Painovirhepaholainen pureutui Prahaan

Onkohan tavalliselle tallaajalle selvää, mikä on Tshekin pääkaupungin kirjoitusasu kanta-astujien omalla kielellä? Onhan se nimittäin tshekiksi sama kuin suomessa, Praha, vaikka saksassa ja ruotsissa sille on annettu nimi Prag ja englannissa samoin ääntyvä Prague.

Näin pikkuisesta asiasta olen tuhrannut monen viestin ja kymmenien minuuttien ajan, koska painoon menevässä lehdessä oli kymmenien korjausten jälkeen jäänyt vielä tilastoissa noin 400 mainitun seuran joukkoon muoto Slavia Prag, joka otti minulla pahasti silmään. Ruotsissa muoto olisi järkevä, täällä meitillä tolkuton. Vastaavissa paikoissa näkee ajoittain harhautunutta hienostelua, mallia Slavia Prague tai Dynamo Moscow tai FC Köpenhamn tai AC Athens, siis kaupunkien vieraskielisiä nimiä. Minusta niiden pitää olla joko suomeksi tai alkukielellä, mikä taas ei helposti onnistu vaikkapa venättäläisten tai kreikkalaisten kohdalla.

Tuon Prahan muinoin tarkistin tshekkikaverilta, koska siitä oli jotain kiistaa ollut aiemmin. Nyt ei ollut kiistaa, olipa vain lipsahtanut vaihtamatta ja korjaamatta asemoinnissa ohi.

Lehteen tuli myös outoa kuvitusta (kts. kuva), jonka luulisin sopivan paremmin johonkin Girls-lehteen ellei sitten jopa Ronaldo of Finland -osastolle.

* * * * *

Löysin erinomaisen vaihteen hommien tekemiseen sillä, että kokoilin taas uuden kansion musiikkia siunatun toimivaan iTunesiin. Pari edellistä päivää pyörittelin Rokänroll-kansiota suffelina, "759 songs, 1,5 days". Voittopuolisesti hyvinkin tuttua kamaa, mutta hauskoja yllätyksiä sopivin väliajoin seassa ja joukossa kehnojakin korostamassa helmien arvoa. Vähän kuin ne pahat karkit sekoituspussissa, mistä olen nähnyt puhuttavan ainakin Oharin polkassa ja kommenteissa.

Tälle päivälle kaipasi jotain erilaista, joten tuuppasin uuteen kansioon 22 Pistepirkon kaksi levyä (Eleven ja Rally of Love), Blurin Parklifen, Prefab Sproutin Steve McQueenin sekä nelisen levyä Nitsiä (Kilo, Henk, In The Dutch Mountains ja Giant Normal Dwarf). Kyllä meno maistuu taas.

Yksi parhaista ostoksistani tietokoneeseen on ollut välipiuha ministereoihin, joissa on ilahduttavan hyvät kaiuttimet ollakseen tuollaiset pienet ja aika vanhat ruppanat. Sony osaa ilmeisesti joskus tehdä laatua. Se piuha maksoi ehkä vitosen, Uullssonin Klasun taattua laatua, mutta kohensi olennaisesti kuuntelunautintoja. Varsinkin kun opin huomaamaan, että ajoittain tulleet häiriöt katoavat sammuttamalla dvd-laitteen herätevirralta kokonaan. Omituinen ilmiö sekin muuten, viihdekeskuksessani taitaa olla melkoisia sähköisiä tai magneettisia tai mitä ne ovat jännitteitä. En tajua siitä puolesta mitään.

Jaaha, kohta voi palata viimeistelemään sarjakuvaa. Eilen yksi sessio meni pääosin siihen, että kettuunnuin näppiksen niskurointiin. Eipä ihme, kun irrottelin nappeja, niiden alta löytyi runsaasti tuhkaa, hiuksia, hilsettä, pölyä ja votnottia. Nyt pelittää taas, mutta uusi pitäisi ostaa silti.

Onko kellään hyvää vinkkiä, mikä olisi mäkkiin hyvä ja halpa perusnäppis? En kaipaa langatonta, enkä ohjelmoitavaa, enkä ylipäänsä mitään lisäherkkuja, jos vain perusnappeja on vähintään se määrä, mitä Applen täkäläismallissa on. Tuntuu turhalta maksaa sellaisesta viittä kypää, jos toimivia pelejä myydään neljäsosalla tuosta hinnasta. Eihän se edes tee mitään itse, täytyy aina kurittaa että mitään näkyvää syntyy. Toisaalta hyvä näppis on sangen arvokas apu työnteossa.