20.10.2007

Ahneet aivot

Olen pyöritellyt pari viikkoa päässäni ajatusta, jonka eräs hitsariksi itseään nimittävä kaveri on sanonut olleen herättävä tärskäys noin 20-30 vuotta sitten. Hän oli ollut kaverinsa autokorjaamolla, missä muun työn ohessa laittelivat hänen kotteroaan, kenties pimp my ride -henkeen. Vanhan kansan miekkonen oli tullut kysäisemään, miten hänen autonsa korjaus etenee, jolloin sällit olivat tuskailleet kiirettä, jonka vuoksi siihen ei ollut löytynyt aikaa.

Ukkeli oli katsellut rauhassa ja aprikoinut jotain sellaista kuin: "Että kiirettä… kiire on ahneiden aivojen sairas sikiö." Leppoisa sävy oli tehonnut, sällit olivat todenneet, ettei mitään kovin tärkeää tainnut olla tiellä estämässä miehen auton katsomista.

Tuohon olen palannut monissa tilanteissa, esimerkiksi rautatieasemalla, missä törmäsin aamukahveilla belgialaiseen kaveriini naisystävineen, joilla oli junan lähtöön kymmenisen minuuttia aikaa kahvittelun alkaessaan. Tämä belgi seurasi närkästyneenä ihmisten hoppuilua ja toisti pariin kertaan: "We've got time". Nainen alkoi tuskastua hänen määrätietoiseen staattisuuteensa, kun junaa oli kuulutettu jo pariin kertaan. Tilanteen laukaisi se, kun nainen sanoi: "Okay, you've made your point." He lähtivät, ja myöhemmin kuulin, että myös ehtivät junaansa.

Ehdin muotoilla tuon kiirettä koskevan mietteen englanniksi, mutta en arvannut häiritä sillä lopulta parivaljakon lyhyttä kahvihetkeä.

* * *

Olen koettanut tietoisesti vähentää kierroksia, että saisi enemmän sisältöä kaikenlaisiin pakollisiin arjen hetkiin, vaikka vain liikennevaloissa seisomiseen. Ei se ole helppoa, mutta onpahan minulle ainoa mielekäs tapa elellä. Väkinäisellä hoppuilulla saavutetut muutamat hassut sekunnit ovat liian kovaan hintaan hankittuja, enkä usko niille usein järkevää käyttöä löytäneeni.

Tällaiselta pohjalta on ollut mahtavaa seurailla pojan ensimmäistä lomaa koulusta, viikon syyslomaa. Hän pärjää oppimisen puolesta mainiosti koulussa, viimeksi puhui siihen malliin, ettei ole tehnyt yhtään virhettä kokeissa tai kotiläksyissä, mutta se tuntuu vähän paksulta ja nurinkurisesti huolestuttavaltakin yltiötäydellisyydeltä. Hyvin ne hommat kuitenkin sujuvat, hilpeällä hengellä, vaikka käytöksen puolelta on tullut jotain huomauttamista pari kertaa. Pientä turhautumista on syntynyt liian helpoista matikan laskuista ja sellaisesta.

Maanantaina hain pojan luokseni lekottelemaan. Kokosimme muun muassa Airfixin pikkuisen koottavan Spitfiren (1:72) ja maalasimme sen, mikä oli erittäin nostalgista puuhastelua. Tosin joko lentokone oli pienempi kuin kloppina kokoamani tai sitten sormet ovat kasvaneet ylimittaisiksi, sillä liimaus ja maalaus olivat melkoista tuherrusta. Taisi olla muuten ensi kerta, kun toteutin puhtaasti vitsailtua isän mallia, että ostin pojalle synttärilahjan ja tein pääosan puuhasta itse. Puolustaudun sillä, että hän oikeasti tykkäsi eri työvaiheista, ja tuo oli ensimmäinen kokeilukappale. Sovittiin, että seuraavan hän saa tehdä halutessaan vaikka kokonaan itse.

Heppu on ollut pulppuavan iloinen, suorasanainen ja innokas esimerkiksi syömään mitä vain keksin ehdottaa. Tai jopa katselemaan Conan O'Brienin iltapäiväuusintaa Simpson-boksien kelailun lomassa. Hän oli välissä pari päivää muissa touhuissa ja palasi tänään taas virkeänä. Ensimmäisenä mielessä oli halu pelata Zeldaa (Ocarina of Time, N64), koska sovimme monta kuukautta sitten, että vähän liikaa pelottaneeseen peliin voidaan palata, kunhan hän täyttää seitsemän.

Juu, sillä vain selittelen vähäisiä arkisuuksia, että asenteessa olisi paljon kadehdittavaa ja matkittavaa hermoilevalle ja ahdistuneelle keski-ikäiselle, tai monen muunkin ikäisille. Hetkeen tarttumista aidoimmillaan ja nähtävästi onnellisimmillaan.

* * *

Harhauduin jokin aika sitten myös tutkimaan Facebookia. Olen törmännyt siellä moneen mukavaan ihmiseen, vaikka en ole yrittänyt erityisesti ystäviä keräillä, mutta en tajua vieläkään vehkeen tarkoitusta. Onpahan tullut tökkäisyjä, drinksuja, kommentteja ja sen sellaista eri suunnista. Olen niin kankea vanha paska, että minulle sposti, puhelin ja blogit tuntuvat kätevämmiltä tavoilta vaihtaa sanaa tuttujen kanssa. Muut löytävät uutuudesta kai sisältöä, mikä on sinänsä hauskaa, mutta itse taidan jättää käytön vähiin.

Kappas, nytkin näyttää tulleen uusi ystävä. Kyllä kelpaa, käyn kohta klikkaamassa myöntymyksen. Olen tosiaan niin yksinkertainen sanojen ystävä, että Naamakirjan kaikki sähellys vain ihmetyttää.

Tosin onhan siellä merkittävä ryhmä Bistro Kampissa, jossa on varmaan jo tuhannen kuvallista esitystä munansaannoksista. Niitä katsellessa olen ratkeillut pari kertaa. Yksi yö jäi lähes unettomaksi, koska aivoissa alkoivat kiertää erilaiset sanat, joista yrittelin luoda omia sananmuunnoksia. Vähiin jäivät osumat, nyt tulevat mieleen vain tällaiset alkeellisuudet:
papin hekotus, spedet Vermoissa, tulkku muusana, kitisevä liima, vuohi tulvassa

Näistä viimeinen pullahti myös Bistroon, joten niiden originaliteetistä en osaa sanoa mitään, mutta omin päin sanoja kuitenkin vääntelin. Jaaha, kohta yritän ottaa taas pojasta mallia ja pudottaa nahat silmille.

17 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Hei kankea vanha paska!
Arkisuuksista kertominen on oikein hyvä juttu ja näin lukijalle kuullostaa mieluisalta.

Ana kirjoitti...

Kiva kuulla että maailmassa on toinenkin ihminen jota ei nappaa Naamakirja. Tosin sä oot siellä KÄYNYT,joten oot vähän niinku menetetty tapaus jo.. mää en oo. Käynyt.

Kriisi kirjoitti...

Bistro Kampissa on aivan loistava juuri kuvallisen antinsa ansiosta. Joskus alkeellisin windows paintilla kokoon kursittu kuvatus saattaa jo itsessään kirvoittaa sellaiset naurut. Lemmikkini on Punkkumies ruskassa. Ilmiselvästi jostain mainoksesta leikattu setä viinilasi kourassa vain pönöttää niin täydellisen näköisesti, että kun yhdistää siihen sanamuunnoksen, niin lopputulos kutittelee jotain hyvin primitiivistä osaa huumorintajusta ja seurauksena on täysin pitelemätön hihityskohtaus niin että on melkein pakko vaihtaa kuivaa alle.

Varapygmi kirjoitti...

Huomenta, ladies!
Kiitos, Kata, hauskaa jos kelpaa.

Zepa, kyllä pääsin saastumaan vähän, kun luulin liittymisen olevan tarpeen, että kuulen dvd-kerhon uutisia. Luultavasti nekin kulkevat yhä jatkossa myös spostitse.

Kriisi, sano muuta. Yksi revähdyttänyt tyhmyys sisälsi kuvan Poliisi-TV:n ex-juontajasta ja tiernapojasta. Siitähän syntyi Pelli Mänkillä. Kömpelö toteutus voi oudosti parantaa laatua.

Anonyymi kirjoitti...

Teidän olis kannattanut ostaa heti kerralla molemmille omat puuhalelut :) mutta luulen, että poika oli innoissaan, vaikkei saanutkaan ihan kokonaan väsätä sitä juttua.

"lamputus tupuseen"

ehheh (ihan eka!)öh

Anonyymi kirjoitti...

Itse menin laatimaan itselleni naamakirjasivun vähän aikaa sitten ja oli se ihan hauska käydä vilkuilemassa joitain etäisempien tuttujen sivuja, ihmisten jotka periaatteessa tuntee mutta joihin ei pidä yhteyttä...että "tuokin on mennyt naimisiin" ja "tuo asuu nykyään Kanadassa".

Anonyymi kirjoitti...

Menin mäkin laittamaan pärstäni sinne FB:iin. Enkä löydä sieltä oikein ketään tuttuja! Onhan se vähän outo paikka. En oikein ymmärrä sen suosiota minäkään. Pitäisiköhän perustaa En tasan ymmärrä Facebookia -group?

Sananmuunnokset ovat tosi vaikeita! Miten päin niitä pitäis oikein keksiä - ensin tuhmuus vai päinvastoin? Mä en keksi yhtäkään järkevää!

Hoodeecee: Syksy on tosiaan saapunut :)

Anonyymi kirjoitti...

Terve taas, eksyin vähän joron jäljille, koska paarissa oli niin verrattoman hauskaa porukkaa ja rento sunnuntainen fiilinki.

Angela, mulla oli sitä vikaa, että sananmuunnoksista tuli törkeitä molemmin päin, vaikka parhaat ovat minusta sellaisia, että viaton versio on järkevästi sointuvaa oikeaa asiaa ja käännös mieluiten yllättävä törkeydessään. Otin tarkasteluun vähän harvemmin käytettyjä alatyylin sanoja ja yritin niistä viritellä jotain, mutta hullun hommalta se tuntui.
Välillä ne vain yllättävät takaa päin ja kutkuttavat oudolla tavalla.

Hdcanis, siitä voisi saada jotain irti, että etsisi tosiaan menneiden aikojen kavereita, koska onhan heitä ympäri mualimaa. Epäilyttää vain, tulisiko siitä tervehdystä kummempaa sisältöä ja jäisikö epämääräinen olo, että turhaan häirihtee, jos ei keksi mitään sanottavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pälkähti mieleen vielä eräs juttu elävästä elämästä. Tunnen erään miehen, jolla oli aikoinaan tyttöystävä nimeltään Tallu. Mies tapasi kutsua mielitiettyään pikku Talluksi. Tallu ei oikein tykännyt.

Anonyymi kirjoitti...

Facebook, on nasta juttu. Olen tehnyt sitä kautta jo yhden isohkon yhteistyösopimuksen. Niin, muutoin tietenkin vihaan sitä, kuuluu tähän sanoa.

Okei, ei muuta kuin "muistakaa tankata Rukalla".

Varapygmi kirjoitti...

Angela, en epäile. Kaveri meinasi saada kuonoonsa hyvän aterian päälle, kun kysyi mielitietyltään "Onko kupu ravittu?" Tuo ei tosin ole (huom! huom!) sanamuunnos.

Milvus, yritin terhentääkin, että muille se voi olla antoisaa, mutta lampaiden viskominen ei huvita minua päivästä toiseen. Turistin pimputusta, etten sanoisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tulen tänne vielä kertomaan tämän: Ken Parkereihin en olekaan aikaisemmin törmännyt. Niitä ei paljon liiku, pienet painomäärät kuulemma. Nyt lykästi. Putiikki oli SS Libricon Oy...Töölössä täällä Stadissa.Sieltä aion käydä hakemassa näitä Tinttejä, pikku hiljaa keräilen :D

Varapygmi kirjoitti...

Jep jep, faneja on sen verran, että hinnat ovat kuulemma nousseet korkealle. Egmont on nyt saanut pihalle ekan uudesta sarjasta, jossa julkaistaan sekä uusina käännöksinä aiemmin julkaistut että myös Suomessa julkaisematonta ja uuttakin kamaa.

Saa nähdä miten käy kaupaksi ja pysyy elossa, mutta eka pokkari Pitkä piilukko näyttää komialta. Eivät turhan innokkaasti toitota asiasta, täältä löysin tietoa:
http://www.egmont-kustannus.fi/sarjakuvat/nayta_uutinen.phtml?id=2274

Anonyymi kirjoitti...

Joo tää uusintakierros on vähän erinäköinen pakkaus, mutta täytyy lähteä hakemaan tuo ensimmäinen. Kiitos taas tiedosta. Nuo vanhat tosiaan viedään käsistä. Mutta kyllä mä vielä ne kaikki jostain löydän :) Huippuja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, voiko varapygmi selittää täysin tietämättömille, mitä nää visailut oikein on? Me kun ollaan ihan out auts...

Varapygmi kirjoitti...

Terve Timbuktu! Jouduin lukemaan polkan ja kommentit läpi, että mitkä visailut tällä kertaa, mutta en löytänyt mitään niihin liittyvää.
Muualla olen kyllä silloin tällöin maininnut pikku harrasteestani, että paariin eksyessä tulee usein tähdättyä pubivisoihin, joita Tampereella pidetään kymmeniä viikoittain. Niitä on yleistietoa, kulttuuria, musaa, ajankohtaista, kaikenlaista, joiden vaikeustaso ja osallistujakaarti vaihtelee.
Kaveripiiriin kuuluu muutama naama, joita on rattoisa nähdä mukin ääressä visan merkeissä. Virallista ohjelmaa ja ainaisen hölmöjä keskinäisiä juttuja.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli selväks! Me vaan pokeria, arvaa vaan mitä kovanaamoja Timbutussa. Tuaregiukot helisemässä, kun Dee istuu pelipöytään ja kujilla kuiskitaan älkää heiluttako pöytää Dee rahapinot kaatuu. HAA, usko ken uskoo.
Toinen kysymys onko täällä esiintyvä http://paavo.vuodatus.net/blog/903223 Vara-Varaani Varapygmille sukua?