Tunnilla, Maksim puhelimessa

Lähetin puoli tuntia sitten viestin kaverille, jolla oli alkanut nk. visahammasta kolottaa, että lehden pakettiin saamisessa menee max tunti. Nyt se on valmis ja kuului seuraava ääni: Tsshh.

Tällä kertaa tuo tuli tölkistä merkiltään Stephans Bräu, Premium pilsener, koska Siwa sellaista edullisesti tyrkytti, enkä Kervån tarinoiden hälyttämänä uskaltanut koskea mihinkään monipakkaukseen. Mukavaa juotavaa on tämäkin, kun on useamman viikon tauko takana. Siis useamman kuin yhden.

Silmät alkoivat harittaa jo viime yönä. Hävettää kuinka monta kertaa kollega löysi painoon menossa olevista sivuista pikkuvirheitä, jotka olivat lipsahtaneet sormieni välistä.

Nyt lähti viimeinen sposti tämän numeron tiimoilta työtovereille Suomeen ja Ruotsiin. Siitä tuli näin mottipäinen:

"Gimme an O, gimme a K! (OTSIKKO elikkäs "Subject", sitten leipäteksti:)

What's that spell?

A standing ovation from my lonely self to you all, the FIN mag looks great and ready to be printed.

Meanwhile, I need desperately a few pints to ease my mind, after several weeks abstinence, then I'll sleep for a couple of days.

Cheerio!
Osmo (nimi ehkä vaihdettu)"

(Just got an answer too, from the dynamic freelancing duo doing the layout in Sweden. Perverse thing to be sure, foreign guys layouting FIN texts, which I then have to read and re-read because they can't possibly spot mistakes in hyphenations or typos or what not. Their mail starts: "E!!!!!! Y!!!!!!!! ONCE AGAIN THE LITTLE GREEN MEN HAS SUCCEDED!!")

Oho, luiskahti englanniksi, en jaksa vaihtaa. Sihautan uudestaan, sitten paariin ja iltasella visailemaan, jos vielä on tolpillaan. Tämä onkin sitten Saku Originaalia.

Kuupasta kajahtaa

Viime päivien uutisilla oli hairahdukseen osansa, sillä ainakin radiossa toisteltiin erästäkin nimeä hiki hatussa, mutta ihan omatoimisesti keksin kuitenkin mojovan nimimerkin käytettäväksi senssipalstoilla. En ole niihin kyperdeittipuuhiin arvannut ennen tutustua, kerta on puuttunut vetävä alias, joka takaisi saalista kuin silakkanuotalla.

Eiköhän tällä homo- eiku pseudonyymiöllä irtoa: Infidel Kastroitu.

Joo joo, älkää hermostuko ja yltykö valittamaan, että vanha vitsi. Olisihan se ihme, hitto vie, jos ei tuota olisi aikaisemmin samaan suuntaan väännelty. Lisäisikö tehoa entisestään, jos terhentää sisältöosuudessa, ettei mulla mitään sikariakaan ole? Kypä vetoa, niin vanha vitsi siellä paremmin puree kuin uudenkalskea.

Tieteen ja skan maailma

Voi pyhä lehmä, että tissifantasiat voivatkin iskeä suoraan suoneen. Muutama vuosi sitten kiersi sposteissa leike "tutkimuksesta", jonka mukaan daisarien katselu 10 minuuttia päivässä parantaa miesten terveyttä ja pidentää ikää. Se hymähdytti kerran, siihen on kuullut viittauksia välivuosina ja se on aika avuton konsti johdattaa puheet muka rohkeammille vesille.

Huomasin Aamulehden nettisivuilta jokunen päivä sitten, että ahdistelu-teeman alle oli rykäisty uusinta näistä "tutkimustuloksista", mikä vaikutti melkoiselta rimanalitukselta. Toimittaja ilmeisesti käyttää ohjenuoranaan varoitusta, että uutisten tarkistaminen on pilannut monta hyvää juttua. Eilen looraan tuli pari ilmaisjakelulehteä, Tori ja Tamperelainen, joissa kummassakin käsiteltiin samaa "tutkimusta" – Trelaisessa sentään vain Juorukello-palstalla, mutta Tori avaa sillä pääkirjoituksensa (leikkeet ohessa, klikkaamalla isommaksi). Kumpikin näistä viittaa Iltalehden, hmmmm, uutiseen, jota en ole nähnyt.

Aamulehden linkin kommenteissa sentään parikin tahoa valistaa, että juttu on ilmasta tempaistua huttua vuosien takaa, mallia "Ufo kaappasi koirani, joka synnytti kaksipäisen muukalaisen". Siellä oli mm. tällainen linkki. Tutkimustulosten totuusarvosta en sinänsä osaa sanoa mitään, mutta uutisoitua tutkimusta ei ole näemmä koskaan tehty. Onhan se tuttu kevyen journalismin prinsiippi, että kaikki keinot saada tissit esille ja perustellusti kuvitukseen on käytettävä, mutta eikö voisi keksiä uusia ja omaperäisiä tekosyitä? Eivätkä nuo ilmaislehdet edes käyttäneet kuvitusta, mikä tässä erityisesti tietenkin sieppaa.

Jaaha, olisi ollut jotain oikeaakin kirjoitettavaa, mutta nyt hätistellään töiden pariin. Sen verran varmaan ehtii vielä, että asiallisimman käsittelyn eduskunnan kalapuikkojupakasta jouduin lukemaan ruotsiksi, sillä Hufvudstadtsbladetin nettisivuilla asia kerrattiin etevästi jo viikko sitten harhaanjohtavasti käytettyjä häirintäprosenttejakin purkaen.

Ai niin, ja löysin eilen tiedot vanhasta skarytkytyksestä, joka iskostui takiaisena päähän mainoksesta. Tunnistin kappaleen olevan ikivehreä I'm in the Mood for Love, mutta versio oli hakusessa, enkä ollut huomannut katsoa minkä puljun mainoksessa se alituiseen toistuu. Tekivät Jamaikalla kyllä verevää kamaa 60-luvulla, pitäisi saalistaa kunnon kokoelma mielenvirkistysmusiikiksi. Kantapaarin soittimeen hommasin taannoin Kanttilasta ceedeen It's Ska Time, joka on ehdotonta soundtrackia pilikselle, mutta ei sisältänyt mainoshelmeä. Juutuubilta se mainoskappale löytyi:

Lord Tanamo: I'm In The Mood For Ska

Valetiineet

Aamusella luin totuttuun tapaani Kemppisestä jatkomietteitä historiasta, jolloin havahdutti tällainen lause: "Yleinen käsitys menneisyyden tapahtumasta on joskus tärkeämpi kuin oikea käsitys tuosta tapahtumasta."
Siitä kumpusi mieleen John Fordin elokuva Mies joka ampui Liberty Valancen, josta on juuttunut takaraivoon lehtimiehen ajatus: "When the legend becomes fact, print the legend." Näköjään Scott Eyles on ottanut Ford-elämäkertansa nimeksikin tuon Print the Legend.

Muutama viikko sitten musavisan elokuva-aiheinen spesiaalikysymys koski tuota elokuvaa, mutta se oli muotoiltu hankalasti niin, että elokuvakappaleesta piti tunnistaa leffa ja kertoa sitten kappaleen laulaja sekä leffan ohjaaja ja nimiosan esittäjä. Kappale oli Gene Pitneyn The Man Who Shot Liberty Valance, jota EI kelpuutettu elokuvaan.

Nimiosa vaati erikseen mietintää, sillä legendan mukaan miestä, joka ampui herra Valancen, esitti James Stewart (senaattoriksi kohoava Ransom Stoddard), vaikka oikeasti surmatyön teki John Waynen esittämä Tom Doniphon. Tarkistusutelun jälkeen kävi ilmi, että kysymys koski itse Valancea, jota taas esitti Lee Marvin. Upea elokuva, veikeä kysymyskin. Eylesin kirja olisi varmaan mielenkiintoista tutkittavaa, vaikka olihan Lindsay Andersonin Ford-tutkielma jo sangen syvä läpileikkaus. Osaako joku kertoa Eylesin meriiteistä enempää?

x x x

Harhauduin viimeksi kirjoittamaan haihatuksia tiirailusta. Poppi-Hessu kimpoutui niistä lähettämään spostitse mainion kuvan, joka on Heikki-Pekka "Tilt" Miettisen käsialaa ja ilmestynyt kuulemma Pahkasiassa 3/87.

Juu, suhtaudun sangen kevytkenkäisesti ohimenevään rauhasten tarkkailuun, koska siinä harhautunut kyylääjä tekee selvästi vain itsensä tomppeliksi, tuskin uhkaa tiirailun kohdetta millään enemmällä. Korostan siis, että näen sen eri asiana kuin seksuaalisen häirinnän. Ei ole kumpikaan jaloa toimintaa tai ylpeilyn aihe, mutta hyvien tapojen vastainen käytös kannattaa varmaan pitää erossa lainvastaisesta toiminnasta, jonka loukkaavuuden tervepäinen perpetraattori kyllä itsekin tajuaa.

Pop-Hes kehotti myös tutkimaan Moposivujaan, jonne oli tullut arvokasta tietoa tammikuun tenutuksen voittajasta, samoin kuin Ruotsin rallin kuninkaasta, joka sattui olemaan samainen Setä Mäxi molemmissa tapauksissa. Oletan rallin ratkenneen kylpyammeeseen rakennetussa kuppi-istuimessa, josta voipi ohjailla konsolipeliä. Siitä on ollut sivuilla hienoja kuvia.

Samoin moposivuilla ennakoidaan jo torstaista alkoholin ystävän päivää, mikä palautti mieleen muinaisen tekstailun. Lähetin kaverin puhelimeen varoituksen juhlapäivänä, ettei kannata purematta niellä tyttöystävän puheita, koska parhaillaan vietettiin Valetiineen päivää. Olisiko oma kumppani ollut raskaana, että sellainen tuli mieleen. Ällistyin kaverin salamannopeasta vastauksesta, kun tällä sattui olemaan Rovaniemen junassa aikaa nakutella. Hän kertoi napottelun harrastajien perustaneen, olikohan se Eeron baarissa, oikein yhdistyksen, jonka nimi oli Ry Ystävän päivä.

Minkähän takia tuntuu kuin olisin kirjoittanut nämä kaikki löperöinnit tänne jo aikaisemminkin?

Monenlaista mulkoilua

Koominen tapaus tuo Hesarin uutisointi eduskunnan piirissä tehdystä kyselystä ja ennen kaikkea siitä siinnyt kohu. Olen varmaan lukenut toista sataa lyhyempää ja pitempää kommenttia, jotka ovat olleet jotenkin yhteydessä pintakuohaan, mitä itse asia nostatti pohjalta esiin.

Seksuaalinen häirintä ja väärä vallankäyttö eivät kuulu niihin koomisiin asioihin, mutta harvakseltaan ne ovat keskiössä olleetkaan, kunhan sytykkeiden virkaan ovat välillä päässeet. Jos kaikki metakka joskus johtaisi myönteisiin tuloksiin ja parantaisi turvattomampien työntekijöiden olosuhteita arvostetulla työpaikallaan, vieläkö siitäkin kuulee jotain relevanttia uutisissa?

Olen kehitellyt monenmoisia analogioita ja ihmetellyt omaa asennettani muun muassa naisiin, miehiin, puseroiden etumuksiin (tissit melkein mainittu), katseisiin, tuijotukseen, seksuaalisiin haluihin ja niiden toteuttamiseen sekä muihin esille nostettuihin sivuseikkoihin. Olen kuitenkin todennut aina uudestaan, etteivät mielipiteeni ja kokemukseni juuri kanna painoa asiassa.

Tasa-arvoon uskon siinä määrin, että jos "Joka ainut yli 11-vuotias naispuolinen suomalainen on kokenut sen, mistä nyt puhutaan: joutunut miesten harjoittaman seksuaalissävyisen häirinnän kohteeksi." (Katja Martelius Hesarin nettisivuilla), niin on vastaavaa varmaan moni mieskin kokenut tai ainakin hänen tarkoittamiaan tapauksia joskus nähnyt, jollei itse tehnyt. Tämä kiinnosti siksi, että ymmärtäisin millaisiin kokemuksiin tässä viitataan, ei siksi että voisin vähätellä niitä. (Martelius tosin kärjistää asioita kirjoituksessaan siihen tapaan, että joudun nostamaan kädet pystyyn: en ymmärrä onko se propagandaa tai pelkkää provosointia.)

Ajattelin että oma olotilani voi olla tässä suhteessa helpompi ja turvallisempi kuin "joka ainoalla yli 11-vuotiaalla naispuolisella suomalaisella" on ainakin joskus ollut, mistä heräsi uteliaisuus, että saanko sen sukupuoleni tai ison kokoni myötä vai onko kenties vaikuttamassa muitakin asioita. Yksi vinkkeli oli tällainen (enkä osaa tulkita siitä kuin oman puoliskoni): onko tilanteeni helpompi siksi, etten joudu ajattelemaan itsetuntoni ja ulkonäköni suhdetta juuri koskaan, ainakaan enää nykyään.

Tähän johtivat varsinkin ne vähäisemmät seksuaalista häirintää koskevat pohdinnat, joissa puhuttiin tuijotuksesta tai vain katseista, kuten Kalervo Mummolan kömpelö hissisutjaus jälkimaininkeineen. On minuakin joskus ujostuttanut sukuelimeeni suuntautuneet katseet, tokihan naisetkin sellaisen osaavat vaikkapa saunassa, mutta ei siitä mainittavaa häirinnän tunnetta ole syntynyt – enemmän on vaivaannuttanut mulkoilu, jos sattuu krapuloissa tutisten liikahtamaan vaikka bussilla.

Itse asiassa, on minua kerran hätyyteltykin, kun noin parikymppisenä matkasin bussilla Tompereelta Helsinskiin. Keski-ikäinen hikoileva mies tunki viereen istumaan, vaikka tilaa olisi ollut reippaasti muuallakin, ja jossain välissä hän rohkaistui puristamaan polveani. En tajunnut asiasta mitään, sillä en osannut edes ajatella jonkun sedän voivan keskellä päivää miettiä mitään seksuaalista nuoresta hampuusista. Olin tollo, selvisin silti jokseenkin naarmuitta. Jos muistaisin paremmin, voisin saada tuosta valoa ymmärtämiseen.

Mutta takaisin asiaan eli omaan pikkuiseen sivujuonteeseeni. Ohitan vakavat seksuaalisen häirinnän tapaukset ja tarkoitan nyt sellaista tilannetta, jossa tuijotus hississä tuntuu kiusalliselta ja häiritsevältä. Olenkohan hakoteillä kun ajattelen, että näissä tapauksissa subjektiivista häirinnän kokemusta voi voimistaa omaan ulkonäköön kytketty itsetunto? Oli se totta tai ei, eihän se anna lupaa loukkaavaan tuijotteluun sen enempää kuin ne kuuluisat kolme avattua paidannappia, mutta sivujuonteeni olikin miettiä liukumaa seksuaalisesta häirinnästä muuhun loukkaavaan tai alistamaan pyrkivään mulkoiluun, koska se on minulle tutumpaa toimintaa noin niinku kohteena.

Ehkä tästäkin mediajupakasta taas jotain oppii, jopa tunnistamaan tilanteita, joissa sortuu tuijottamaan loukkaavasti tai möläyttämään sopimattomia väärässä tilanteessa, mutta eniten kiinnostaa millainen miinakenttä (enkä tarkoita sitä seiväshyppääjää) sukupuolten (tai sukupuolisen kanssakäymisen vastinkappaleiden, ettei sorsita ketään) välille on viritetty. Vaikka varovaisestikin hiipisi, aina tuntuu räiske alkavan.

Päässä vain humisee, kun ajattelen ettenhän minä koskaan ketään häiritse seksuaalisesti, enkä minä koskaan loukkaa ketään, ja sitten toteaa kiivaimmista puheenvuoroista kuuluvansa vahvasti epäilyksenalaisiin. Kun oikein miettii, niin olen joskus puseroita pullistavia muotoja silmäillyt kyllä, enkä aina tohdi siihen lupaa kysyä. Joo joo, riettaita ajatuksia käy mielessä tasaisin väliajoin, mutta pyrin olemaan loukkaamatta niillä muita.

Erityisesti nauratti pari vuotta sitten kesällä, kun kuljeksin Hämeenkadun tungoksessa ja otin asiakseni katsoa naisia korkeintaan silmiin, koska hermo ei kestänyt keveitä hepeniä. Parikin tapausta käänsi katseensa, huomasin sivusilmällä, kohti omaa etumustaan ja toinen jopa kohenteli liivejään tai paitaansa. Olin ehkä liian korrekti, mutta enpä tuijotellut.

Rakkaudella multa mulle

Kerrankin napsahti niin mojova meemahdus, että sai oikein pyynnöstä ruopia esiin omia vanhoja raapustuksiaan, vähän kuin arkeologi luolamaalausten kimpussa. Harmillista vain, että joka kohdassa ei ollut tarkoitus kaivella omaa napaa, mutta sellaiseksi se pyrki flänähtämään.

Sanaa rakkaus en äkkinäisellä haulla löytänyt kertaakaan, vaikka näitä polkkauksia on kertynyt lähemmä neljäsataa. Koetin sitten etsiä jotain kuvausta lemmestä edes lihallisemmassa muodossa. Perheen kohdalta panostin lähipienperheeseen, josta olisi voinut hakea kyllä ainesta ja kohdetta rakkaudellekin.

Haasteen esitti täällä Saaran blogi, ja kolmiosaiset säännöt ovat alla kohta kohdalta.

1) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla.
– Perhe
– Ystävyys
– Rakkaus
– Minä itse
– Mitä tahansa

2) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
[– Kello on niin paljon, että jatkan tästä kohdasta huomenna. Otollisimmat ehdokkaani ovat ehkä jo tämän rastin ohittaneet, sillä olen ollut liian laiska etsimään uusia tuttavuuksia.]

EDIT eli Itillä, päätoimittaja Ed. puhelimessa.
Nyt löysin viisi viehkoa bloggaajaa, jotka haluaisin haastaa mukahan. Jos joku on livahuttanut vastauksen meemiin jo aikaisemmin, pahoittelen harvasilmäisyyttäni. Mutta jos kaivelu maistuu, lupaan tulla tutkimaan näitä:

Elma-täti painii ("vanha" salakälyni: terveyttä!)
The Lady Is A Champ (pulppuavasta valikoimasta olisi hauska nähdä omat poimintasi)
Katapultti (olen lukenut kai alusta asti, mut silti, kerta)
Lohi aseenaan (avartavaa luettavaa, näköjään paljon tutkimatta)
Erään Saaran tutkimuksia (mulle uusi ja kiinnostava kuikuiltava)

[ED. lopettaa]

3) Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

x x x

Toista tuntia kahlasin vanhoja postauksia, ja voi hyvä isä, että siellä on hillitön määrä tuubaa. Kaiken hyvän päälle leikkimielinen tapani roiskia mitä sattuu luokkatunnisteita varmisti sen, ettei niistä löydä pirullakaan haluamaansa, jos pyrkii oikaisemaan apajille.

Jos jossain sattuisi olemaan kolme tai neljä sanaa peräkkäin aiheeseen sopivaa asiaa, kahta varmemmin ympärillä on ihmeellistä jaarittelua ja jankkausta. Juuri tämän takia varmaan kaipasin kurssia lukemisessa ja kirjoittamisessa edellisessä meemissä. En voi toistella tätä liikaa itselleni: Kill your darlings.

Kaipaako kukaan haastetta? Hakemukset palkkatoiveineen kommenttilooraan. [Kiintiö täytetty, mutta varapaikoille mahtuu vielä.]

Takaisin kouluun

Taisi tulla meemihaasteita oikein kaksin kappalein, sillä Mrs. Morbidin hilpeistä kursseista otin jo onkeeni, että siinä saattaa haaste olla. Sitten tuli Tosikolta vielä suorasanaisemmin kutsu. Erityisen hauskasti osui, että sain kunnian haasteesta Ruun kurssilla, joka oli suunnattu tosikoille.
Kaava lienee jo tuttu:

Siis ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Ei kun kimppuun.

Palvelun perusteet, niin asiakkaille kuin alan ammattilaisille
Peruskurssi siitä, miksi hermot menevät kauppaa tehdessä sekä palveluja pyytäessä tai tarjotessa. Työryhmätyöskentelyä, jossa kukin vuorollaan palvelee ja toiset vonkuvat palvelua luontaisella tyylillään. Kärjistyksin terhennettävä, ettei yhteisymmärrys aina synny ilman kommunikaatiota ja joustavuutta. Avointa mieltä ja tilaa toisen osapuolen erikoisuuksille, joille voi olla joku perustekin.

Asiakkuuden perusteet, palvelun ammattilaisille ja asiakkaille
Peruskurssitus kohteliaasta käytöksestä palvelutilanteissa, jotta asiat tulisivat sulavasti ymmärretyiksi, eikä olisi tarvetta pullistelulle kummallakaan puolen tiskiä. Valaisevia näytelmällisiä kohtaamisia, jotka esittelevät kuinka tilanne voi sujua notkeasti ja jättää vieläpä hyvän mielen molemmille. "Saisinko pullon viinaa." "Olkaa hyvä, se maksaa noin tuhannen." "Tässä, kiitos. Minä nimittäin pidän viinasta."

Kehity sympaattiseksi lukijaksi, alkeet
Miten lähestyä tekstiä avoimella asenteella ja sillä mielellä, että luultavasti tekstillä on jokin tarkoitus, koska sellainen on taltion muotoon ruilautettu. Vasta kun pääsee makuun ja uskoo ymmärtävänsä tarkoituksen, on perusteltua heivata se hittoon, jos toteaa ettei teksti kiinnosta tai vetoa tai se jopa ärsyttää ja raivostuttaa. Jos lauseet ja ajatukset on ymmärrettävissä järkeviksi, ei ole kovin antoisaa kaivella niistä toisia merkityksiä tai virheitä, ainakaan itse lukemisen kannalta. Huvittelu on erikseen, sitä lainkaan väheksymättä.

Heivaa turhat törinät, jatkokurssi lukijoille ja kirjoittajille
Kun sympaattisen lukijan alkeet ovat hanskassa, on aika virittää suopeaa silmää sellaiseksi, että osaa kohtuullisen rivakasti todeta, jos teksti ei sovellu omiin tarkoituksiin tai omaan mielentilaan. Näitä samoja oppeja voi toki soveltaa myös esimerkiksi musiikin kuunteluun tai kaikenlaiseen katseluun valokuvista taulujen kautta telsuun ja elokuviin. Leffateatterista on kyllä ikävä lähteä vartin päästä hittoon. Kirjoittajat taas saavat näistä opeista kenties intoa kirjoittaa paremmin ja hylätä hanakammin alamittaiset takaisin kasvamaan.

Jossittelu-kurssi & Rakentavan riitelyn alkeet
Piti ottaa mukaan yksi haastajan kursseista, joten yhdistän täten morbidin tosikkomaisuuden. Urhon pubissa on kätevä jatkaa jossitellessa nautittujen tuoppien jälkeen rakentavalla riitelyllä. "Jos Tati olisi tykännyt miehistä, hän olisi ollut Seta." "Äitis oli." "Ei varmaan muuten ollu." "Sun vuoro hakea." "Miks aina mun."

Eiköhän näillä jo saa yhden lukukauden kulumaan sutjakasti ja opintoviikkoja ropisee. Ketähän olisi vielä säästynyt haasteilta, että arvaisi kysäistä? Ilman muuta kiinnostaisivat Krapulablogin ja Kervån koulutusohjelmat, samoin Jazmanautin. Kuinkahan, olisiko Kulinaarimurulassa ja Pastanjauhajilla mielen pinnassa esimerkiksi ruoka-aiheisia kursseja, joille pitäisi päästä? Niille olisi aina käyttöä.

Ensalada med silly

Suomeksi sillysalaattia. Meni vähä viihteen puolelle, nimittäin eilissäpäivin, jolloin ehdin hurmaantua paristakin muistaakseni eri naisesta ja uuvahtaa umpisilmäiseksi pariin eri otteeseen naistenvessaan. (Nämä eivät sinänsä liity toisiinsa, naistenvessa on vain paarin ainoa paikka, missä mahdun pytylle.) En minä paljon juonut, teho oli vain voimallinen.

Se olni* tyttömäinen kolmannes minussa, joka johti tällaiseen epävakauden tilaan. Testi taisi löytyä Minjan, Tiinan tai Saaran sivujen kautta. Tai sitten jostain ihan muualta, täällä se kuitenkin on.


Urheilurintamalta on pakko ihastella, että vaikka jokseenkin samanikäinen Matti Nykänen jaksaa loikkia kohtuudella vanhusten sarjassa, onneksi on tulossa myös nuorta ja lupaavaa kaartia.
– Jari Litmanen pääsi jo tässä vaiheessa uraansa ulkomaille, edustamaan Fulhamia.
– Teemu Selänne kutsuttiin luistimet jalassa, kypärä päässä ja maila kädessä muiden Anaheimin untuvikkojen seuraan.
– Raimo Helminen valittiin maajoukkueeseen, oletettavasti siksi, että siellä saa antaa näyttöjä kehityskyvystään ennen kevään MM-kisoja. Ylivoimaan voisi hakea tueksi viivalle Timo Nummelinin.

Ettei totuus hämärtyisi, haluaisin korostaa, että tuossa on kolmen sankarini uutisia joukkueurheilun piiristä, enkä epäile kenenkään heistä kykyä pärjätä edelleen, saati taitoja, herra siunatkoon. Raipen viimeiseen SM-liigan runkosarjaotteluun on liput tilauksessa, kuukauden päästä sen on määrä koittaa. Kaikki kolme vaikuttavat urheilun suhteen muuten aika nöyriltä miehiltä, vaikka etenkin pari jääkiekkoilun puolelta olisikin saanut osansa humpuukitörinöistä.

x x x

Kypertyöpöytä täyttyy leikkeistä, joista osa pitää hujahuttaa tänne.

Aamulehden nettisivuilla oli parina päivänä (su ja ma) surkuhupaisa viite uutiseen, jonka oletin Iltalehden mielestä olevan journalistisesti merkittävä, koska se isoimpana tarjottiin.

Iltalehden sähköisiltä sivuilta en silti löytänyt mitään asiaa selvittävää. Kukas tuo reppanaksi mukiloitu päätoimittaja edes on?
Hitto soikoon, tuonne pitää välttää eksymästä, eilenkin erehdyin edelleen Sunin sivuille tutkimaan videota, jolla lentoemo esittelee anatomiaansa. Ei sillä paljon uutta annettavaa ollut, näköjään ranskalaisillakin on nännit jokseenkin keskellä maitorauhasiaan.

x x x

Telkku.comissa minua jotenkin hupsutti parinakin viikkona esitelty ohjelma, koska yhdistin sen Jungnerin lausuntoon Extran kuoppaamisesta. "Oil runs out, who fu*kin' cares?" (Vai oliko se "so f*ckin what".)

Suuret ennustajan lahjani paljastuvat siitä, että jo heinäkuussa arvelin Extran tähtäävän zeniläisesti siihen, ettei kanavan ohjelmaa tarvitsisi lainkaan julkaista.

x x x

Facebook käy yhä rasittavammiksi siinä, että viskaavat kaikkea turhaa kotkotusta sähköpostiin. Kavereiden lähettämät hauskuudet kiinnostavat kyllä aina, hallinnolliset lähetykset tuskin koskaan. Nyt oli tullut uusia rankkauksia eri luokissa, joista erityisesti viehätti se, että olen poliittiselta vaikutusvallaltani luokassa "moukka".
Tottahan se on, ei siinä mitään.

* Muoto "olni" on yksi monista tarjokkaista potentiaalin imperfektiksi verbille 'olla'. Vaihtoehdoiksi tässä sijassa on esitetty myös "lieni", "olleni" ja "olli". En uskalla ottaa kantaa, mikä on paras.

Alimittaiset romaanit

Miten määritellään novelli? Yhteiseksi maaperäksi tähän mennessä olen löytänyt lähinnä sen, että novelli on mitaltaan lyhyempi kuin romaani. Ilmeisesti usein myös kuvattu henkilökaarti ja elinpiiri on suppeampi kuin romaanissa, mutta kertokaapa se vaikkapa Kalle Päätalolle. Vai kirjoittiko hän kenties eeppisiä jättinovelleja?

Keskiviikkona musavisan jälkeen asiasta tuli juttua, muttei hullua hurskaammaksi, päätä vain särki aamulla. Käsittelyssä oli ensiksi Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, jonka yritin määritellä pienoisromaaniksi, koska muistin sen rakenteenkin väärin. Eihän siinä, vattu soikoon, mitään lukujakoa olekaan, minkä vuoksi joku toinen kutsuu sitä pitkäksi novelliksi. Pöydässä oli myös muudan kirjailija, joka kertoi omien novelliensa saaneen kehuja ja kelvanneen malliesimerkeiksi novellista. Hän silti ihmetteli, ettei tiedä mikä novelli on määritelmällisesti.

Koetin vääntää rautakankea John Steinbeckista siten, että tämän kahdesta alimittaisesta romaanista Helmi olisi pikemmin pitkä novelli, kun taas Hiiriä ja ihmisiä olisi pikemmin lyhyt romaani. Keksin sen hönöspäiten itse, enkä tiedä onko ajatuksessa pohjaa, mutta wikiväki näyttää pitävän molempia romaaneina, joskin jälkimmäinen on rakennettu näytelmäromaaniksi, jossa dialogin oli määrä kelvata suoraan lavalla lausuttavaksi, mutta kirjan luettavaksi myös sellaisenaan.

Olin hiljattain lukenut Mika Waltarin vanhaa määrittelyä teoksesta Haluatko kirjailijaksi? (WSOY 1994, 1. painos 1935), mutten saanut palautettua mieleeni olennaisia kohtia. Waltari kaipaa suomalaisilta oikeita novelleja ja varoittelee pitämästä lehtiin tehtyjä tarinoita ja määrämittaisia katkelmia sellaisina, koska ne ovat "tilapäisnovelleja", kun hän taas perää "taidenovelleja", joiden ominaisina piirteinä on esitelty "tyyni, harmoninen sisäinen rauha ja voima sekä kertomisen väljyys". Vertailu romaaniin tiivistänee Waltarin määrittelyn (sivulla 104):
"Novellin ja romaanin olennaisin ero on se, että novellin näkökulma on suppeampi, perspektiivi rajallisempi kuin romaanin. Novelli esittää jonkin tietyn vaiheen tai käänteen yksilön kehityksessä, se kuvaa episodeja, sivukohtauksia. Nämä episodit voivat ratkaisevasti vaikuttaa yksilön kehitykseen kokonaisuudessaan, mutta novellin tehtävä ei ole seurata tätä kehitystä sen kauemmaksi. Vihje riittää. Novellin kuvatessa ihmistä yksilönä romaani kuvaa yksilöä suhteessa yhteiskuntaan ja elämän kokonaisuuteen. […]"

Waltaria on kiitelty myöhemmin "pienoisromaaneistaan", muun tuotantonsa ohella tietysti, mutten tiedä, onko hän kirjoittanut ne kenties oman mittapuunsa mukaan pitkiksi novelleiksi.

Jos pätevältä kuulostava määrittely 1930-luvulta onkin tuollainen, huvittaa ihmetellä, kuinka paljon muotoja on sen jälkeen särjetty ja samalla potkittu hajalle vanhoja aitoja. Kotomainen wikipediamme viittaa pienartikkelissaan novellista ytimekkääseen kerrontaan ja "klassiseen määritelmään", että se on "tarpeeksi lyhyt luettavaksi kerralla".

En tiedä, ovatko suomen 'novelli' ja englannin 'short story' hiukan eriparisia sikäli, ettei short storyn määrittelyssä tuoda yhtä hanakasti esiin tyylillisiä, kerronnallisia tai sisällöllisiä määritelmiä. Se voi olla yleisempi kattosana tietyn mittaisille proosateoksille, ainakin verrattuna Waltarin ajatuksiin.
Pidin kiinnostavana, että englanninkielisestä wikipediasta löytyi jako neljään tai jopa kuuteen pituuden mukaan seuraavasti [suomennokset lajeille omaa haparointiani, linkit alalajeissa engl. wikiin]:
(Flash fiction [??]: alle 1000 (tai 2000) sanaa)
1. short story [novelli]: väh. 1000 sanaa (tai 2000)
2. novelette [novelli/noveletti]: väh. 7500 sanaa
3. novella [pienoisromaani]: väh. 17 500 sanaa (tai alle 50 000)
4. novel [romaani]: väh. 50 000 sanaa (tai 60 000)
(epic [eepos]: väh. 75 000–100 000 (tai 200 000) sanaa)

Mielikuvani on sellainen, että termiä 'noveletti' on suomessa käytetty harvakseltaan ja pikemmin viittaamaan keveään kerrontaan, joka osapuilleen täyttää novellin ulkoiset määritelmät, siis kenties "tilapäisnovelleihin", joista Waltari puhuu. Tällaiseen vähättelyyn viitataan myös tuon wiki-linkin 'novelette' takana. Suomessa onkin väkinäistä käyttää sanaa, joka rakenteensa puolesta toisi mieleen jotain vähäisempää kuin sanamme novelli. Kenties osuvampi olisi romaanetti?

Termi 'novella' on oma matopurkkinsa, koska tällä alalajilla on niin omat innokkaat puolustajansa kuin vähättelijänsäkin, jotka ovat nähneet ne ehkä vajaamittaisina äpäröinä. Otaksun käännöksen 'pienoisromaani' olevan kuvaava sikäli, että kyse on proosateoksesta, jolla on romaanin rakenne mutta lyhyempi mitta, noin karkeasti yleistäen. Tämän luokan kohdalla on mainittu paljon upeita kirjoja, kuten em. Steinbeckit ja Papan Vanhus ja meri, mutta myös seuraavat:
Capote: Aamiainen Tiffanylla, Conrad: Pimeyden sydän, Kafka: Muodonmuutos, T. Mann: Kuolema Venetsiassa, Orwell: Eläinten vallankumous, Roth: Hyvästi, Columbus ja Zweig: Shakkitarina.
Nuo paljastivat, että olen tähän lyhytmittaiseen romaaniin usein mielistynyt, vaikken toki määrämittaista hae, kun kirjoja valkkaan luettavaksi. Samalla lista paljasti, että näköjään luen kaikkein ilmeisintä tarjontaa, kun osuvat ja upottavat valintojani wikissä niin helposti…

Tämä oli pelkkä rääpäisy, joka pullistui vahingossa aika laajaksi mitaltaan, jopatens novelettimaiseksi, vaikken kyllä juonta osannut kehitellä. Nämä harhailut kirjallisuuden laitumilla taas sikiävät siitä, että olen innostunut kirjaston tarjonnasta, jos kohta alekirjoistakin.