25.12.2007

Riippuliitoa senkillä

Piti eilen piipahtaa aamupuhteiksi kaupassa, mutta eihän se huvittanutkaan ennen kuin oli myöhäistä. Niinpä pyhien ruokavalio uhkaa olla aika arkinen, jos ei suklaata ja juomia lasketa. Eilen tein pääateriaksi lihapullaleipiä: ruispaloille voita, ketsuppia ja sinappia; eineslihapullat puolikkaiksi ja mustapippuria päälle; goudaa ja parmesaania; sitten uuniin noin 12 minuutiksi. Hyviä olivat, tölkki kaljaa ruokajuomaksi.

Tänään voisi panostaa hernerokkaan, pikanuudeleihin, omelettiin tai kenties johonkin ovelampaan pastaviritelmään. Ehkä tässä on taustalla äidin oivallus. Hän sai niin tarpeekseen vuosikymmenten mittaan suuren perheen jouluruokinnasta, että päästessään viimein viettämään omaan tahtiinsa joulua hän halusi keitellä itselleen kesäkeittoa.

Katselin eilen urakalla taas Simpsoneita, nyt oli vuorossa 8. kausi. Se taitaa kokonaisuutena olla jo keskinkertaisempaa kamaa kuin sarjan huippuvaiheet, jotka voisivat sijoittua kolmannen ja viidennen kauden välimaastoon. Tuostakin paketista löytyi silti helmiä, kuten Homerin psykedeeliset visiot guatemalalaisen hulluuspippurin nauttimisen jälkeen.

Lainasin boksin veljeltä, tästä on tulossa jo perinne. Toissajoulu taisi mennä häneltä lainattujen Frasier-boksien seurassa, vuosi sitten hommasin itse Seinfeldiä. Veli yllätti myös tyrkkäämällä lahjaksi pari musiikki-dvd:tä. Jon Lord with the Hoochie Coochie Men: Live at the Basement (2003) on vielä tutkimatta, mutta toinen tuplavideolevy iski lujaa eilen illalla: Stevie Ray Vaughan and Double Trouble: Live at Montreux 1982 & 1985.

SRV sytytti aikoinaan hetimiten, kun hänen levyjään tuli saataville, varmaankin vuonna 1983. Tuon dvd:n ykköslevyllä on vielä varhaisempi keikka heinäkuulta -82, missä Jackson Browne ja David Bowie innostuivat sällistä, joka ei ollut juuri Teksasin ulkopuolella käynyt. Brownen bändi järjesti kuulemma siellä yhteisjamit, jotka jatkuivat aamuun asti. Browne tarjosi studionsa käyttöön ilmaiseksi, mikä johti marraskuun sessioihin, joissa syntyi SRV:n eka albumi Texas Flood. Bowie puolestaan kutsui Stevie Rayn soittamaan omalle levylleen, mikä tuotti legendaariset soolot esimerkiksi hitteihin Let's Dance ja China Girl.

Klassikkokeikka siis, jolla bändi kuulostaa hyvin valmiilta ja päästelee täysillä. Sitä oudompaa on kuulla yleisön jakautuminen kahtia, vieläpä niin, että lopussa taputus on aika puolivillaista ja buuaus kuuluu selvästi. Ehkä tuossa on se hyvä puoli, että soundit ovat puhtoiset ja soittimet erottuvat, kun yleisö ei möykkää liikaa. Ilmavaa triokamaa vuonna 1982, mutta kun äijät palaavat sankareina 1985, soundit ovat jo tanakammat ja tylsemmät. (Yllä takakansi, josta saa klikkaamalla ehkä selvitettyä kappaleet.)

Erityisesti kiinnitti huomiota, että rumpali Chris Layton on kolme vuotta myöhemmin oikaissut komppia paalujuntan suuntaan. Eikä kosketinsoittaja Reese Wynans pääasiaan ihmeitä lisää, mutta SRV itse on toki hurjassa vedossa myös 1985. Vieraaksi lavalle kutsuttu Johnny Copeland sen sijaan täydentää kitarasoolollaan hienosti ainakin muhevaa kappaletta Cold Shot.

SRV ja Jimi Hendrix ovat ne sällit, joilla aina jaksaa ihastella rytmin käsittelyä, vaikka soolot karkaisivat minne. Väliin tuplatempoa kuin ohimennen. Siinä on minun korvaani suuri juttu, johon sellaiset valkoiset vonguttajat kuin esimerkiksi Eric Clapton, Gary Moore tai Carlos Santana ovat hukanneet otteen yrittäessään olla muka bluesia.

Ykköslevy Texas Flood palauttaa mieleen monenlaisia tarinoita. Köyhänä opiskelijana ostin sen vähän jälkijunassa, edullisena Kanadan-laitoksena, jossa oli outoa häikkää. Ykköskappale oli suursuosikkini, Love Struck Baby, mutta siinäkin kuulosti jossain kohdassa kuin heinäsirkka (eläin, ei onneksi se laulaja) olisi päässyt mikin ääreen. Opiskelutoveri Kalle kutsui sitä "harvinaiseksi sirityspainokseksi".

Aamulehdessä vaikuttava Matti Apunen meni levynkannen kanssa hattukauppaan ja kysyi samanlaista lierihattua kuin SRV:llä. Metallikoristeet kuvun ympärillä olivat muistaakseni erilaiset, mutta vaikutelma silti eläväinen.

Onkohan siitä tusinan vuotta, kun biljardikahvilassa törmäsin mieheen nimeltä Kevin Rowland, joka ei ollut se Dexy's Midnight Runnersin laulaja, vaan armoton SRV-fani. Hänen kanssaan tehtiin muinoin toivioretkiä sellaisiin paareihin, joiden jukebokseista pääsi kuuntelemaan Stevie Rayta, George Thorogoodia ja sen sellaista. Tai niin, vaati kai se tuntikausien karasessiot ennen kuin opimme tuntemaan tällaisia pimeitä puolia toisistamme.

EEEEDITH! Angelan yllyttämänä horjahdin katsomaan juutuubista, löytyykö hyvää näytettä. Kyllä vain, totta vieköön, parasta laatua:

SRV & Double Trouble: Love Struck Baby (Live at Montreux 1982)

Rummuissa siis Chris Layton, kulkee kuin eläin, ja bassossa Tommy Shannon, samat miehet kuin ykkösälpeellä ja pitkään sen jälkeenkin. Eka tuntemani SRV-taltio on live Austinista 1980, julkaistu nimellä In The Beginning, jossa oli eri basisti, näköjään Jackie Newhouse.

Tuo nimenomainen kappale on ollut esimerkkini siitä, miten rumpali voi rennon tarkalla rytmillä olla ikään kuin takana, melkein myöhässä, ja saada svengiä, lentoa ja meininkiä. New Orleansin sällit ovat siinä maailmankuuluja, mutta tuossa on minusta samaa ideaa, jota eurooppalaiset junttaajat harvoin löytävät.

Tuonkin esityksen päätteeksi kuuluu sitä väljähtänyttä taputusta ja sekaan buuausta. Ei sentään niin kuin StSandersin nerokkaan jatsahtavalla huumoripätkällä, jossa taputus on aika yksinäistä.

Anssi Kela shreds

Nuo shred-videot jäivät riivaamaan päätä, kun NYT-liitteen kautta innostunut samainen opiskelutoveri Kalle lähetti linkkiä toissaviikolla. Ehkä pahin oli Paco de Lucia, mutta kaikki StSandersin julkaisut juutuubissa olivat kiinnostavia ja omalla tavallaan murhaavia. Löytyvät helposti koko läjä sitä lähettäjän nimeä StSandersia klikkaamalla.

IIIIDITH loppuu tähän.

* * *

Kaikenlaisia jaarituksia. Veli oli tällännyt joulutervehdyksensä yhteyteen sarjakuvastripin, olisikohan tuo Fingerporin tekijän Pertti Jarlan kädenjälkiä.

Toivottavasti en tulkitse liikaa, kun ajattelen sen sisältävän veikeän viittauksen myös uusiin tuuliin kotimaisessa tupakkapolitiikassamme. Fingerpori on muuten pitkästä aikaa sarjakuva, josta tuntuu intoilevan moni tuttu ihminen. Minuun se huumori iskee lujaa, jo aiemmissa Karl-Barks-Stadtin tarinoissa oli erinomaisia oivalluksia ja sanaleikkejä.

29 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Liityn Fingerpori- intoilijoihin, se osuu johonkin hermoon.

Koin suuren valaistuksen eineslihapullissa, kun tutkailin niiden lihapitoisuuksia. Olikohan se Atria, joka otti pohjat 20 %:lla eivätkä nuo muutkaan jättivalmistajat paljon tuosta nousseet. Onneksi on joukossa myös yli kolme kertaa suurempia lihaosuuksia.

Angela kirjoitti...

Jiihaa olet herännyt! Stevie Ray Vaughan on hyvin kiinostava ja kuuluu siihen traagiseen Kuollut liian nuorena -ryhmään! En pääse siis koskaan häntäkään livenä kuuntelemaan...mutta kuulostaa tosi hyvältä kun googletin tuubista! Kumma kun tämmöisistä helmistä ei ole koskaan kuullut!

Kiitos taas Varapygmi. Mä toivoin joulupukilta Sprinsteenin Magic-leevyä. Olen ollut kai kiltti, kun myös sain sen :)

SusuPetal kirjoitti...

Stevie Ray Vaughanin cd oli ihan ensimmäinen ceedeelevyni silloin, aikoja, aikoja siten, jolloin tuli ostettua eka cd-soitin.

Joululihapullat ovat hyviä, mutta vielä parempaa on joulukebab!

Psykedeelistä joulun aikaa vp!

Varapygmi kirjoitti...

Kas, täällä on muitakin hereillä.

Almamaria, mulla oli hätävaraksi Liiteristä ostettu pussi Kartanon suttupullia, joissa pääosa lihasta on kai broileria. "Lihapitoisuus 12%. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet 54%." jälkimmäinen kattaa kai kamaran, silavan ja mitkä vaan jänteet, ettei ihan gourmet-tavaraa ole.
Jos kunnollisia haluaa, teen itse. Pakasteissa on kyllä jotain aika hyviä. Nuokin uppoavat minuun sujuvasti, mutta nimi pitäisi vaihtaa, ovat ne niin kaukana aidosta asiasta.

Angela, se Magic houkuttaa, kun olen lukenut kehuja Brucen bändin kiertueesta. SRV taas näköjään kuoli jo 17 vuotta sitten, ettei ole niin ajankohtainen tapaus, mutta innoitti kyllä laajaa laumaa soittajia. Pakollinen kuvio monille 80-luvulla.
Pitikin katsoa, olisiko vaikka Love Struck Baby tuubissa 82-versiona. Ehkäpä käväisen kohta.

Varapygmi kirjoitti...

Susupetal! Tupsahdit sillä välin kylään. Aika hyvä alku tuo SRV, mulla eka oma rocklevy oli kai Jussi & The Boysin Mä tahdon rokata. (Iso mies ja keijukainen pitää hylätä.)
Mmmm, kebab. Visioita sinunkin suuntaasi!

Vt kirjoitti...

Vei yllättävän monia vuosia tajuta, että näitä perinteisiä jouluasioita, kuten ylensyöntiä, voi aivan yhtä lailla harrastaa vaikkei perinteisistä jouluruoista pitäisikään. Sen jälkeen elämä on rullannut monilla saroilla eteenpäin hyvin jouhevasti.

Kaura kirjoitti...

Ei voi hylätä Isoa miestä ja keijukaista! Onhan siinä mm. Rauli Badding rokkaamassa. Monesko oli Dick Dynamite and His Hot Lips? "Riipii broidi." Tai no, teitsi lyö mua Laula partiolaisella, jos en pidä varaani.

Mua on huvittanut jo ties kuinka pitkään Aamulehdessä ollut Fingerpori, jossa tyyppi on aikeissa mennä sovituskoppiin housujen kanssa, mutta sieltä tuleekin Jeesus, joka sanoo: "Sovitin nämäkin sinun puolestasi." Mä olen joskus niin helbbo.

Varapygmi kirjoitti...

Intouduin lisäämään linkkejä, pakko oli Santeri Ojalan kuolettaviin shreds-pätkiinkin linkata.

Vt, kannattaa vain korvata kinkku pekonilla ja valita looravalikoimasta suosikkinsa. Looraa! Kohta on kyllä taas haalean sherryn aika, sitten vasta looramarkkinoille.

Kaura, Dick Dynamite on tosiaan huulilla, mutta luulisin Raittis-Jussin olleen ainakin eka, jonka olen omakätisesti käynyt valkkaamassa. Siinäkin veli oli ehkä antanut vinkkiä.
Jou, Fingerporia tarttis saaha nippuun nidottuna, kerta mulle ei tule lehteä.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedä noista rokkijumputuksista, mutta nuorempaa ikäluokkaa edustavan Meikäläisenpä eka oma LP oli syvältäkumpuavaa roots-musiikkia, nimittäin porkkanapop-genren edustaja Popsi popsi porkkanaa (no ainakin nimikappaleen perusteella).

Varapygmi kirjoitti...

Niinpä, siinä on havaittavissa suurta jatkumoa.

Jouluilu pojan kanssa lykkäytyi perjantaille, mutta silloin kehitellään omaa juhlaa.

Kaura kirjoitti...

Anonyymille semmoinen terveinen, että "en ole ollut sorkkana".

Anonyymi kirjoitti...

Toissajouluna vahdattiin Officea, viime jouluna Monkia. Tänä jouluna ei vahdattu telkkaa. Mutta leffassa kytiin joulun alla ja oikein makoisa oli Julie Delpyn tekemä 2 days in Paris. Joulun jälkeen pitää nähdä Coenin veljesten (Fargo) uusin, jota kehutaan maasta taivaaseen. -ruu

Anonyymi kirjoitti...

Stevie Ray on kyllä vissin varma lahjanakki rokkiveljelle. Niin kuin tälle veljelle tyttäreltä saatu "Holly Golightly & The Brokeoffs", joka teki oman jouluni ihanaisemmaksi.
Jarlan Fingerpori-originaali tuli hankittua taiteilijan portfoliosta Turussa. Värivedokseen piti tyytyä toisessa suosikkistripissä, joka ei taida uskaltautua alkuperäisestä Karl-Barks-Stadt-sarjasta suometettuun Fingerporiin. Siinä Karkeat vehnäjauhot tokaisevat leipojattarelle: PERKELE! VATKAA SITÄ MUNAA, HORO! Tätä säestävät Puolikarkeat vehnäjauhot: NIIN, SAAKELI!
Jeesus-stripit juontuvat kauas Pahkasikaan, jonka suosikkipätkäni oli Heimo Valon näköisen herran aterian päätös: KIITOS JEESUS RUOASTA. Kuva siirtyy keittiöön, jossa tiskaava Jeesus huikkaa takaisin: KIVA KUN MAISTUI!
Se on helbboa kun sen osaa.

Varapygmi kirjoitti...

Ruu, tervens! Leffateatteriin äityy suhteettoman harvoin nykyään. Liiat mainokset, korvia särkevät tehosteet ja kalliit hinnat vievät nekin intoa, mutta laiskuus on kai suurin syy. Pojan kans on kiva käydä joskus. Office pitäisi kai uusia, on siinä niin ovela meininki.

Veliin, ei edes pelkkä SRV, vaan lisäarvona se 1982 keikka oli erityistä taikaa. Onkohan Jarlalta tullut kattavampaa kokoelmaa? Se voisi olla aika ylivoimaa. Kuinkahan suuri osa kääntyisi muuten englanniksi. Osa ei olisi helbboa.

Anonyymi kirjoitti...

Montreux. Itsekin nulkunpissijänä arvostanet tätä!

Varapygmi kirjoitti...

Kentucky, kiitän! Tuossa tuli järjestelmävirhe, sillä muistan korjanneeni nimeä nakutellessa. Tulikohan näpeistä ensin "Montraux" vai peräti "Montreax". Ei ollut oikea asu automaattina päässä, vaikka luulin sen, houkka, tuntevani.

Sekö lausutaan pikemmin montröö kuin montroo?

Angela kirjoitti...

ouu, thank you so very much! Hieno biisi ja energinen esitys. Mä taidan ruveta tykkäämään Stevie Ray Vaughanista! :)

Varapygmi kirjoitti...

Angela, kyä siinä jotain spesiaalia on, vaikka äijä olikin välillä aika pihalla. Moni kollega ja kriitikko on kironnut, että kun SRV pääsi eroon huimausaineista ja oli onnellisempi ja tasapainoisempi mies, sitten sattui surkea helikopterionnettomuus.
Paha sanoa tietysti miten ura olisi jatkunut, mutta SRV ehti tehdä hienoa kamaa myös selvin päin… heh heh.
(Harva on kai oikeasti parastaan pykännyt pää sekaisin. Moni yrittää.)

Anonyymi kirjoitti...

Aika moni muusikko on muuten kuollut lento-onnettomuudessa! Liian moni. Mutta onhan meillä vielä Tony Joe :D

ps. yritän nyt tuolla Kutsumanimi-täpällä...öh

Anonyymi kirjoitti...

jippii se onnistui!

Anonyymi kirjoitti...

Jippii! Syntyy kohta uusi kommenttienkka, kun sait 20 puhki! Tai siis, itsepähän vastailen joka väliin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo ja mä vastailen omiin kommentteihin :) Mutta et vastannut mun kommenttiin! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Rytmi on vähän sekaisin, kun iski kunnon räkäflunssa päälle, eikä pojan vieraillessa voinut vaipua sängyn pohjalle pitkällä kaavalla. Niinpä nukun voimaunia alkuyöstä ja herään tikkana noin kolmelta.

Tony Joe taas on rautatietä ja elossa. Tähänkö piti kommentoida?

Anonyymi kirjoitti...

Joo. :) Ja onnekasta uutta vuotta, toivottavasti räkätauti helpottaa jo!

Anonyymi kirjoitti...

...olen ekshynyt...jonnekkin blogishtaniin...nyt olen joshakin...varapygmin...ah..mishä?? joshain..vvaaan :)
moneshkohan kerttta kun yritin tota shhhanavahhvistusta...kin

Varapygmi kirjoitti...

Angela, oletko jäänyt jumiin tänne? Voiko auttaa jotenkin? Otollista vuotta sinullekin, nähdäänkö jossain uudemmassa polkassa? Sun vai mun luona?

Anonyymi kirjoitti...

Jumituin joo. Mitens jos ihan yhteisessä uudessa paikassa? Sinä kirjoitat asiaa ja minä pistän väliin joitain sopivaa (ja sopimatonta)kuvaateriaalia...tavataan siellä! :D

Varapygmi kirjoitti...

Terve Pasi! Olen kokenut viime aikoina ongelmia päästä sivuillesi, ja ilmeisesti koko Vuodatus on välillä kateissa. Iltapäivällä onnistui taas kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ajatellut avata jonkinlaisen kuvablogin bloggeriin. Laitan sinne siis kuvia niin kuin arvata saattaa. Jos se sitten aukeaisi :)