Päivät vierivät vinhaan, kuin joutuisivat romukoppaan tuskin sormeiltuina, melkein vielä käärepapereissa. Hirvittää samaan tapaan kuin jos kantaisi jätepaperilootaan tilattuja lehtiä, joista moni on jäänyt avaamatta.
Kurssilla käyminen, ohessa tehdyt työjuttuhommat, runsas nukkuminen ja ruokavalion kevennys vaikuttavat varmasti kaikki. Sattumaksi soppaan tuli vatsavaivoja, kenties kalkkunapadasta, jonka maustoin niin huolella, etten osannut epäillä sitä ylikäyneeksi.
Olen piruuttani ottanut sellaisen linjan, että syön reilun aamupalan ennen kuin lähden kurssille. Sitten käytän lounastunnin muihin puuhiin, kenties kirjastossa käymiseen tai johonkin viralliseen, ja sinnittelen alkuiltapäivän jonkin energiapatukan voimalla, kuten seesamipötkön tai flapjackin tai banaanin tai jäätelötuutin tai mustanmakkaran. Sitä paremmalta maistuu ruoka, kun laittelen sitä kotiin päästyä ehkä viideksi.
Tänään puursin pientä käännösurakkaa valmiiksi, kunnes pää meni jumiin ja nukahdin iltatorkuille. Taidan odottaa aamuun ennen kuin viimeistelen tarkistamisen, sillä se maistuu kirkkain ja tuorein mielin parhaiten. Mottipäisiä käännösideoita tulee mieleen, kuten äsken Tsetset Topeliusta kuunnellessa juttu, joka on kyllä vanha mielleyhtymä.
Kuinkahan tämä pitäisi kääntää, onko se "Hän sai minut pressujen alla" vai "Hän pitää minua pressujen alla"?
Alkuviikolla heräsin keskellä yötä outoon kielikuvaan. Kurssille piti etsiä esimerkit hyvästä ja huonosta mainoksesta, mihin yritin sen yhdistää, mutten ollut tyytyväinen tulokseen. Mietin jostain syystä unitilassa, mille sopisi vertauskuvaksi jouluinen uloste. Ajatus hairahtui sellaiselle polulle, että pöytään on laitettu säihkyvän fiinit kalut ja kaikki herkut, joista sitten ankaralla päkistyksellä saa aikanaan puserrettua kallisarvoisen tortun, jolle ei ole ihmeempää käyttöä. Eikä se muitakaan hurmaa. Muuten voisi hakea yhteyksiä (huonoon) mainokseen, mutta ilmiasu ei ole ulkokultaista silkkoa. Äh, kai sille joskus käyttönsä löytyy, jos tuo nyt edes on omaperäinen.
Jou, väsynyt mieli, väsyneet jutut. Tänään oivalsin kuitenkin tehdä virkistävää vaihtelua tzatzikiin, sillä ymppäsin herkulliseen peruskaavaan kaappiin kohta nahistuvaa tilliä kourallisen ja lisäksi muutaman murusen paahdettua sipulia. Tillistä on kyllä sanottava, että jaksan masentua aina, kun tunnen tarvetta ostaa puketin esimerkiksi makoisia uusia perunoita varten (viimeksi ruotsalaisia, lajiketta Swift, oikein hyviä).
Kaksi olennaista seikkaa: lähikaupassa tilli on liian kallista ja yleensä liian olematonta maultaan ja liian isoissa annoksissa yhden hengen käytt... Ei kun kolme seikkaa! Tilli ei tainnut tosin odottaa Espanjan inkvisitiota.
6.6.2008
Uudenkarheita päiviä, ollut vain pastorin käytössä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Osta hyvää, tuoretta tilliä ja pakasta se! Mulla on pakasteessa tuoretta tilliä ja persiljaa ja sieltä rapistelen sitten keittoon ja muuanne. Ei tarvitse edes silputa, senkun sormilla murustelee jäisen yrtin!
t. ruu "vuoroin vieraissa" morbs
Tervensis, viipyi vähä vastaus. Kiireitä, eikä pelkästään niitä mittumaarin pakollisia.
Idea on hyvä, mutta suurin ongelma on juuri sen hyvän ja tuoreen löytämisessä. Sellainen purkkilutrake maksaa helposti 1,40-1,90 ja voi nahistua päivässä. Eikä siitä häävisti makua irtoa.
Juhannukseksi sain kohtalaisen nipun (ei purkissa), jonka tuhdimpi pää jo maustoi mainiosti pernojen keitinveden. Pakaste kelpaisi varmaan, kuivatulle en ole keksinyt oikein käyttöä, ellei sitten kermaviilidipin sekaan.
Jäsenanomus hyväksytty, tervetuloa seuraan:)
Oi kiitos, Susup! Tätä ilon ja onnen päivää, ehkä hienompaa kuin se kirje, joka ilmoitti että pääsen opiskelemaan Turkuun ja niin ollen hyvällä syyllä pois kotikonnuilta.
Mistähän sen diplomin saisi? Kernaasti tekisin aiheesta polkan, sitten joskus, ennen kuin täytän 60.
Diplomin voi kopioida blogistani, siitä vaan kuvaa tallentamaan ja omaan blogiin. Jotkut ovat jopa lisänneet oman nimensä diplomin yläpalkkiin ja se se vasta on hienoa.
Tarjolla on nyt myös seuran bloginappi:)
Kiitos, löytyi! Alkeellisesti nimellä varustettu versio on jo etusivulla, ennen pitkää yritän saada myös pienemmän napin tuohon kylkeen. Nyt pitää kuunnella Ganesin Hot Wheelsia ja lukea CCR-kirjaa. Outoa taantumaa, mutta Hot Wheels jäi aikoinaan mulla vähälle huomiolle, koska Crazy Days ei niin säväyttänyt.
Lähetä kommentti