29.10.2007

Numero 300

Hee, mää kans, kerta Sun äitis oli toteuttanut tämän niin viehkon asiallisesti. Olen ollut vähän paineissa ja työn lumoissa viikon, ettei ole arvannut suotta väkisin rääpiä mitään tänne, mutta nyt oli hyvä hetki kirjoittaa kolmassadas polkka meemin hengessä. Jumangek, 300!

10 vuotta sitten 1997(-99)
Muutin kahden kaverin kanssa kimpassa omakotitaloon, joka oli remontin vallassa ja tarpeessa, mutta jossa oli mahtava pihamaa grillaushommiin ja mainio sauna. Toisen kämppiksen kanssa olimme jo reenanneet piskuisessa ullakkokämpässä, koska olimme molemmat niin vähissä varoissa.
Meillä oli komiat monipäiväiset tuparit joulukuussa, kämppä täynnä väkeä, ja tein puuhellalla 10 litran kattilassa yllättävän maukasta tulista ja tomaattista jauhelihakeittoa.
Yläkerran boksissani käynnistin taas isomman mittakaavan käännöshommat vanhalla Macin louskulla ja pääsin välillä huoltomiehen duuneihinkin, jotta raha-asioita sai hitusen kohennettua. Roikuin myös rutkalti pilispaarissa pelailemassa ja hörpöttelemässä.
Heeetkinen, tuohan tapahtuikin kaikki vuosina 1998-99, mutta onko se niin tarkkaa.
Vuonna 1997 taisin olla vähän nenässä. Isä kuoli, mikä mullisti asioita pääni sisällä ja oudolla tavalla myös täräytti palikoita kohdalleen.

5 vuotta sitten 2002
Muutin poikani ja äitinsä luota nykyiseen lukaaliin, eli yksiönrähjään. Ero varsinkin pojasta ahdisti, mutta jotkin palaset loksuivat kohdalleen, kun älysin yksinkertaistaa elämääni muissa suhteissa.

3 vuotta sitten 2004
Jatkoin hommia vanhoilla Macin louskuilla (niitä taitaa olla kolme, kaikki pian 20 vuotta vanhoja kitkuttimia) ja kiikutin valmista kamaa levykkeellä elikkäs korpulla toimistoon. Vanhojen ohjelmien kanssa oli mukavampaa toimia, pelasivat pomminvarmasti ja yksinkertaisesti, mutta kieltämättä netissä ja kotisähköpostissa on vankat etunsa. Sitä paiten, muiden käyttämät ohjelmat olivat niin paljon tuoreempia, että tekstien siirto vanhoihin vehkeisiin (käyttömuistia 4 megaa) alkoi tökkiä. Kääntäminen on nopeampaa suoraan vieraskieliseen dokuun kuin printiltä.
Pojan yökyläilyjen rutiinit olivat soljahtaneet koko lailla uomiinsa.

Tähän asti tänä vuonna
Poika on saatettu koulutielle ja kahdenkeskiset jutut vain syvenevät, kun puhumme kahdella kielellä ja hän osaa lukeakin. Tajusin muuten, etten ole joutunut piilottelemaan mitään lapselle sopimatonta luettavaa, kämppä on entisellään paitsi että käy siivottomammaksi viikko viikolta.
Olen huhkinut tuoreemmalla vanhalla Macin louskulla (Dual 450 MHz PowerPC G4), jossa on sentään megan ADSL-piuha ja iso vanha putkinäyttö. Tämä oli kai kova rauta joskus viisi vuotta sitten, tuplaprosessorinkin ansiosta, koska kelpasi ankaraan graafikkokäyttöön. Välttää hyvin yhä minulle, koska en tarvitse paljon tekstinkäsittelyä ja pdf:ien tsekkausta ihmeempiä tehonsyöjiä, ja sain halvalla. Tiger on komia käyttis, tiedä sitten mahtaisiko uusi Leopard edes pyöriä tässä. Helppohan tuota olisi kohentaa etenkin muistien osalta, koska se on laajennettavaksi suunniteltu.
Niin, olen saanut hommiakin tehtyä, sillä jos kädenjälkieni tärvelemät lehdet ja kirjat tältä vuodelta panisi pinoon lattialle, kyllä se yli polven kai kohoaisi. Joukossa on useita, joista olen vähän polleakin, ettei työ hukkaan ole valunut, vaikka omalle pankkitilille siitä ei jää mitään.
Ja tänne on tullut nakuteltua äimistyttävä määrä roskaa, enpä olisi vuosi sitten millään uskonut.

Eilen
Tein tiukasti hommia aamulla, kunnes Konttorin maratonvisa kutsui yhdeltä.Yllätimme itsemme iloisesti, sillä venyimme 60 kysymyksen paketissa puolen pinnan päähän voittajasta, jonka keulahahmo on tietääkseni Suomen parhaita tietäjiä. Meillä oli erinomainen joukkuehenki ja peruskivenä Norsutanssija, joka kahmi meille hulvattomasti pisteitä ihan omillaankin. Itse asiassa, ellei viimeisen 10 kyssän jaksosta olisi annettu tuplapisteitä, olisimme voittaneet koko hoidon. Eniten siis hyväksyttyjä vastauksia.
Pari lipsua jäi jäytämään, mutta niin kai pitää ollakin noin isossa satsissa. Silti, tottahan se olisi pitänyt keksiä, kuka yhdistää Humphrey Bogartin ohella elokuvia Syvä uni ja Key Largo. Sotkeuduin ajattelemaan jotenkin Maltan haukkaa ja innostuin keksiessäni Peter Lorren.
Erehdyin sitten vielä mukaan Amurin Portin musavisaan, jota veti Sami Hintsanen, mutta se oli liian tuoretta ja hevivoittoista kamaa mullen. Tulimme silti palkinnoille, ehkä kolkiksi, koska Cobain ja Teemu pelastivat riittävästi pisteitä.

Tänään
Heräilin pää liiasta visailusta kipeänä. Siitä huolimatta olen saanut nakuteltua jonkun 20 000 merkkiä käännöksiä, jonka pyrin vielä tuplaamaan yöhön mennessä, ja tarkastettua ainakin viisinkertaisen määrän. Totesin lompsaan eksyneen kaksi lätkälippua joulukuulle, joten yritän järkätä pojan mukaan halliin, mutta pitää muistaa korvata toinen lipuista Norsutanssijalle, jolla oli tuolle päivälle työesteitä.

Huomenna
Ei osaa ennustella. Hommia piisaa loppuviikoksi, mutta käännökset saa varmaan tänään ja huomenna jokseenkin valmiiksi. Jos nyt kipaisen hakemaan muutaman tölkin, kuten houkutus vahvasti enteilee, pää voi olla kipeä taas huomennakin, mutta tuskin kuitenkaan.
Pakastin pitäisi sulattaa, jos vain saan sen syötyä tyhjäksi. Kaipa se kerran viidessä vuodessa on tarpeen. (Pahoittelut kotihengettärille, joita tämä tunnustus epäilemätic loukkaa.)

Ensi vuonna

Mjuu, voin olla hengissä ja saatan suunnitella suuriakin muutoksia. Jos yhtään itseäni tunnen, niin luultavasti höylään kuitenkin samoilla vanhoilla laduilla vain hiukan väsyneempänä ja kankeampana. Haaveilen ehkä jossain vaiheessa vuotta sukupuolikontaktista. Jos tuurit osuvat kohdalleen, voin keksiä uuden aforismin tai edes luulla keksineeni, sillä on niitä pulpahtanut päähän ehkä joka kolmas vuosi siitä lähtien, kun täytin noin 25. Paha vaan, kun en ole laittanut niitä juuri ylös, pari on jo unohtunutkin. Onhan se aika varmaa, että ne ansaitsivatkin sen. Tai sitten ne tekevät skambägin omaan tai jonkun muun päähän.
Koetan välttää edelleen pönöttämistä ja valehtelua, varsinkin itselleni ja pojalle. Asiat etenevät tuntuvasti paremmin, jos jaksaa olla valehtelematta itsellens.

7 kommenttia:

Varapygmi kirjoitti...

Pahoittelut kotihengille vielä erikseen sukupuolisorsinnasta, se vain kutkutti sanana tuo kotihengetär, koska en ole tainnut sitä koskaan ennen käyttää.

Almamaria kirjoitti...

Onneksi olkoon, vaikuttaa onnelliselta elolta!

Zepander kirjoitti...

Doi doi uusi Leoparti ei kuulemma pyöri vielä missään. Ainakaan niin että sitä kehtais mainita. Oottelee vaan rauhassa että saavat rääppeet siivottua... pojat kerto.

varapygmi kirjoitti...

Almamaria, oho. Luulen ettei moni viihtyisi näissä puitteissa, mutta olen oppinut nauttimaan pienemmistä asioista, joten ei voi valittaa. Saan valita panenko leivän päälle lauantaimakkaraa vai gouteria, noin karkeasti rinnastettuna. (Sipuliteemakkaraa mieluummin.)

Zepa, ei mulla kiirettä ole, kun tämä pelaa hienosti. Eri asia sitten, jos keksivät ovelana muuttaa töissä tarvittavia ohjelmia jälleen siten, etten saa hommia enää pelaamaan tällä. Kyllähän isot puljat päivittävät ohjelmiaan ja koneitaan aika rivakasti, mutta kai dokut ja vastaavat aikansa aukeavat vielä nykyvermeillä.

Monessa vaiheessa on kyllä siepannut into julkaista uusia tehosyöppöjä heti, jos vanhat ohjelmat on vihdoin saatu pelaamaan hyvin ja niiden konkelot on kunnolla oppinut. Pahin vaihe oli PowerPC:hen siirtyminen Macilla 90-luvun alkupuoliskolla. Joku Quarkin gamma-versio kaatuili jatkuvasti tukalissa paikoissa ja samoja töitä sai tehdä moneen kertaan. Tuo lie pienempi loikka Tigeristä Leopardiin.

hdcanis kirjoitti...

Näin folkloristisesti olisiko kotihengettären sopiva miespuolinen vastine kotitonttu?

Angela kirjoitti...

Onneksi olkoon 300. kirjoituksesta! Huimaa. Kiva lukea näitä toisten meemejä. Soma Varapygmiläisen läpileikkaus :)

varapygmi kirjoitti...

Kah, hdcanis ja Angela, en jättänyt tarkoituksella huomiotta. Kiva kun kävitte.