jo paljon runsaammin syntisiä aukkoja – kuten myös niin tuoreita elokuvia, etten laske niitä aukoiksi lainkaan, ainakaan vielä.

*101. Ran (1985)
*102. High Noon (1952)
*103. The Big Sleep (1946)
*104. Notorious (1946)
105. Fargo (1996)
106. Donnie Darko (2001)
107. Leben der Anderen, Das (2006)
*108. Once Upon a Time in America (1984)
*109. The Great Dictator (1940)
*110. Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi (1983)
*111. The Incredibles (2004)
*112. Cool Hand Luke (1967)
113. Mononoke-hime (1997)
114. Finding Nemo (2003)
*115. Unforgiven (1992)
116. Salaire de la peur, Le (1953)
*117. Crash (2004/I)
*118. Back to the Future (1985)
119. Oldboy (2003)
*120. Indiana Jones and the Last Crusade (1989)
121. The Sixth Sense (1999)
122. V for Vendetta (2005)
123. Ben-Hur (1959)
*124. Annie Hall (1977)
*125. Yojimbo (1961)
126. The Killing (1956)
*127. Kill Bill: Vol. 2 (2004)
*128. The Green Mile (1999)
*129. Life of Brian (1979)
*130. The Deer Hunter (1978)
*131. The Princess Bride (1987)
*132. Per qualche dollaro in più (1965)
*133. Wo hu cang long (2000)
*134. Platoon (1986)
*135. Gladiator (2000)
136. Battaglia di Algeri, La (1966)
*137. It Happened One Night (1934)
138. Notti di Cabiria, Le (1957)
*139. The Graduate (1967)
*140. Ladri di biciclette (1948)
*141. Butch Cassidy and the Sundance Kid (1969)
*142. Gandhi (1982)
143. Amores perros (2000)
*144. Kind Hearts and Coronets (1949)
145. Children of Men (2006)
*146. The African Queen (1951)
147. 8½ (1963)
*148. The Adventures of Robin Hood (1938)
149. Diaboliques, Les (1955)
*150. The Wild Bunch (1969)
151. Brief Encounter (1945)
152. Stand by Me (1986)
*153. Die Hard (1988)
*154. Shadow of a Doubt (1943)
155. The Prestige (2006)
156. The Night of the Hunter (1955)
157. Toy Story 2 (1999)
*158. Dog Day Afternoon (1975)
159. The Conversation (1974)
*160. The General (1927)
161. Harvey (1950)
*162. Smultronstället (1957)
163. Lola rennt (1998)
*164. Patton (1970)
*165. Duck Soup (1933)
*166. Nosferatu, eine Symphonie des Grauens (1922)
*167. The Day the Earth Stood Still (1951)
168. Gone with the Wind (1939)
169. Glory (1989)
*170. Groundhog Day (1993)
*171. Cabinet des Dr. Caligari., Das (1920)
*172. Heat (1995)
*173. The Gold Rush (1925)
*174. The Big Lebowski (1998)
175. Spartacus (1960)
*176. Trainspotting (1996)
177. Toy Story (1995)
178. Ying xiong (2002)
179. Judgment at Nuremberg (1961)
180. The Grapes of Wrath (1940)
*181. Magnolia (1999)
*182. Twelve Monkeys (1995)
*183. The Exorcist (1973)
*184. King Kong (1933)
*185. Belle et la bête, La (1946)
186. Little Miss Sunshine (2006)
*187. Finding Neverland (2004)
188. Mystic River (2003)
*189. Snatch. (2000)
*190. Ed Wood (1994)
*191. The Hustler (1961)
192. A Christmas Story (1983)
*193. Big Fish (2003)
*194. Shrek (2001)
195. Hotaru no haka (1988)
*196. The Best Years of Our Lives (1946)
*197. The Philadelphia Story (1940)
*198. The Terminator (1984)
199. Before Sunset (2004)
200. Cinderella Man (2005)
*201. Bride of Frankenstein (1935)
*202. Stalker (1979)
203. Witness for the Prosecution (1957)
*204. In the Heat of the Night (1967)
*205. The Lady Vanishes (1938)
206. Out of the Past (1947)
207. The Thing (1982)
*208. Stalag 17 (1953)
209. Scarface (1983)
210. Sleuth (1972)
*211. Bonnie and Clyde (1967)
212. Tengoku to jigoku (1963)
*213. Young Frankenstein (1974)
*214. Lock, Stock and Two Smoking Barrels (1998)
*215. Manhattan (1979)
216. Rosemary's Baby (1968)
217. Du rififi chez les hommes (1955)
218. Walk the Line (2005)
*219. Kumonosu jô (1957)
*220. Anatomy of a Murder (1959)
221. Hable con ella (2002)
222. United 93 (2006)
*223. Frankenstein (1931)
224. All Quiet on the Western Front (1930)
*225. Sling Blade (1996)
226. The Straight Story (1999)
*227. Sherlock Jr. (1924)
228. The Lost Weekend (1945) (en ole varma)
*229. Arsenic and Old Lace (1944)
230. Umberto D. (1952)
231. Roman Holiday (1953)
*232. Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl (2003)
*233. The Man Who Shot Liberty Valance (1962)
*234. Wallace & Gromit in The Curse of the Were-Rabbit (2005)
235. Mou gaan dou (2002)
236. The Ox-Bow Incident (1943)
237. 300 (2006)
238. Doctor Zhivago (1965)
*239. Quatre cents coups, Les (1959)
*240. Dial M for Murder (1954)
241. Monsters, Inc. (2001)
242. Great Expectations (1946)
243. Planet of the Apes (1968)
*244. A Streetcar Named Desire (1951)
*245. The Lion King (1994)
*246. Aguirre, der Zorn Gottes (1972)
247. Z (1969)
248. In Cold Blood (1967)
249. Haine, La (1995)
*250. Brazil (1985)

Noin 80 nähty kokonansa eli kaikkiaan reilut kolme viidesosaa 250 elokuvan listalta (olikohan saldoni 160). Onhan näissäkin monesta muistikuvat niin hämäriä, että huoletta voisi katsoa uudestaan kuin ensi kertaa.

Muutama ihmetyttää ja osa melkein hävettääkin perinnekamoina, ettei ole osunut katseluun: Ben-Hur, Tuulen viemää, The Killing, Z - hän elää, Tohtori Zhivago, Loma Roomassa ja ennen kaikkea Fellinin 8 ½. Samoin Clouzotin kaksikko Pelon palkka ja Pirulliset, joista on paljon tarinaa kuullut.

Cabirian yöt olen luultavasti nähnyt elokuvakerhossa, mutten muista siitä juuri mitään, turha ruksia. Samaa kastia voivat olla Taivas ja helvetti, Tuhlattuja päiviä, Kuolemantuomiopaikka, Länsirintamalta ei mitään uutta, Rosemaryn painajainen, Räsynukke, Keskustelu ja Rififi.

Telkkarista olen nähnyt osittain ainakin The Thingin (Carpenter-version, alkuperäisen jopa kankaalta), Scarfacen (sama juttu, Hawksin vanhan näin kankaalta), Apinoiden planeetan (tuon vanhan, uudesta vain väläyksiä), Vihan hedelmät, Fargon ja Nürnbergin tuomion. Ei voi äksätä, en muista kokonaista katselukertaa.

Tuorempaa kamaa tulee varmaan hiljakseen katseltua, kunhan ne kohdalle osuvat, kuten luultavasti vanhempiakin. Mukava saada muistutus, että kaikenlaista hyvää on tarjolla, kunhan vain sattuvat halpoina dvd-levyinä vastaan.

Jaaha, sitten auttamaan kaveria muutossa…