Elämäni sarjakuvina, he heh

Tasaisin väliajoin iskee tarve lähettää edellista tuherrusta täällä plokissa kohti etelää, nyt erityisen voimallisesti hönöhölmöilyn seurauksena.

Ajattelin sitten hädissäni luonnostella listaa omista sarjakuvasuosikeista kautta vuosien, vaikka ne taitavat olla itsestäänselvän tuttua kauraa. Panen kriteeriksi sen, että ne ovat jossain elämänvaiheessa olleet vähän niinko parasta, vaikka myöhemmin mieli olisikin muuttunut. Eiköhän näitä kymmenisen saa kasaan, kun olen parin viikon sisään verestellyt paljon muistoja Kvaakin sivuilla. Järjestys ei ole definitiivinen, siihen en veny, pikemmin ajallinen, missä järjestyksessä näköpiirit aukenivat sarjakuvan suhteen.

1. Asterix
Vaikea sanoa mitään uutta Goscinnyn nerokkuudesta käsikirjoittajana, mutta muinaisgallialainen miljöö irrotti paljon yllättävää hupia. Käännöksetkin olivat erittäin kekseliäitä, moni puujalka jäi elämään, kun kaikki ikäluokassani tuntuivat näitä lukeneen. Joululahjaksi muistelen tulleen perheeseen pari ekaa albumia, kenties vuonna 1971, olivatkos ne sitten Kleopatra ja Legioonalaisena?

2. Tintti
Poikakirjojen seikkailuhenki ei toistunut missään sarjakuvassa yhtä vinhana kuin Tintissä. Esimerkiksi Mustan saaren salaisuus oli niin hurjaa menoa, että siitä piti tehdä oikein itse lautapelikin, jossa edettiin seikkailusta toiseen nopan viemänä. Poika katselee näitä piirrettyinä, eivätkä ne huonoja ole, mutta Mustan saaren gorilla vähän pelotti alkuun. Silmät ovat muuten se seikka, joka helpoimmin säikyttää tuota kouluikään varttuvaa.
Ensimmäinen albumini oli isän Karjalohjalta ostama kovakantinen Tintti ja Sarviaisen salaisuus, olisinkohan ollut 3-4:n vanha. Se hommattiin pojallekin uutena laitoksena (Yksisarvisen salaisuus), että perinne jatkuu. Täytyy kai se jatko-osa Rakham Punainenkin hankkia, veljellä oli aikoinaan kovakantinen jatko Merirosvon aarre (ja nykyään molemmat lienevät siellä tallessa).

3. Hämmästyttävä Hämähäkki (-mies)
Kun veli hommasi divareista 60-luvun Ihmesarjan lehtiä, Hämis nappasi vielä enemmän kuin Ihmeneloset. Arkisen ruipelon supersankaruus iski jotenkin vahvemmin kuin Batman, Teräsmies tai Mustanaamio. Nykyään poika tohkaa sitten Spider-Mania.
Ai niin, tähän osastoon kuuluvat vielä Korkkarit ja Siivet, joita veli hommasi myös divareista ja joiden lentokone- ja sotapuuhat kovasti mielikuvitukseen kävivät ja panivat itsekin piirtelemään koneita. (Todisteita olisi kai vanhoissa koulukirjoissa ja -vihoissa)

4. Ruutu, Zoom ja NonStop
Järisyttävä tapaus, kun sain 10-vuotiaana ensimmäisen tilatun lehteni viikottain. Ruutu esitteli tukun uusia Belgian ja Ranskan sarjakuvia. Panin nuo kolme lehteä nippuun, koska muutama vuosi kului niin, että keräilin joka numeron. Sarjakuvista on suosikkeina jäänyt mieleen ainakin Sammy Day, Benjamin, Natasa, Tim ja Tom, Strumffit, Johannes ja Pirkale, Navaho (Blueberry), Um-Pah-Pah ja tietenkin usealla sarjakuvallaan Franquin, joka ansaitsee oman erillispaikkansa listalla. Olihan niitä lisääkin: Yoko Tsuno, Vekarat, Eversti Clifton… ja Zoomissa vielä Valerian, Haikaralaivue ja miksei myös Mic Vaillant, joka kovin kiinnosti aikansa.

5. André Franquin
Piko ja Fantasio on viihdyttänyt aina, Niilo Pielinen oli vielä pykälää kovempi juttu ja Marsupilami hullaannutti varhaisissa esiintymisissään, joista suosikkeja oli albumimittainen seikkailu, jossa Piko ja Fantasio elukan löytävät, sekä NonStopissa ilmestyneet lyhykäiset, strippihenkiset jutut. Myöhemmin albumi Mustat sivut (Idées Noires) iski lujaa.

Jaaha, tupakit ovat lopussa, joten jatkan tästä myöhemmin. Tulossa vielä luultavasti: Daredevil, Tex Willer, Aidan takaa, Lassi ja Leevi… sekä Larson. Ellei mieli ehdi muuttua. Sekä tietysti pitäisi hakea kuvitusta…

Ai niin… Aku Ankka. Kotiin tuli kyllä 60-luvulla Akkari vuoden suomeksi ja toisen ruotsiksi (Kalle Anka & Co) sivistämismielessä, mutta niiden lehdyköiden makuun en ole koskaan päässyt. Sen sijaan 70-luvun alkuvaiheissa mustavalkoinen albumisarja Mikki Hiiren Kulta-aika iski kunnolla, samoin vähän myöhemmin kootut Barksit kirjoissa Minä Aku Ankka ja Minä Roope Ankka, joita piti käydä tavailemassa päivästä toiseen kirjastossa, koska niin jylhiin opuksiin ei ollut varaa.