Duu it on Mondei

Otsikko ei viittaa Nilssonin albumiin, vaan väkevään kansalaisjournalistiseen raporttiin, jonka päätin tulkita meemiksi, koska työnteko alkoi ketuttaa ja vaati pientä huilia. Kervå kyseli, onko maanantai ollut kiva, ja minä vastaan omalla kansalaisjournalismin väläykselläni.

Päivä on ollut jo pitkä. Heräsin puoliltaöin, sillä poikaa uuvuttaessa olin simahtanut itse muutamaksi tunniksi. Siis omasta sängystä havahduin, ei ollut kissojen eikä koiraiden karvoja suussa.

Esaks keittelin kahvia, sitten poltin ulkona tupakin ja kupin kans hakeuduin koneen ääreen. Lähetin spostitse kysymyksiä sarjakuvan nimikäännöksistä, koska lupasin yhden pienen urakan tuurata. Sitten vielä polttavamman homman kimppuun, kääntelin jalkapalloaiheista juttua jonkun pari tuhatta sanaa. Liitulakuja joutui syömään yllättäen ehkä sata grammaa puuhaillessa.

Puoli neljän maissa aloin sipata, joten vetäydyin odottamaan pojan heräämisaikaa. Yritin lukea vähän Nick Hornbyn kirjaa A Long Way Down, kunnes se laskeutui silmilleni ja varjosti etsusti yövaloa häikimästä. Hiukan väkinäisen rennolta vaikuttaa romaanin alkuosa.

Puhelimeen tällätty herätys hälytti 6:30, mutta nautimme vielä yhden torkkuvälin, kunnes 6:35 huutelin pojalle: "Helätys, helätys". Poika sanoi olevansa hereillä, minulla taisivat silmät ummistua vielä minuutiksi. Sitten petaustoimia, puhtaat vaatteet poijaalle ja hammastahna hänen harjaansa odottamaan. Hän häätyi vessaan ilmeisesti aamuykköselle ja -kakkoselle, ilahtuneena huuteli sieltä, että tänään oli suosikkijugurtti päärynävanilja vuorossa, kun hän kauppareissun jälkeen oli pistänyt ne jonoon, jossa paras odotti viimeisenä. Ruisleipää tykö, "päälle metvurstia, emmentaalia ja… just niin, salaattia! Maitoa, tietenkin" juotavaksi.

Keitin itselleni kupin kahvia ja tein vastaavan leivän. Poika kysyi luvan lainata kuivamustekynää, että sai korjattua seinällä olevaan lukkariin ATK:n Finnishin paikalle, koska siinä oli virhe. Hän katseli lasten aamutelkkaria ja ihmetteli nimpparipäivän viettäjiä. Noin 7:18 suosittelin aloittamaan ulkovaatteiden pukemisen, että ehtisimme erikoisbussiin, joka kääntyy Koskipuistosta kohti TaYSiä, koska sillä pääsee ilman vaihtoja lähelle koulua.

Halasimme koulun pihalla ja toivottelimme hyvää niin koulu- kuin työpäivääkin. Sitten lähdin paarustamaan Liiteriin, josta ostin evääksi meksikolaismallin pakastepizzaa, koska tarvitsin nopeaa lounasta töiden keskeen. Jotain muutakin olematonta tarttui mukaan. Sitten bussipysäkille, ehdin vielä vaihdolla kotiin.

Himoihin päästyäni otin tuopillisen vitamiinijuomaa koneen ääreen, rykäisin viimeiset futiskäännökset painokuntoon (noin 2000 sanaa), kiittelin ripeistä vastauksista yöllä lähettämiini sarjisnimikyselyihin, lähettelin loput tekstit poies, pyysin ilmoittamaan milloin sivutarkastuksia sopii odottaa ja kellahdin sänkyyn tunniksi yhdentoista jälkeen.

Kiroilin rupeaman aikana saamattomuuttani, sillä näppis jäkittää törkeästi. Se on oireillut jo pitkään, ja sangen pahasti varmaan kuukauden. Nyt s-kirjain toimii keskimäärin hyvin: ussein tuuppaa kakssi kerralla, välillä taa ei tee yhtikä mitään. Peräti ärsssyttävää kiireissen urakan aikana.

Herätessä oli sangen sekava olo, mutta tarkastettavaa ei ollut vielä tullut. Sen jälkeen olen käräyttänyt pizzaa, ei ollut muuten kummoista, ettei sikäli yllätyksiä, ja kuunnellut rokänrollia. Rontti 50 sivua on tarkistettu ja korjauksia lähetelty. Oli kiduttavaa huomata, että johonkin tekstiin minulla oli iskenyt "jo-tauti", siinä oli kymmenen virkkeen sisään varmaan viidesti sana 'jo'. En stilisoinut, se olisi pitänyt tehdä ennen tekstien lähettämistä. Olimme yhtä mieltä tekstin asemoinnin hoitavan layout-ihmisen kans, että voiton puolella ollaan siinäkin hommassa. Loput aamuksi.

Kaveri lähetti virtuaaliterveisiä, mikä palautti mieleen hänen järjestelemänsä projektin, että kesällä vuokrataan bussi, jotta voimme piipahtaa laumalla katsomaan Peitsamon Skootteria Ruisrockiin. Bussi tulee maksamaan ehkä pari kymppiä naamaa kohti, mutta lauantain päivälippu on aika suolainen, reilut kuusikypää. Ajatus on silti tärkeä, biljardiporukkamme jäsen ja läheinen toveri palaa vuosien jälkeen Peitsamon komppiryhmään toisen kaverin kanssa. Ystäväpiirissä vähä nuoremmalle kaartille Skootteri on se kova juttu, kun itse pidin eniten alkupään levyistä, mutta halu nähdä Paavot lavalla on suuri. Varasin kolme paikkaa bussista, koska minua oli pyydetty pari kiinnitystä välittämään.

Ai niin, pari näistä pilisporukan kavereista eli kantapaarin peikoista eli mööpeleistä lähetteli terveisiä aamummalla, mutten tainnut vastailla virallisemmin… tai ehkä toiseen.

Nyt huvittaisi vaihtaa vitamiinijuomat johonkin ruskeaan ja kuplivaan, mutta ei auta. Taidan mennä taas hetkeksi selälleni, sitten keitellä kahvit ja hoitaa loput korjaukset kuntoon. Illalla voisi vielä tarttua sarjakuvaan, jossa on pohjatyö kyllä kunnossa siinäkin, että sen saa melko vaivatta luullakseni huomenna pakettiin.