Tiikerit Toijalan takana

Kävin turistireisulla etelässä, lähes tunnin matkan päässä, ja kohtasin monenlaisia kissapetoja, jotka puolestaan matkasivat kuka luoteeseen, kuka koilliseen ja kuka taas etelän kautta meriäkin seilaten lopulta takaisin pohjoisluoteeseen. Pari oli sellaista, joiden ensimmäisestä kohtaamisesta tulee täyteen neljännesvuosisata. Tuorein tuttavuuskin mukaan ehtineestä seitsikosta on pantu alulle yli 20 vuotta sitten. Elähdyttävää… ja olokin on tänään aika elähtänyt.

Seitsemän kääpiötäkin piti pyhäkrapuloissa oikein paperille kerätä. Kuusi tuli jokseenkin heti, viimeinen vei aikansa, ollen hän tällä kertaa Lystikäs. Sitä ennen harkinnassa olivat muun muassa Panelias ja Pervo. Hävettää ettei pygmi muista kuuluisien pituusrajoitteisten kollegoidensa nimiä.

Tiikerikokous oli niin eläimellinen, että imi mehut Hull Citystä asti, missä suosikkijoukkue The Tigers kärsi katkeran 0–5 tappion. Siitähän hermostui jopa Rehtori Pierupylly, 39, joka pääsi kentälle vasta toisella puoliajalla tilanteen ollessa 0–2.

Vastaaviin urheilutunnelmiin ei veny kuin kenties Rovaniemen munansaannostelijoiden kertomat uutiset olympialaisesta vesipallosta. Kuulemma altaaseenkusijoita oli harvinaisen paljon kertynyt otteluun Korea–Unkari.

Tuo oli vasta toiseksi tyhmin munansaannos, mitä viikonloppuna kuulin. Lauantaina nimittäin ihailin mökin kirjahyllyyn edelliseltä omistajalta unohtuneita kirjoja. Siellä oli esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinoita useampana muinaislaitoksena, mutta minun silmääni sattui erityisesti Tammen Huutomerkki-sarjan ensimmäinen teos 21. 8. 1968 Praha.

Minulla ei tuota teosta ole, toisin kuin luulin, vaan vuotta myöhemmin julkaistu Prahan vuodenajat (kuvassa: EDIT onkohan tuo sittenkin "vuoden ajat", ei ainakaan "neljä vuodenaikaa", kuten muistin). Innostuin leijonatoverille sepustamaan, että se Jaakko Okkerin toimittama eka, pikavauhdilla julkaistu kirjanen on merkkitapaus. Hän väitti, että samainen toimittaja oli pantu tekemään juttua myös Rolling Stonesista. Ensimmäinen kysymyksensä kuulemma oli "Ookko Jakker?"

Tämän tärkeämpiä muistikuvantoja en taida saada kaiveltua reissusta, vaan olihan sitä tuossakin.

* * *

Paitsi että! Kun eräskin tiikereistä laitteli tiiligrillille lasketun paellapannun avustuksella mainiota pyttipannua, harhauduimme Turun toverin kanssa hölisemään jotain musiikkiesitysten huonommin tunnetuista alkuperäisesityksistä. Hän lähetti sitten linkin Originals project -sivustolle, jolla joku asiaan hurahtanut selvittää löytöjään. Viihdyin pari tuntia tuon parissa yöllä ja nyt päivällä, mutta puolet on vielä kahlaamatta.

Säväyttivät vanhat single-etiketit, mitä tuonne oli kuvitukseksi keräilty. Joskus 80-luvulla ostin Tukholman Skivbörsenistä pikkulevyn, joka taisi olla juuri samainen alkuperäisversio Janis Joplininkin (tai siis Big Brother And The Holding Companyn) räväyttämästä Ball And Chainista.

Pyttipannusta jäi vähän jäysteitä, joita paikalle osunut sorsa eloisasti koetti lennosta (jäysteiden lennosta, ei itsensä) poimia. Ovat kasvissyöjiä, kuulemma, ei hookoon blöö kelvannut. Seuraavana aamuna samaan poukamaan tuli useampia vesilintuja kärkylle. Kaverit loivat aiheesta dialogia, kuinka ensimmäinen oli muille vakuutellut, että ihan varmaan putoili eilen taivaalta kypsäksi laiteltua ruokaa.

Paitsi sitten joko enemmän lintuja tunteva vai kovemmalla pokerilla asiansa esittävä tiikeriveli kertoi lajimäärityksen olevan väärä. Näimmekin ilmeisesti ornitologisen otoksen Väinö Linnan klassikkoteoksesta Täällä Pohjantähden alla. Koskeloita hän väitti niiden järvellä räpistelevien kesäteatterinäyttelijöiden olevan.

Semmoista tärkeää, taidan kellistyä takaisin punkkaan ja katsella Coen-veljesten tuotantoa, esimerkiksi Miller's Crossingin.