13.11.2007

En lupaa mitään

Hoplaa, olen unohtunut omiin touhuihini ja ajatuksiini, enkä muistanut raapustaa tänne juhlapolkkaa, kun tuli vuosi täyteen tämän ensimmäisen ja ainoan blogini aloittamisesta. Näköjään jo edellinen skrivaus on tehty vuosipäivän jälkeen, joten on myöhäistä rypistää. Ekan polkan päiväys oli 4.11.2006. Meinasin laittaa tähän linkin, mutta juttu näytti niin väsyneeltä, että mitä suotta. Otsikko oli rehellisesti Huonoja kehnommat, että sikäli ei hävetä. Tai no… hyvä on, kätken sen sulkujen sisään, voi kaivaa esiin omalla vastuulla. [(pst)]

Uuden vuoden alkaessa päätin olla lupaamatta mitään, mutta kiusallisen vaikea näitä lupauksia on pitää. Olisi vähän hinkua uhota, että yritän vähentää tupakointia, enkä välttämättä asymptoottisesti, vaan voisin sallia itselleni jopa nollan saavuttamisen. Vain sillä ehdolla tosin, että jos alan kiukuta jonkun muun tupakoinnista, rangaistuksena on polttaa toppa tunnin sisään.

Tänään minua oli heitetty naamakirjassa jo kalkkunalla, vaikka olen sillä lailla liukusäädöllä vasta vähän himmaillut. Sunnuntaina ärjähdin jotain pojalle, mikä on niin harvinaista, että livahdin kioskille hakemaan pikkuaskin tasoittaakseni hermojani. Katsotaan jos kylmän kalkkunan aika koittaisi vielä tällä viikolla.

Olen tuntenut itseni jo viikkoja hyvin ulkopuoliseksi kaikesta tohkailusta, mihin mustimmat otsikot käytetään. Ne liikkuvat vielä järisyttävän laajalla skaalalla absurdista mitättömyydestä ympäristöä rajusti halveksivaan mielipuolisuuteen. Tunnistan harvakseltaan kaiken metahörhöilyn keskeltä yleisiä ihmisyyttä koskevia asioita. Sairaanhoitajien työtaistelu voisi sellaista olla, mutta eivät ne muodot, missä se ilmestyy seuraamiini uutislähteisiin.

Olen siis pihalla. Nythän on vasta marraskuun puoliväli, herra nähköön, yleensä näin koditon olo on iskenyt vasta kuukauden päästä vuoden päättömimmässä mylläkässä. Taitaa aikakausi taas kärjistyä suureen yksilöllisyyden juhlaan, jolle harva keksii mitään erityistä tarkoitusta, saati osaa irrottaa siitä kuluttamisen riemua suurempaa nautintoa. En tarkoita jokavuotista juhlaa, vaan pitempää sykliä, mutta käyhän se joulukin vertauskuvasta.

Pitäisi udella taloustutkijoilta, jos joku heistä on pitänyt jalat maassa, että montako kuukautta voi arvioida kuluvan seuraavaan isoon lamaamme ja mihin se iskee ensimmäisenä ja voimakkaimmin. Tällä kertaa luulisin, ettei se voi sotkea asioitani ihmeemmin, koska ne ovat valmiiksi kyllin sekaisin, mutta kyynisesti ajatellen se voisi kohentaa suhteellisesti olojani. Ainoa vaan, ettei oma leivänkyrsä muutu minusta paremmaksi sillä, jos joku toinen joutuu järsimään pettua. Toisin kuin monet tuntemani ihmiset, en osaa toivoa muille pahaa sillä verukkeella, että silloin omat asiani olisivat muka paremmin.

Sen sijaan rahan vilkkaan liikkeen luoma vauhtisokeus voisi toki talttua, jos arki iskisi välillä silmille. Enkä minä tätä kirjoita kellekään kettuillakseni, siihen en keksisi mitään syytä, kunhan tuulettelen vähän päätäni. Jokainen nauttikoon mistä ja miten haluaa, minun puolestani, jos sitä ei tarvitse suoraan muilta pois repiä.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen 100%:sesti tukenasi tupakkalakossasi. Itse lopetin kolmisen vuotta sitten, lukemattomien lakkoyritysten jälkeen pääsin riivaajasta eroon. Joten toivotan pitkää pinnaa ja otan osaa via dolorosaasi. Sitten joskus, kun olet päässyt tavasta eroon, niin usko minua - paratiisin ovet aukeavat, huiluensemble soi (tahi joku kiva bändi) ja seitsemän kaunista, huntuihin verhoutunutta neitseellistä kaunotarta tanssii viehkosti ympärilläsi. (Itse en ihmeemmin motivoitunut näistä kaunottarista, mutta uskon että sinua he voisivat kannustaakin - minulle riitti se, että röökin liekanarussa räkiminen loppui :)

ruu

Varapygmi kirjoitti...

Kiitos tuesta, ihanteena olisikin, että on edes se vaihtoehto. Siis että pitää tutkia, josko olisi pitkästä aikaa mukavampaa ilman tuota pakkomiellettä.

Niin paljon siihen on ripustanut tapoja, kuten elämisen rytmiä ja mietintätaukoja, etten arvaa luvata mitään, mutta hyvällä mielellä olen karsinut turhaa sauhuamista. Perverssiä iloa, kun kieli maistuu karsealta ja keuhkoja kirveltää myrkkyjen puskiessa esiin.

Anonyymi kirjoitti...

Tupakoinnin lopettaminen on puhtaasti tahdon asia, mikä ei liene sinulle uusi tieto.

Noh, ryyditin tuota omaa lopettamispäätöstä juoksuharrastukseni uudelleenaloittamisella. Ei kuule tee mieli tupakkaa, kun 10 km:n lenkin jälkeen rykii **skaa keuhkoista ulos.
Pysyi painonnousukin kurissa.

Neljä, eikun kolme vuottako vasta?, on mennyt ilman tupakkaa. Itse asiassa - äärimmäisyyksiin kun olen taipuvainen - minusta on tullut todellinen anti-tupakkaihminen. Siis ärsyttävä paasaaja (ainakin hiljaa omassa mielessäni) ja savulle nyrpistelijä.

Mutta ihan oikeasti, kuules varap, on se vaan hienoa taas maistaa ja haistaa tätä maailmaa. Parempi haistaa pahojakin hajuja kuin ei hajuja ollenkaan. Ihokin pysyy pikkulapsenomaisen sileänä ja hampaat hohtavat valkoisena. Ja kaikki ihan luomuna, ilman kuoria tai botoxia.

Aseta itsellesi välietappeja. Puoli vuotta polttamatta ja saat lahjoa itseäsi jollain mukavalla. Vuosi täyteen ja vielä mukavampi lahja. Kaiken kukkuraksi, ajattelepa tätä, voit ostaa nuo lahjat tupakasta säästyneillä rahoilla.

No niin kansanterveyslaitos, tein osani, antakaa provikkani.

Varapygmi kirjoitti...

Tarkoituksesi voi olla hyvä, mutta tällaiset hommat pitää luimia omin toimin. Epäilen, että syntien määrä on vakio. Jos tuo käryttely pitää vaihtaa johonkin, niin kuten polkassa kirjoitin, en halua ainakaan vaihtaa sitä muiden tuomarointiin.

Yleisellä tasolla voin helposti sanoa, ettei tupakoinnissa ole järkeä. Sen tietävät parhaiten ne, jotka polttavat tai ovat polttaneet. Yksilötasolla pidän itseäni pellenä, jos silti menen räksyttämään näille ihmisille.
Kuuluin aikoinaan siihen puolikkaaseen, joka alkoi polttaa. Olen ollut sitkeämpää päätä 25 vuotta, vaikka määrällisesti kevyttä kaartia. Tupakointia en puolusta, mutta pidän törkeänä, jos muut tulevat heiluttamaan etusormea muun ahdistelun perään.

Äh, pitkä juttu, olen miettinyt asiaa liikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta eka postauksesi oli aivan hellyttävä! Mun oma vuosipäivä meni ohi. Menköön sitten.

Mä olen yllättynyt, kun viimeksi baarissa ollessani en polttanut yhtäkään tupakkaa. Olen sellainen parin oluen jälkeen tekee mieli tupakkaa -tyyppi. Mutta nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä lopullisesti eroon siitäkin :) mutta katsotaan nyt taas pikkujouluissa...Tsemppiä taisteluusi Varapygmi!!

Mä olen saanut mitä erikoisempia superlatiiveja...mutta myös kaloja ja lehmiä.. :D

Anonyymi kirjoitti...

Terve, Angela! Kiitos hellyyntymisestä ja tsempistä. Täytyisi pitää työvire ja pään tasapaino jotenkin kunnossa, mikä on paha rasti. Ehkä haen kaupasta salmiakkia ensihätään. Eläminen ja sen laatu on tärkeämpää kuin nuhteettomuus.

Kaura kirjoitti...

Minua taannoin alkoi lopulta tupakassa eniten kyrsiä riippuvuus, joskin uhkaava mahahaava antoi myös aika hyvän akuutin motivatsioonin. Aina pitää varmistaa, että on mukana ja että on tarpeeksi ja mistä sitä saa jos loppuu ja milloin taas pääsee sauhulle. Monta asiaa vähemmän mietittävänä, kun ei ole röksöpakkoa.

Kyllähän siinä sivutuotteena tulee kaikenlaista muutakin hianoa, mikä on tiedossa ize kullakin. Tanssivia kaunottaria ei ole meillä näkynyt, mikä johtunee jatkuneesta baaripössöttelystä, josta kyllä soisin myös erkaantuvani viimein.

Lykkyä! Ja semmoinen kysmä olisi, että saako sua haastatella kääntämisaiheisen oppitunnin valmistelun merkeissä joskus joulukuussa?

Anonyymi kirjoitti...

Jou mama, sehän tässä sieppaa ja on siepannut viime keväästä lähtien, että pitää vielä miettiä jatkuvasti tuollaista turhuutta. Korostuu vain, kun yrittää jättää rutiininomaisia piipahduksia väliin.
Menin kaupassa äsken solmuun, kun tuumin terveellisiä naposteltavia korvikkeiksi ja unohdin pari pääasiaa sen vuoksi. Onneksi hellyin kassalla ostamaan pikkuaskin, josta en tosin vielä ottanut röyhyä.

Toki voipi haastatella valmistelun merkeissä, kunhan ei tarvihe julkiseksi pelleksi ryhtyä. Kai minä aiheesta jotain tiedän, itseoppineen näkökulmasta lähinnä.

SusuPetal kirjoitti...

Onnea yksivuotiaalle!

Kaikki kiellettyhän on ehdottoman houkuttelevaa ja jos tekee tupakasta kielletyn jutun, ei ajattele mitään muuta. Been there, done that.
Mutta, jos lopettaa polttamisen(tai menee lievemmin lakkoon) ja antaa itselleen luvan polttaa sitten, kun siltä tuntuu, niin ihmeen kauan pystyy olemaan polttamatta ennen kuin siltä tuntuu.
Ja pikku hiljaa kestää kauemmin ja kauemmin ennen kuin se tunne tulee ja joskus sitä huomaa, että on mennyt päiviä, ettei ole tullut sitä tuskaa.
Eli tupakat taskussa lopettamaan. Tupakoita ei saa missään nimessä hävittää/polttaa loppuun, muuten näkee vain R-kioskeja joka puolella.

(tärkeää on tietysti myös halu lopettaa -korvien välissä on se suurin addiktio, ainakin minulla)

Ei elämä ilman tupakkaa ole mikään paratiisi, samaa helvettiä kuin ennenkin, eikä parantunut hajuaisti ole mitenkään kätevää, vaan ennemminkin haittaavaa tietyissä sosiaalisissa tilanteissa.

Vaan kuoleepahan terveenä.
Kai.

Varapygmi kirjoitti...

Kiitos, Susu! Päivällä puristi päätä nimenomaan se, että ajatus harhaili väärään suuntaan. Kadehdin tällä hetkellä ennen kaikkea niitä, joiden ei tarvitse ajatella koko asiaa, oli ratkaisu körssin suhteen mikä vain.

Niinpä julistan omalta osaltani asian käsitellyksi, en jaksa vatvoa röyhyttelyä, ellei tule uutta asiaan liittyvää esille. Onhan tässä paljon tärkeämpääkin mietittävää.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, nää hommat luimtaan omin toimin ja kaikilla on omat konstinsa. Siinä vaiheessa kun oma pinna poksahtaa, siinä vaiheessa tapahtuu muutos. Ihan turha muiden sanoa yhtään mitään. Paitsi heitellä ladulle havuja, perkle!

Kaura kypsyi riippuvuuteen, niin minäkin. Minua suomeksi sanottuna vtutti, että joku komentelee koko ajan mitä saan tehdä, ja milloin, ja mitä saan ajatella... vaan vaikeaa se oli... Tupakka kuului rentoutumiseen, luovan tauon pitämiseen, hauskan pitoon ja moneen muuhun juttuun. Oi niitä aikoja.-ruu

Anonyymi kirjoitti...

Ai, sori, nyt vasta hokasin että julistit asian käsitellyksi. Deletoi nää kaks viestiä sitten!:) -ruu

Varapygmi kirjoitti...

Terve ruu! Omalta osaltani vain julistin, etten harhaudu lisää jauhamaan. Muut ovat tervetulleita, jos siltä tuntuu, totta kai! Olisihan perin surkeaa käytöstä kieltää vastakommentit.
Muutokset vaativat nöyrää mieltä ja kärsivällisyyttä, jos on juurtuneista tavoista kyse, mutta asiaa auttaa, jos näkee nopeasti positiviisia vaikutuksia tai puolia.