Lätkää ja länkkäriä

Jännittävä päivä telkun tarjonnan suhteen. Iltapäivällä jo tuli trilleri Suomi–Venäjä. Sitten Kanadan kuritettua Ruotsia ja Uutisvuodon hölistyä omiaan Teema tarjoili John Fordin Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939), joka toimi Goscinnyn ja Morrisin innoittajana Lucky Luke -albumiin Postivaunut.

Tuo Postivaunut oli ehkä ensmä Lucky Luke jonka luin, alle 10-vuotiaana, ellei Arkajalka sitten ehtinyt ensin. Molemmat olivat kuitenkin veljen hyllyssä pian sen jälkeen kun ilmestyivät suomeksi. Erittäin jännittävänä Postivaunut jäi mieleen, ja runsaan kuplivana, koska kyytiin koottiin niin verraton joukko mielenkiintoisia hahmoja.

Totesin, etten muistanut kumpaakaan turhan hyvin, elokuvaa tai sarjakuvaa. Ford kokosi jo leffaan jännittävän kokoelman hahmoja, joiden välillä setvitään luokkaeroja, menneitä sotimisia vihollisina, ajankohtaisia ristiriitoja lain eri puolilla sekä romantiikkaa ja jopa sen seurauksia, kun postivaunun väliasemalla matkustaja synnyttää lapsen. Latausta ja yhteishenkeä tuo vaunujen matka läpi maaston, jossa rellestävät Geronimon sotapolulle ajamat apassit.

Ford on ensimmäistä kertaa elementissään Monument Valleyssa, jonne palasi monissa klassikkowesterneissään, ja jossain tämä oli määritelty hänen ensimmäiseksi täysimittaiseksi länkkärikseen. John Wayne puolestaan teki siloposkisena 31-vuotiaana läpimurtonsa Ringo the Kidinä, joka on joutunut pidätetyksi, mutta haluaa kostaa isänsä ja veljensä murhan.

Netistiä löytyi hyvä kertaus, jossa myös monipuolinen henkilöjoukko setvitään. Sieltä on napattu tuo elokuvan mainosjuliste.

Pakko tunnustaa, että elokuvan loputtua hairahduin katselemaan Euroviisuja. Ihan sopivaan aikaan sikäli, että ehdin nähdä loppukolmanneksen esityksistä, missä oli vähintään tarpeeksi. Pätkät kaikista muista olivat ylenpalttinen kuorrutus kakkuun. Äänestyksessä kiinnitti huomiota naapurirakkaus ja sille buuaaminen. Ei hävettänyt meitin Hanna yhtään siinä sakissa, mutta kappale onkin jo jyrätty aivojen pintakuoreen, koska video on pyörinyt joka välissä telkussa.

Eikä ilta vielä ole ohi, sillä vajaan tunnin päästä alkaa NHL:n konferenssifinaalin ottelu Idästä, Buffalo–Ottawa. Ellei Buffalo pysty tänään voittoon, voi veikkailla runkosarjan parhaalle lähtöä, sillä seuraavat kaksi peliä ovat Ottawassa, missä Senators voisi jo katkaista sarjan. Jos taas Sabres voittaa, pelit ovat 1–1 ja jatko tuntuisi olevan auki.

Kuka siellä – Who's that Who?

Intouduin katsomaan ehtisinkö tehdä muutaman Who-aiheisen kuva-arvoituksen ennen kuin Mockban välierä alkaa. Vähän meni kinttaalle, mutta tässä on kolme The Who'n kuuluisampaa kappaletta, aika alkutaipaleelta. Osa helppoa, johonkin panin hädissään kierompaakin…

1.


2.


3.


Jep jep, lykkyä pyttyyn. Mahdollisia vastauksia luen mielelläni loorasta.

* Blogger näköjään vinkkaa "luokkatunnisteita" näin: esim. skootterit, loma, syksy. Nehän sopivat teemaan kuin nenä peppuun. ("We are, we are, we are the mods.")

Soittolistaa meemitellen

Olen kovin tykästynyt listoihin, joten oli hauska katsoa Loistavan puhalluksen nippua levyjä, jotka hän oli valinnut soimaan ja joista hän laajensi aiheen meemiksi.

Itse laitan koneelta soimaan milloin mitäkin, usein ihan suffelina sekalaista tai jonkin aihepiirin kamaa arvotussa järjestyksessä. Onneksi iTunes taltioi tiedot viimeksi soineista, niin voin osallistua meemiin katsomalla sieltä, mitkä albumit ovat pyörineet viime viikkoina. Tässä tuoreusjärjestyksessä, ykkönen viimeksi.

1. Deke Dickerson & The Ecco-Fonics: More Million Sellers
Menee melkein vimmaisen puolelle, kuinka paljon olen kuunnellut Dickersonia viime kuukausina. Tämä on suosikkilevyni, mutta hyvin tasalaatuista on tuotanto. Hilpeää, muhevaa ja hulvatonta roots-kamaa, kitara soi rivakan sävykkäästi.

2. Mickey Jupp: Live At The BBC
Pitkäaikaisen suosikkiäijäni pätevää luentaa parhaista kappaleistaan vuosien varrelta, kuten Cheque Book, Switchboard Susan, Down At The Doctors, Anything You Do ja paljon muuta. Jopa vanha sotaratsu St. James Infirmary kuulostaa komealta.

3. Martti Servo & Napander: Avatkaa ovi!! Live & Sydämen amiraali
Ajoittain nämä hupsuttavat suuresti, sitten voi tulla kuukausien tauko ennen kuin viitsii ottaa uusinnan.

4. M. A. Numminen ja Jani Uhleniuksen uusrahvaanomainen orkesteri: Swingin kutsu
MAN teki 1970 huimia suomennoksia swing-ajan klassikoista (All Of Me, Whispering, One of These Days, Tea For Two) ja Uhleniuksen orkesteri soittaa "neekeri-jatsimusiikkia" erittäin svengaavasti, pehmeästi ja taitavasti. Pitkän linjan lempilevyjä.

5. Lynyrd Skynyrd: Gimme Back My Bullets
Lynyrdiä kaipaa tämän tästä, kahden tai jopa kolmen kitaran boogieatakki on iskenyt aina. Valitettavasti koneella ei ole vielä muita levyjä, mutta toimiihan tämäkin hienosti.

6. Love: Forever Changes
Yksi persoonallisimmista rocklevyistä ja hienoimmista kans, hippihörhöilyyn sotkeutuu ovelasti mehikaanovaikutteita torvissa ja kitaroissa. Julman komeita kappaleita.

7. Elvis Costello & The Attractions: Imperial Bedroom
Tästä olen polkannutkin, ei siitä tämän enempää, mutta mielenhäiriö ei ollut tilapäinen.

8. Reverend Horton Heat: Spend A Night In The Box
Uudempi tuttavuus, psykoon vivahtavaa rockabillyä ja rokänrollia. Viihdyttää verevyydellään, mutta vaatii lisää perehtymistä.

9. Nightingales: Sentimental Hospital & Circus Delirium
Tuorein albumi (2007) ja kakkoslevy (1995) ovat näköjään räikyneet viimeksi.

10. Kasettikokoelma 3 CD
Veli teki niin herttaisen eleen, että hankittuaan piuhat analogikamojen siirtämiseksi tietokoneelle poltti minulle kolme ceedeellistä vanhoja suosikkipiisejä, jotka olin 80-luvulla nauhoittanut hänelle. Helmiltä nauhassa ovat kuulostaneet esim. Fun Boy Three, Big Country, Monochrome Set, Nits, Magazine, Squeeze, Joe Jackson, Man, Madness, Thin Lizzy, Smiths, Jim Pembroke ja monet muut. Harmittavaista, että mulla oli silloin niin surkeat stereovehkeet, mutta ydin välittyy rahinan seasta edelleen.

Jep jep, olisi hupaisaa lukea muidenkin listoja, jos huvittaapi tarttua meemiin.

Selätys, miss Ingalls ja linkit

Suomi selätti sitten Pohjois-Amerikan Yhdysvallat Mockban MM-kisoissa – tai oikeastaan otti äärimmäisen niukan pistevoiton. Tänään (no joo, eilen) ilmestyneessä Urheilulehdessä Petteri Sihvonen analysoi ja ennusti tuloksen hienosti, hän arvioi voimasuhteiksi elikkäs voittoprosenteiksi Suomelle 55 ja USA:lle 45. Se kuvaa hyvin ottelua, tiukkaa oli.

Nolompaa jutun kokonaisuuden kannalta oli se, että hän sovelsi otteluohjelmaan vanhaa pelikirjaa, jonka mukaan päätyi siihen, että välierässä Kanada kaataa Suomen, ollen suosikki suhdeluvuin 60–40. Vastaan vain tulee Suomelle välierässä Venäjä, joten näillä prosenteilla ei kannata vetoa lyödä. Ehkä sitä ennustetta voi soveltaa finaaliin? Tai pronssiotteluun?

En usko, luulen finaalin olevan Venäjä-Kanada. Jos taas Kanada tulisi Suomea vastaan pronssiottelussa, se muuttaisi vahvasti ennustetta, sillä eivät nikkarit ole yleensä jaksaneet innostua häviäjien jäähdyttelypeleistä.

* * * * *

Pahasti onnahteleva kuva-arvoitus: Mikä rovaniemeläinen orkesteri?


Tutkailin hiukan uutisia, mitä Knightingalls*-rintamalle kuuluu (sällit itse suosivat kyllä muotoa the Nightingales). Kotisivuilta löytyi mukavia uutuuksia, kuten linkki MySpaceen, jossa on kuultavissa uuden albumin nimikappale, hittirenkutus Sentimental Hospital (We Happy Alcoholics).

Nightingales MySpace

Samoin kotisivuilla on etevä jukeboksi, jossa oli kourallinen vanhempia stykejä, ja jopa debyyttialbumi Pop-Gun Juggernaut (1992) oli hyvin edustettuna.

Nightingales Jukebox

Jostain syystä en kyllä saanut MySpacen musiikkia soimaan, vaikka kappaleen se latasi ja alkoi sitä pyörittääkin. Voi olla, että olen vain niin tumpula, ellei sitten koneeltani puutu jotain palikoita tai kyse ole yhteensopivuushäiriöistä Macin suhteen – vai pitääkö sinne MySpaceen kirjoittautua jotenkin sisähän? Jukepoksi toimi sen sijaan mainiosti.

* * * * *

Hätkähdin huomatessani, että niinkin arvovaltaiset tahot kuin Dionysoksen kevät ja Sedis Blog olivat panneet listoilleen linkin tänne. Olen otettu, saanen luvan vastata täten kohteliaisuuteen ja lisätä Teitit omaan linkkilistaani?

Samalla poistelin tuosta linkkejä, jotka eivät johda enää mihinkään**. Ja Theodor pitää saada ehlottomasti mukaan, on siellä niin hulvattomia juttuja ollut, kuten viimeksi peliesittelyjä harvinaisemmista kilpailijoista ylikansallisille hittituotteille. Ai niin, samoin toki säväyttäviä tarinoita kirjoittavat Allyalias ja Angela. Ketähän unohdan tällä kertaa…

* Kuvassa 1 John Cleesen esittämä pelätty Black Knight elokuvasta Monty Python and the Holy Grail. Kuvassa 2 pelätty Laura Ingalls tv-sarjasta Pieni talo preerialla. (Ehkä hänelläkin esittäjä oli, mutta minulle hän on toki ikuisesti Laura.)
** Ruu (jos käyt täällä), harmikseni totesin vanhan osoitteesi vievän umpikujaan, joten otin sen pois. Helpostihan tuohon saa uuden linkin, jos löydän toimivan.
Ray Davies ei ehkä käy, joten poistan sen kummemmitta seremonioitta.

Kuva-arvoitukset osa X

Irroittauduin jo muihin hommiin, mutta iski vielä yksi satsi mieleen. Tällä kertaa kotimaisia, joitakin Eppu Normaalin minulle tuttuja kappaleita, tarkemmin sanottuna neljä sellaista.

1. Albumikappale sieltä historian hämäristä.


2. Kai tuo pitää läpimurroksi luokitella, single- ja lp-raita.


3. Tässä mennään jo pitkälti 80-luvun puolella, hieno hitti.


4. Vähän myöhäisempää, peräti 90-luvun tuotantoa, kai se ainakin radiohitti oli.


Jeaah, panen vastauksia sitten tarvittaessa kommentteihin. Olettehan huomanneet tutkia Lou Reedin kompakuvia tuolta alempaa? En ole ihan saletti, oliko tämä kymmenes satsi, joten tuo X tarkoittaa joko kymmentä tai tarvittaessa mysteerinumeroa.

Lahjavinkki

Piipahdin tuossa toimistossa, ihan kotioloissa vain, joten piti napata jotain viihdykettä mukaan. Se sattui olemaan Vapaa-Valinnan mainos, joka onkin vetävään tyyliin toimitettu, värikylläinen lehdykkä.

Olin vähällä tikahtua, kun katselin mitä he ovat keksineet tarjota tulevan sunnuntain juhlaa silmällä pitäen.

Tottahan nuo asusteet hemaisevilta näyttäisivät äidin kuin äidin päällä, mutta mieleeni tuli erityisesti Elma-täti, joka on kiitellyt aikaisemminkin, kuinka paljon hän tällaisia asusteita kaipaa.

Milläs saisi viestin hänen lapsilleen tai Elma-sedälle, että nyt niitä löytyy kohtuuhinnalla Vapaa-Valinnasta? Äitylille voisi sopia erityisesti tuo vasemmanpuolinen (fuksia? eikä kun punainen) monikäyttöasuste.

(Klikkaamalla siitä voi saada selvääkin. Toivottavasti Elma ei huomaa tätä vinkkiä, ettei mene yllätys pilalle. "Aikaisemminkin"-linkistä suositan katsomaan kommenteista, mitä Elma sinne puoli vuotta sitten toimensi.)

Jäi vain Lou kätehen

Vuoristorataa on arvoitusten tekeminen. Välillä tulee surkeita, välillä rimmaa paremmin ja vinkeissä on tolkkua, kuten toivoakseni näissä. Seuraava aihe on Lou Reed – pari Velvet Undergroundin kanssa ja kolme soolouran alkuvaiheilta.

Minä kun en uudempaa kamaa niin tunne, en osannut sieltä kappaleitakaan poimia. Kuulemma rykäisi komean keikan Tampere-talolla oliko se vuosi, kaksi vai kolme sitten.


1. Tämä taisi olla VU:n ekalla.


2. Myöhempää Velvetiä, olisko nelkulla. (Aika lattapäisen näköinen blondi, muuten.)


3. Varmaan kuuluisimmalta soololta.


4. Tämän on juuri levyttänyt myös tamperelainen Scapegoat.


5. Sooloalbumin nimikappale.


Vaikka eiväthän nuo yhden kuvan jutut niin hääppöisiltä tunnu… mutta mitäs nimeää kappaleensa sillä lailla.