13.9.2008

Kirjasto tanssittaa, skookie darling

Voi karismaattinen johtaja, kuten isä tapasi voimasanailla. Tuli tehtyä viikolla railakkaan mittaisia työpäiviä, mutta raskaaksi kävivät huvitkin. Eilen piipahti norsutanssija kylään, kahden punhon ja minttuviinan kannustuksella. Itse olin varautunut vain karhukopalla. Sen verran pinnalta maistoimme, että yöllä heräsin lattialta ja hädissäni nostin huulille lähintä putelia, joka sattui olemaan sweet'n'sour chiliä. Onneksi se on niin paksua, ettei pitkää huikkaa ehtinyt ottaa.

Edellisen polkan kommenttiosiossa tuli mieleen, että onpa harvinaisen tylsää listata tuollaisia muinaismuistoja, jotka klassikkoasemaa lähentelevät. Siispä jatkan samalla linjalla. Skannasin oheen, mitä kirjastosta tarttui mukaan keskiviikkona. Muutama merkintä on tarpeen.

The Moven kokoelma Movements (3CD) oli onnen omiaan paikkaamaan Beautiful Daughter -tarpeen. Samalla olen pyöräyttänyt useita kertoja kappaletta The Girl Outside. Niistä tuli nyt mieleen, että ovat ihan barokkikamaa, laulumelodiat on vähän kuin tehty sellolle, kuten on tietysti muutamat Metallican styket, mistä riemua taannoin repi Apocalyptica. Tshekkituttu on kova hevi- ja Metallica-fani, käynyt katsomassa Apocalypticaakin Prahassa. Pulmana vain ainakin takavuosina oli, että vaimonsa hyppi kirjaimellisesti seinille sellojen jynssätessä peltoniemen hintriikkaa tai jotain sinne päin. Minusta siinä on moni Metallican valio jalossa muodossa, erityisesti ehkä armoton The Unforgiven.

Lindisfarne ja Byrds piti ottaa vain luettua täydentämään, on siellä herkkiä harmonioita, ei välttämättä urkusellaisia. Roy Wood oli jatkoa Movelle, harva jamppa on soittanut kaikki instrumentit itse jo 1969. Oli joku studiokettu tosin tärvellyt tuon, hyökännyt mikin ääreen mukanaan "harmonium". Mikähän sekin on?


EDIT: pakko oli tutkia. Onkohan se juurikin se heleveetinkone, joka myös urkuharmonina tunnetaan? Näköjäns jaloilla pumpataan ilmaa ja koskettimia limputellaan.

Viistompaa osastoa edustavat Syd Barrett, Tom Waits, David Byrne ja Barrettinsa selvästi kuunnellut Robyn Hitchcock tukenaan nuoruuden bändinsä Soft Boys. Heiltä vuoden 1980 Underwater Moonlight on kulttiklassikko, saanut hienoja täydennyksiä tuossa 20-vuotisjuhlajulkaisussa, mutta 2000-luvun Nextdoorland on ilahduttavan hienoa vipopoppia myös. Mukana jälleen euroviisuvoittajan säveltänyt Kimberley Rew, joka ehkä paremmin tunnetaan orkesterista Katrina & The Waves.

Barrettilla on pari ehdotonta suosikkia, toinen paremmin Kontravirtasen käännöksenä iskenyt Effervescing Elephant eli Kupruileva elefantti, joka oli heitin tuoreeltaan ostamallani ensimmäisellä julkaisullaan eli EP:llä. Sitten nimi lyheni Kontraksi ja EP:ltä siepattiin puolet ekalla älpeelle: Muumi Muumi ja Paras rautalankayhtye. Toinen ylivertainen Barrettin veto on ekan levyn The Madcap Laughs kohokohta If It's In You: "Yes, I'm thii-ii-ii-iinking… I'll start it again."

Hurriganesin eka on täydentävää tutkimusta, koska muistin siitä vain pari hienoa rykäisyä, kuten Say Mama ja Tiger, ehkä myös Keep A Knockin'. Eipä sillä paljon enempää tarjottavaa ollutkaan, mutta kukahan piru laulaa oudon musichall-laulelman Sweet Sue? Ei se Remu voine olla, koska englanti ääntyy niin hyvin. Ihmetyttää miten paljon bändi tiukkeni vuodessa, jotta Roadrunner saattoi syntyä.

Jokseenkin samaa osastoa on Shocking Blue, jota piti muutaman komean hitin siivittämänä tutkailla, mutta kyllä jo A-puolista kertyvä 23 kappaletta on liikaa, en tiedä milloin jaksan kahlata B-puolia. Hittijatkumo on kunnioitettava: Venus, Send Me A Postcard, Long And Winding Road, Never Marry A Railroad Man, Rock In The Sea, Blossom Lady… kestää vertailun vastaavien sekaparibändien eliitin kanssa, jos huipuiksi ajattelisi Roxetten ja Eurythmicsin, miksei Abbankin. Kundit säveltävät, naiset ovat ne, joita kuunnellaan ja vähän kuolataankin. Kaamealta kuulostaa Lucy Brown Is Back In Town, joka on tehty ennen Mariska Veresin löytämistä laulajaksi, olikohan 1967 vai -68. Sekin oli kotimainen hitti Hollannissa.

Viimeisenä älysin hakea klassisen puolelta vihdoin Charles Ivesiä, johon tutustuminen houkutti jo vuosi sitten, kun jotain hänestä tänne kirjoittelin. Ainakin eka ja kolkki kuulostavat kiehtovilta sinfonioista, mutta olen niin moukka sivistyneessä musiikissa, ettei puheitani kannata ottaa vakavasti.

8 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Reppava meininki! Olit just pari tuntia ennen meitä Mezzossa. Olikos sulla muuten Shakespearen Twelfth Night? Kirjastossa ei ollu kuin kokoomateoksia ja niistä saa räpylät kipeiksi.

hdcanis kirjoitti...

Ooh, Soft Boys on hieno, ja Robyn Hitchcockin sooloja on tullut veivattua myos ahkerasti. Sanopa muuten, onko hiukka samalla alueella liikkuva Julian Cope tuttu? Soololevyjaan on tullut pari kuunneltua ja intoiltua...

Byrds on sellainen yhtye jota pitaisi kuunnella enemman, olen jotenkin missannut sen kunnes jokin aika sitten kuuntelin Mr Tambourine Man -levya josta pidin...

Tuon Apocalypticankin levyn kuuntelin uudestaan jokin aika sitten, ja on todettava etta ei se kauhean hyvin ole minusta ikaantynyt :) Unforgiven toimii yha mutta moni muu on menettanyt teransa...

Varapygmi kirjoitti...

Kaura, tuostakin satsista irtosi monta hienoa hetkeä jo tähän mennessä, vaikka tarkoitus oli viedä vain pikipäin edellisiä poikes. Keihäänravistajaa mulla ei taida olla hyllyssä enää mitään, ei ainakaan Kloppiaisaattoa. Joskus ostin Completen, mutta se oli niin pientä tuhrua, että olen sen virattomana hylännyt tien poskeen. Tammelan veljellä taitaa jotain olla.

Hdc, Soft Boys nappaa tosiaan komeasti. Nightingalesin Marko on kova Hitchcock-fani, sieltä tuli tartunta myös sooloihin. Cope on jäänyt turhan vähälle, jotain mahtipontisehkoja singlejä muistan heti Teardrop Explodesin jälkeen. Ettäkö kuuluu tutkia? Saman suunnan äijistä Marko innostui soittamaan Jimmy Nabia ja yhtyettään Icicle Works.

Byrdsiltä tavailen bändielämäkertaa, aika hajanaista meininkiä, kuten levynsäkin, vaikka huiput ovat korkeita. Apocalyptican eka on hauska sivujuonne, jotain löydän siitä yhä. Niitä omia piisejä en tunne yhtä hyvin.

kervå kirjoitti...

Swordfishtrombone on kutakuinkin absoluuttista hyvyyttä läpeensä.

Varapygmi kirjoitti...

Terve! Se on kyllä erikoiskamaa, innosti tuoreeltaan poikkeamana Waitsin aikaisemmista tavallisemmista lauluista, joita Epen alehyllystä löytyi. On jäänyt monta myöhempää satunnaisten otteiden varaan, sietäisi kai niitäkin etsiä.

Peliin loppiaisiin kirjoitti...

Minne lie Shakescomplete tullut hukattua? Piti Mezzossa pyytää Loppiaisaattoa varaston puolelta vilkaistavaksi, kun Bogartin radioroolin tekstiä suomentelin.

Shocking Bluesta verekseltään suositus, että monta killeribiisiä piilee albummeilta: Califonia Here I Come, Love Buzz (Nirvanan ensisinglen coveri), Alaska Country... 3rd-levyn The Bird Of Paradise, Moonlight Night ja I Follow The Sun. Parhaiden singlehittien veroisia. B-puolista en tunne hyviä kuin Hot Sandin veenuksen takapuolelta.

Cissehän se naukuu Sweet Suen. Livenäkin on nähty tämä.

Varapygmi kirjoitti...

Sillähän se selkisi, kits, että oli seuraava epäilty. Eroaa Sweet Sue Cissen soolojen ohuesta ja kaikuvasta iskelmä-äänestä aika paljon. Se meni visakysymyksestä, eivät sällit olleet uskoa, että Ganesin levyltä löytyi. Say Mama taas on jo sitä parasta Roadrunner-tasoa.

Mahtoiko Kaura kaivata juuri englanniksi Loppiaista (kai se sama teos on).

Muistan niitä SB-albumeita Hesan divareista löytyneen, mutta tutkimatta ovat. Love Buzz esmes kiinnostaa, mut kauheasti ei jaksa kahlata.

peliin loppiaisiin kirjoitti...

Shocking Bluen longarit ovat unteloa stuffia. Ostin pari vuotta sitten tuon kolmosen cd:nä, mutta suuri osa biiseistä on viheliäistä popsellua. Mainitut kolme raitaa, sinkuksi siivuttu Shocking You ja bonarisinglet Blossom Lady ja Railroad Man tekivät siitä hintansa väärdin.

Hurriganes-sessiopäiväkirja löytyy netistä:
1.6.1973 Klaukkala (live)/summer 1973 Kotka (live) Remu Aaltonen (vcl except */dms); Cisse Häkkinen (vcl overdubbed on studio)*/bs); Albert Järvinen (gtr).
ROCK'N ROLLER LRLP 84
SATUR'LY NIGHT CLUB LRLP 84
WELL, OOH... LRLP 84
WALK DON'T RUN/ROY ON FLASH TOP/JENKA LRLP 84
SWEET SUE * LRLP 84
HEY MR FANCY LRLP 85
HEAR ME CALLING LRLP 85
Eli levyllä laulua on dubattu livetaltion päälle.
Saako niin tehdä?!