Onkohan tavalliselle tallaajalle selvää, mikä on Tshekin pääkaupungin kirjoitusasu kanta-astujien omalla kielellä? Onhan se nimittäin tshekiksi sama kuin suomessa, Praha, vaikka saksassa ja ruotsissa sille on annettu nimi Prag ja englannissa samoin ääntyvä Prague.
Näin pikkuisesta asiasta olen tuhrannut monen viestin ja kymmenien minuuttien ajan, koska painoon menevässä lehdessä oli kymmenien korjausten jälkeen jäänyt vielä tilastoissa noin 400 mainitun seuran joukkoon muoto Slavia Prag, joka otti minulla pahasti silmään. Ruotsissa muoto olisi järkevä, täällä meitillä tolkuton. Vastaavissa paikoissa näkee ajoittain harhautunutta hienostelua, mallia Slavia Prague tai Dynamo Moscow tai FC Köpenhamn tai AC Athens, siis kaupunkien vieraskielisiä nimiä. Minusta niiden pitää olla joko suomeksi tai alkukielellä, mikä taas ei helposti onnistu vaikkapa venättäläisten tai kreikkalaisten kohdalla.
Tuon Prahan muinoin tarkistin tshekkikaverilta, koska siitä oli jotain kiistaa ollut aiemmin. Nyt ei ollut kiistaa, olipa vain lipsahtanut vaihtamatta ja korjaamatta asemoinnissa ohi.
Lehteen tuli myös outoa kuvitusta (kts. kuva), jonka luulisin sopivan paremmin johonkin Girls-lehteen ellei sitten jopa Ronaldo of Finland -osastolle.
* * * * *
Löysin erinomaisen vaihteen hommien tekemiseen sillä, että kokoilin taas uuden kansion musiikkia siunatun toimivaan iTunesiin. Pari edellistä päivää pyörittelin Rokänroll-kansiota suffelina, "759 songs, 1,5 days". Voittopuolisesti hyvinkin tuttua kamaa, mutta hauskoja yllätyksiä sopivin väliajoin seassa ja joukossa kehnojakin korostamassa helmien arvoa. Vähän kuin ne pahat karkit sekoituspussissa, mistä olen nähnyt puhuttavan ainakin Oharin polkassa ja kommenteissa.
Tälle päivälle kaipasi jotain erilaista, joten tuuppasin uuteen kansioon 22 Pistepirkon kaksi levyä (Eleven ja Rally of Love), Blurin Parklifen, Prefab Sproutin Steve McQueenin sekä nelisen levyä Nitsiä (Kilo, Henk, In The Dutch Mountains ja Giant Normal Dwarf). Kyllä meno maistuu taas.
Yksi parhaista ostoksistani tietokoneeseen on ollut välipiuha ministereoihin, joissa on ilahduttavan hyvät kaiuttimet ollakseen tuollaiset pienet ja aika vanhat ruppanat. Sony osaa ilmeisesti joskus tehdä laatua. Se piuha maksoi ehkä vitosen, Uullssonin Klasun taattua laatua, mutta kohensi olennaisesti kuuntelunautintoja. Varsinkin kun opin huomaamaan, että ajoittain tulleet häiriöt katoavat sammuttamalla dvd-laitteen herätevirralta kokonaan. Omituinen ilmiö sekin muuten, viihdekeskuksessani taitaa olla melkoisia sähköisiä tai magneettisia tai mitä ne ovat jännitteitä. En tajua siitä puolesta mitään.
Jaaha, kohta voi palata viimeistelemään sarjakuvaa. Eilen yksi sessio meni pääosin siihen, että kettuunnuin näppiksen niskurointiin. Eipä ihme, kun irrottelin nappeja, niiden alta löytyi runsaasti tuhkaa, hiuksia, hilsettä, pölyä ja votnottia. Nyt pelittää taas, mutta uusi pitäisi ostaa silti.
Onko kellään hyvää vinkkiä, mikä olisi mäkkiin hyvä ja halpa perusnäppis? En kaipaa langatonta, enkä ohjelmoitavaa, enkä ylipäänsä mitään lisäherkkuja, jos vain perusnappeja on vähintään se määrä, mitä Applen täkäläismallissa on. Tuntuu turhalta maksaa sellaisesta viittä kypää, jos toimivia pelejä myydään neljäsosalla tuosta hinnasta. Eihän se edes tee mitään itse, täytyy aina kurittaa että mitään näkyvää syntyy. Toisaalta hyvä näppis on sangen arvokas apu työnteossa.
23.4.2008
Painovirhepaholainen pureutui Prahaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Mun iTunesissa on jonkin mystinen vika: se alkaa yhtäkkiä kesken kisojen pätkiä ja tökkiä siihen malliin, että tulee hermot. Onko tullut vastaan tuommoista? Annanko kirvestä? Olen jopa harkinnut soittimen vaihtamista, mutta kun Tuneksessa on noita hirmu kätsiä systeemihommia, en ole raaskinnut. Tuo sekoitemusiikki voisikin joskus olla aika kiva, ja yllättävä, koska kone sisältää myös teinijaoston muzakit. Tavallisesti kuuntelen työperäiseen vetelyyteen lääkkeeksi Dead Kennedysiä, mitä myös täten lämpimästi suosittelen.
Nyt on kuitenkin litteroitava ja kuunneltava, kuinka länteen ja pohjoiseen virtaa kuivempaa ilmaa.
Mulla ei ole ollut mitään häikkää, paitsi että olen hönöspäiten unohtanut miten löydän parhaiten kappaleet, joita pitää juurikin heti saada soimaan. Siä on tällä hetkellä 4272 stykeä, reilut 9 vrk pelkästään musiikkia, joten vaatii hyvää aivo-silmä-käsi-yhteistyötä löytää mitä hakee.
Mut onko sulla mäkki vai Windows? Voipi olla, että tuo on viritetty paremmin mäkille, kun on sieltä lähtöisin käsittääkseni. Uskon kyl, että Dead Kennedys räjäyttää liiat pois, kun on sen aika.
Ooh, näenkä listasta oikein, Big Daddy? Sgt Pepper vai jotain muuta?
No Vintoushan se on ja toimiiko siinä mikään. Pah. Pitänee taas joku päivä ottaa ja tutkailla säätöjä. Tuneksen kans tullaan perässäsi: 8,9 päivää lauluja laulettavana. Pitäisi ehkä perustaa jonkinlaisia känialpumeja, jotka perustuisivat pitkälliseen kokemukseen siitä, mikä ja minkälainen musiikki missäkin humalan vaiheessa putoaa. Kyllä mää arvelen, että ne joitain säännönmukaisuuksia noudattavat. (Krapulassa aina(kin) Cashia, tietysti.)
Kappas, hdc, tunnet Big Daddyn ilosanoman! Ehdotonta tavaraa, tarpeeksi pitkin väliajoin nautittuna ainakin. Tuo on sellainen kokoelma, vinyyli- ja cd-valikoimasta kerätty, jossa on vain pari Pepperiä, kuten huikea When I'm 64.
Muita suosikkeja: Dancing In The Dark (Bruce/Moody River). Like A Virgin (Madonna/Venus), Money For Nothing (Dire/Sixteen Tons), Once In A Lifetime (Talking Heads/Banana Boat Song).
Ehkä huikein on silti Kris Kristoffersonin Help Me Make It Through The Night, joka on rykäisty Coastersin Yakety Yakin sävelellä. Taustakuoro huikkaa "Get in the sack! Don't talk back". Se oli jonkun albumin bonusraita. (Get in the Groove?)
Ohari, ehdit väliin. Känialbumit on kyä ehdoton idea, mutta ongelmat alkavat kun jankkaa vieraiden kans, joilla on yhtä ehdottomia haluja ja mielipiteitä.
Mulla alkoi tila loppua 40 gigan kovolta, niin raivasin kamaa ämpäreinä ceedeille, joista niitä voi kaivaa takaisin, jos hinku iskee. Toiset levyt ja nostalgiset rytyytykset ovat sellaisia, että on kiva kun ne ovat hallussa ja vielä bäkappeinakin MP3:na, mutta harvoin kaipaa uutta kuuntelua.
Olin taannoin opastetulla kävelykierroksella Prahan vanhassa kaupungissa. Opastyttö kertoi suurena ihmeenä, että kaupungin nimi ei oikeasti ole Prague vaan Praha, ajatelkaa, eri sana kuin englanniksi, eikö olekin eksoottista, suorastaan alkukantaista. Siinä me amerikkalaisturistit sitten haukoimme henkeä. (Moscow jne suomenkielisessä tekstissä tökkää mullakin silmään siinä missä biithouven korvaan silloin kun kyseessä ei ole Chuck Berry tms.)
Dancing in the dark. Oi.
Ters! Hupsu opastyttö? En ole tarkastanut, mutta ajattelin saksan Pragin levinneen englantiin ja ruotsiin, eiköhän se lausunta ole aika yksi yhteen.
En tiedä sitten, tarviiko kaupunkien nimiä tietää monilla kielillä. Olen mennyt joskus vähän solmuun ainakin italialaisten ja ranskalaisten kans, malliin Firenze/Florens/Florence tai Nice/Nizza tai Genoa/Genova tai Dunkirk/Dunkerque. Jos taas esmes britti puhuu paikasta, kuplaan voi tulla järkevästi heidän käyttämänsä muoto. Sekavaa.
Enkä muuten nytkään tiedä tarkastamatta, oliko Beijing vain välillä suosituksena vai edelleen, kun Peking näyttää elävän vahvasti.
Pekingistä Kielitoimiston sivulla:
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=392&s=2015#faq_392
krapulainen
Agnetha
Big Daddy on puolituttu, olen sen Sgt Pepperin kuullut mutta muuten vain pari kappaletta sieltä täältä...
Mutta se Lucy in the Sky with Diamonds esitettynä Great Balls of Fire -tyyliin on kyllä aika lähellä neroutta.
Praha se tosiaan on tsekiksi, silloin tällöin noiden nimien kanssa on säätöä...mm. kun kävin yksi kerta Marianske Laznessa niin meni oma aikansa tajuta että olen nyt Marienbadissa.
Ja tuota Florenceakin tuli ihmeteltyä oma aikansa, että missä päin Italiaa sellainen kaupunki on...yleensäkin on tullut sanottua italialaistutuille että käyttävät kaupungeista niitä italiankielisiä nimiä kun en minä tunnista niitä englanninkielisiä väännöksiä. Sama tulee vastaan mm. venäjänkielisissä nimissä...
Voi hirmu, olin pari päivää poissa langoilta, koska koneeni kuoli käsiini. Virtapiikki, en tomppeli muistanut irrottaa virtajohtoa, kun sulake poksahti ja vaihdoin sen vasta seuraavana päivänä. Siitä ei saanut enää kalua, mutta onneksi päätyönantajani tuli apuun. Koko kovon sisällön sai kaivettua ulos ja siirrettyä hiukan uudemmalle koneelle, joka nyt toimii käytännössä täsmälleen kuin edeltäjänsä, kaikki nippelitkin tallella.
Vaihtokone on iMac, vanha valkoinen puolipallo, jossa on tapilla kiinni taulunäyttö, varmaan 17''. Se tuntuu liian pieneltä, enkä täysin ymmärrä näitä laajakangasmittasuhteita, sillä en jaksa katsoa leffoja tietokoneelta, jolla joutuu notkumaan muutenkin liikaa. Ei sovi valittaa, pystyypä heti jatkamaan töitä, jotta kenties voisi tienata rahaa kunnon koneen hankkimiseen.
Agnetha, kiitos, sillähän se selvisi, että molempia voi käyttää. Hommakin hoituu, käytännössä valmis jo, mutta sain armon, että maanantaina ehtii vielä.
Hdc, tuo Marianske Lazne oli ylläri. Olen muinoin nähnyt Resnaisin elokuvan, mutta jotenkin luulin Marienbadin olevan Saksassa. Tshekki tutuksi.
Juu, se on aika lähellä Saksan rajaa ja ehkä ne rajaviivat ovat vaeltaneet pitkin ja poikin...siinä oli vieressä toinen kylpyläkaupunki jolla oli samantapainen nimi, tsekinkielinen pitempi nimi mutta tunnettiin myös saksankielisellä nimellä olikosenyt Karlsbad.
Se onkin sattumalta tutumpi, Karlovy Vary, luulisin. Tuttu se on jääkiekon kautta, mutta ennen kaikkea lääkejuomasta nimeltä Carlsbad Becher eli Becherovka eli piparkakkuviina.
Se oli joskus muinoin hintasuhteeltaan tehokkain Alkossa, 90-luvulla muistaakseni, siis eniten rosenttia hintaan verrattuna. Puolikkaan jaksoi juoda, sitten piti vaihtaa ainetta.
Hauskaa Wappua Varapygmi! :)
Tattis, Angela! Samaa mitä jyrkimmin sinne teitille.
Lähetä kommentti