22.9.2008

"Kuperkreikkalainen ihmisparsa"

Vietimme pojan kans viikonlopun, johon kuului satunnaisia ovelia kohokohtia, tapiksi eilen miedompana vekuutena elokuva Wall-E. Kummemmin ohjustamatta poika kiteytti näkemyksensä, että se oli ihan mukava, mistä olin pitkälti samaa mieltä. Enempää ei voi robottien rakkaustarinalta odottaa, mutta yöpuulle mennessä oli hauska matkia pääparin äitelästi toistamaa nimiensä kaiholausuntaa.

Sitä ennen koin hetken, joka voisi kriisialttiudessaan vertautua perinteissä mainittuun shakkiotteluiden käännekohtaan, kun poika ensi kertaa nujertaa isänsä. Nimittäin kertailimme matikkaa tämän päivän kokeita varten, jolloin totesin etten tunne heitin englanniksi käyttämiään sanoja. Pentele, tokaluokkaiset höökää ohi peruslaskutoimitusten sanavarastossa tähän tapaan:

addend plus addend equals sum (x + y = z)
minuend minus subtrahend equals difference (å - ä = ö)

Sulussa olevat kirjaimet edustavat satunnaisia lukuja, tosin z ja ö ovat yhtälön edeltäviin sitomia.

Hauskinta kuitenkin oli, että kävimme lauantaina kirjastossa ja löysimme sieltä joitakin riemastuttavia levysiä. Wayne's World 2 nauratti poikaa monilla tavoin, vaikka häkellyttävästi tarinaa rikkova kerronta tuotti nuorisolle hiukan ihmetystä, kun Wayne selittää katsojalle päätöksiään, mihin suuntaan elokuvaa haluaa kuljettaa. Ikärajaksi oli merkitty K3, eikä siinä kai mitään hirmuvaarallista olekaan, jolsei viikarimainen asenteellisuus mieltä turmele.

Äänikirjojen puolelta Timo Parvelan itse lukema Ella ja kaverit ilahdutti. Toinen suosikki pojalle on Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä, tällä kertaa RR ja komea Kullervo. Isän suosikki taas on Roald Dahl, jolta löytyi nyt aikas täysosuma Iso kiltti jätti, jonka on ansiokkaasti suomentanut Tuomas Nevanlinna ja levylle liioittelemattoman eläväisesti lukenut Martti Mäkelä.

Iso kiltti jätti käyttää rönsyävän hauskaa ja rikkonaista kieltä, joka riehaannutti niin toisteluun kuin omiin väännöksiinkin. Aamun koulumatkalla poikaa edelleen kikatuttivat perskurkkana, poplimo, törkköys ja vastaavat, isäänsä hän nimitteli kuperkreikkalaiseksi ihmisparsaksi. Tolkku palasi vasta, kun kyselin tapiksi uudestaan yllä mainitut laskutoimitusten osaset. Toivottavasti koe menee hyvin, eikä liiallisesta tunnilla hölötyksestä jo puhutteluun joutunut sälli äidy perskurkkanoimaan kokeessa.

* * * * *





Vihoviimeiseksi päivänavaukseksi tallennan tähän singlekeskiöitä, joilla on minuun suuri lumovoima. Että voivat painotuotteet olla kauniita, kun ne lupauksia herättävään tuotteeseen liimataan ja kytketään.

Olen nuo luvatta kähveltänyt ennenkin mainitsemaltani sivulta Originals project, kyse on merkkiteosten alkuperäisten versioiden varhaisista julkaisuista.





Sen verran lisämainintaa, että nuo tunnen paremmin seuraavina esityksinä:

Sitting On Top Of The World – Howlin' Wolf (eli Chester Burnett)

Train Kept A' Rolling – Johnny Burnette And The Rock'n'Roll Trio

Hound Dog
– Elvis Presley

Louie Louie
– Melkein keltä vaan, etusijalla ehkä The Kingsmen ja omien harrasteiden vuoksi Kinks.

She Said Yeah
– Rolling Stones (Larry Williamsilla on kourallinen muitakin vastaavia alkuperäisiä: Bonie Moronie, Short Fat Fanny, Bad Boy, Slow Down… jotain ehkä muutakin.)

Hey Joe – Jimi Hendrix Experience

Edelleen pitää tähdentää, että paremmin taustat selviävät tuolta Originals-sivulta, jolta keskiöt on kupattu. Poistan ne tietysti heti, jos loukkaan lupia kysymättömällä mainostuksella.

12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Oikein tuli ihan nostalginen olo noista single-keskiöistä. Aikanaan, muinaisina aikoina, omistin noita keskiöitä ja vähän lisäksi ihan mukavan määrän, vaan en enää.
Kuvablogissani kerrotaan, mikä oli eka sinkkuni.

Varapygmi kirjoitti...

Jou mama, kävin kyllä hetpikaa kuuntelemassa All My Lovingin. Jokseenkin tuhannen pikkulevyä kertyi aikoinaan hyllyyn, ennen kuin parikymmentä vuotta sitten myin levyt helkuttiin.
Moni kaveri oli sitä mieltä, ettei irtokappaleita jaksa soittaa, pitää olla albumin mitalla. Mulla oli hauskaa singlejen kanssa. Larry Williams on hyvä esimerkki, kolme singleä kelpasi bestofista, koska b-puoletkin olivat ässiä.

Mrs Morbidi kirjoitti...

Mitä ihmeen matikkaa tuommonen on? Onko sen jälkeläinen englanninkielisellä matikan luokalla?
En ole koskaan kuullutkaan addendista, saati siitä toisesta. Hui.

Varapygmi kirjoitti...

Sano se, Ruu. Olin äimänä, kun aika hyvin yleensä pysyn mukana. Häiskä on siis engl-luokalla, jatkoi sinne playschoolista kaverien kanssa. Summing ja distracting olivat tuttuja sanoja, nuo täsmäilmaisut eivät.

Vihannekset ja muut tärkeät menevät vielä aika tasoihin, että isälle ja pojalle sattuu molemmille aukkoja joko englannin tai suomen kohdalla. Mukava katsella googlekuvia kaikenlaisista kurpitsoista (pumpkin ja gourd) ynnä muista.

Vaan hyvin hälle tuntuu maistuvan, että osaa käyttää kumpaakin kieltä: juttelee kaverien kanssa ja katselee telkkua tai elokuvia sujuvasti englanniksi. Ensi vuonna sitten uusi kieli, ties vaikka joutuisin vihdoin opettelemaan ranskan alkeita.

Sälli oli kitkerä, kun se matikankoe onkin vasta huomenna, open blogissa oli väärä pvm. Opettelu meni kuulemma ihan hukkaan, vaikka vakuutimme vanhempain taholta että siitä on hyötyä vielä viikon päästä.

Prospero kirjoitti...

Muistinvaraisesti pari muuta:

Sitting On Top Of The World – Cream ja Bob Wills & Texas Playboys

Train Kept A' Rolling – Big Joe Turner, aerosmith ja Mötörhead

Hound Dog – Big Mama Thornton

Larry Williamsin hittejä ovat myös Dizzy Miss Lizzy ja Lawdy Miss Clawdy, joita mm. U 2, Elvis ja Lennon coveroivat.

Varapygmi kirjoitti...

Kas, Prospero!
Sittingin kuulin varmaan ensi kertaa Creamin esityksenä, sitten luulin kai Howlin' Wolfia alkuperäiseksi.
Trainiin on moni tarttunut, Yardbirds tulee seuraavaksi mieleen.
Hound Dogista polkan singlekeskiö on juuri Willie Mae "Big Mama" Thorntonin alkuperäinen. Muita versioitakin olisi, kuten Freddie Bell & The Bell-Boys, Jimi Hendrix ja olisiko Rod Stewart jossain välissä yrittänyt sitä?

Dizzy Miss Lizzy on ehlottomasti Williamsin valioita, oma säv-san ja loistosingle b-puolena Slow Down (oli ehkä Lennonin hyllyssä?).
Lawdy Miss Clawdyn esitti kans, mutta siinä ehtivät edelle Lloyd Price, Little Richard ja Elvis. (Tarkistin, wiki kertoi yllättävän laajasti kappale hakusanana.)

Varapygmi kirjoitti...

Ruu, pari seikkaa vielä:
– Huomisesta jäi yli- pois.
– Sitä paiten muuan matikan tohtori soitteli, kun oli lukenut polkan, ja kertoi etteivät englannin termit olleet kovin tuttuja. Ehkei niitä siis tarvitse käyttää kuin ala-asteen opinnoissa. Tai pari siinä on yleisempiäkin toki.

Prospero kirjoitti...

Sama hommma - Creamia ekaksi älpeeltä Goodbye ja myöhemmin Wolfia, jota luulin alkuperäiseksi.

Train kept a rollinin taisi vetäistä Järvisen Alppukin jollain levyllä. On se tykki biisi. Samoin Led Zeppelin veteli sitä ainakin keikoilla. Mahtaako olla levyllä? Burneten hengästynyt versio on kyllä ykkönen; olen kutsunut sitä heavy rockabillyksi.

Hound Dog - Niinpäs onkin. Henkan versio on jännä Radio Onella, samoin You Tubesta löytyvä Genen Vincentin TV-show-versio.

Williamsin Bonnie Moroniesta ekaksi välähtää mieleen Winterin hurja veto ja tietenin Peitsamon nerokas Jaana S. Uljas riimi: " Tyttöni nimi on Jaana S, hän on laiha kuin nuorisokeihäs." Katelliseksi vetää.

Hey Joe - Purplen versio ja Buchananin intrumentaali, jonka olen onnistunut hukkaamaan merkillisellä tavalla kokoelmastani.

Kauniista Kingin keskiöstä tulee mieleen sman lafkan artisti, Boyd Bennett. Aivan kurko. Jos et tunne, tutustu. Hänen tunnetuimmat hittinsä lienevät Seventeen ja My Boy Flat-Top, mutta levyllä todella loistavia ralleja. Entä onko Jodimars tuttu, Bill Haleyn bändin pohjilta rakennettu todella taitava poppoo?

Varapygmi kirjoitti...

Ahoi, vänkää laajennusta. Nuorisokeihäs ja Roy Buchanan ilahduttivat erityisesti.

Boyd Bennett pitää lisätä tsekkausosastolle, en tunne. Enkä Jodimarsia. Tutkinpa heti nettitarjontaa.

Purple oli yksi kimmokkeista tuohon Originalsiin. Sivuston vinkanneen kaverin kanssa puheissa toistuivat DP-debyytin Hey Joe ja Hush, jotka taas liittyivät Joe Southiin, josta taas tarina polveili moniin suuntiin.

Mrs Morbidi kirjoitti...

Hmmm, mua sitten ärsyttää tommonen, että koulussa käytetään termejä, joita ei sitten tartte. Höh. Sekottaa vaan (jos ei oppilaan niin) vanhemman päätä. Tai ainakin sekottaisi minun:)

Onnea ranskan opiskeluun! Meikäläiselläkin on tullut pikkasen ranskan kertausta, kun lapset on sellasella, joka opettelee puolet asioista ranskaksi. Kun näyttävät esitelmiään, niin teeskentelen ymmärtävää. Salassa sitten räpistelen sanakirjan lehtiä, kun kuvittelen etteivät huomaa! Ei vaiteskaan, upirehtinä äitinä sanon heti, että mitä tuo ja tuo tarkottaa. Pitäähän niitten nyt tietää, jos ovat sen itse kirjottaneet, vai mitä.

Mrs Morbidi kirjoitti...

po. sellasella LUOKALLA
ja UMPIrehtinä eikä upirehtinä

:(

Varapygmi kirjoitti...

Jou, tarkemmin ajatellen en tunne täsmäsanoja suomeksikaan, mikä on esimerkiksi a tai b nimeltään a+b:ssä (englanniksi siis addend)? Raavin päätäni myös 'vähennettävän' ja 'vähentäjän' kohdalla (a-b). Erotus taas on hyvä sana, summa myös.
Ehkä ne pitää nimetä ja alkuun nimet kertoa, mutta sitten kun asia on selvä, ne saavat hautautua muun alle.

Ranska olisi hauska laajennus, mutta pojalla on vaihtoehtona kai ainakin saksa. Tulikohan ruotsi sitten myöhemmin, en ole varma. En yritä päätöksiä pojan puolesta tehdä, mutta mistähän olisi eniten iloa?
Tänään haen sällin taas, jänskättää vähän miten tuo koe on maistunut, vaikka tulosta ei ole varmaan vielä tiedossa. Eikä se tärkein asia olekaan, hyvin häneltä laskeminen sujuu, ettei siinä ole hätää. Mielialat ja asenne kiinnostavat.