29.6.2008

Sammunut tulivuori sisälläin

Kovaa hommaa kirjoittaa joka päivä uusi polkka, mutku pulpetinkansi pitää siivota sinne unehtuneista leikkeistä. Vuorossa ovat satunnaiset meeminomaiset testitulokset.

Tällaisen löysin viikkoja sitten jostain, en millään muista enää mistä, mutta ehdottoman luotettavaa ja relevanttia hlökuvaa se tarjoilee.

(Psst, jos joku tunnistaa, että tämä on löytynyt hänen blogistaan, voisitko vinkata kommentteihin mistä itse testiin pääsee käsiksi.)

Toisen muistan paremmin, se oli Rva Morbidin käsittelyssä hiljattain, ja tähän luonnetta määrittelevään ammatinvalintatestiin minulla on myös osoite.

Nuo prosentit hyväksyin vielä puoliksi nyökytellen, puoliksi lippa vinossa alistuen ja taiteellisuuttani vahvasti epäillen, mutta testin tarjoilemat soveltuvat ammatit heittivät enämpi naurun puolelle. Ei sillä, että alla luetelluissa ammateissa vikaa olisi tai niiden harjoittajia väheksyisin, vaan enpä itseäni sukkana osaa ajatella niihin pyrkimässä. Ehken sitten ole sinut itseni kanssa… vaikka punamullalla olen joskus maalannut kaverin mummonmökin saunarakennusta.

HUOM! SPOILERI HUOM!
Testissä tuli kysymyksiä, joissa oli mainittu ikään kuin kaksi ääripäätä. Niiden välissä oli viisi mollukkaa, joista yhteen piti sijoittaa rastittamalla itsensä. Yksi esimerkki jäi mieleen:

Itsevarma O O O O O Ujo


Noh, alkuun meinasin pistää toiseen reikään rastin, silleesti melko itsevarma, mutta sitten aloin miettiä, että yhtä hyvin voisin olla melko ujo tai ehkä kokoujo tai kokoitsevarma… Tämä päättäväisyys viittaisi ehkä siihen, että olen epävarma, mutta väittäisin ääripäiden olevan hyvinkin mahdollisia yhtaikaisina piirteinä. Valitsin valjusti keskimmäisen kohdan.
SPOILERI LOPPUI JO

* * * * *

"Älä usko valheisiin." Sain veljeltä lahjaksi paitsi upean Django-boksin (kattava 4 cd:n valikoima 1934-52 ja kannessa hieno Gitanes-viite), bonuksena Pelle Miljoona & 1980 -kokoelman Vallankumous kulttuuriin. Kyllä virkistävät sunnuntaiaamua gurumaiset viisautensa. Syy lahjontaan oli se, että minusta tuli merkkipäivien myötä nuori, vapaa ja single elikkäs neljävitonen. Vietin tusina vuotta sitten hilpein mielin 33 1/3 -juhlia, joten kaavan mukaan oli tarkoitus juhlia sitäkin railakkaammin näitä pikkumustia tässä matkalla, kunnes viimein 2041 olisin suorastaan se "räjähtävä skeida" eli savikakku 78-juhlissa.

Pieleen meni, oli liikaa kiirettä tänä Bloomsdayna.

* * * * *

Olen kirjoitellut ennenkin tänne viikottaisesta musavisasta, jossa ehdin silloin tällöin poiketa, nykyään tosin paljon harvemmin kuin alkuvaiheissa, jolloin voitin sieltä joitakin pääpalkintojakin.

Nykymallilla parinkymmenen kysymyksen sarja alkaa tehtävällä, jossa pitää muistaa kotimaisen hitin sanoituksen alku (ehkä 10-15 ekaa sanaa). Tällä viikolla kysyttiin, miten alkaa Juicen Kaksoiselämää. Eräs viehko nainen pöydässämme latasi sen empimättä paperiin, 13 sanaa*.

Seuraavaksi pitää tunnistaa ulkomainen klassikkohitti visaisäntä Lassen mahdollisimman ilmeettömästi runonlausumasta sanoituksen alkupätkästä. Tällä viikolla kuulimme sanat: "When the routine bites hard, And ambitions are low, And the resentment rides high, But emotions won't grow, And were changing our ways, Taking different roads"…
Asianharrastaja voi tuumata, että olipa helppo, mutta vaikka kappaleen hyvin tunnen, en saanut lainkaan kiinni. Porukkaamme vahvistanut mestarisanoittaja Moog arveli, että riimisarja low-grow-roads saa vielä jatkoa, mutta eipä löytynyt senkään kautta hyvää arvausta**.

Sitten alkavat näytteet, seassaan kirjallisia kysymyksiä. Mukana on kolme introa, siis lyhyttä alkupätkää, jotka ovat jotenkin minulle kaikkeest kivoimpia, kunhan eivät tuoreinta huttua edusta. Tällä kertaa tuli In The Moodin johdanto, mutta esittäjä oli M.A. Nummisen jatsahtava orkesteri ja kappale Tunnelmassa.

Sen perään tuli Motown-intro, jonka luulin alkuun olevan The Jamin täsmälaina kappaleessa Town Called Malice, mutta hammondi ei alkanutkaan ujeltaa kuten heitillä. Se oli Supremes-klassikko You Can't Hurry Love, vaikka väärien tunnistusteni ristipaineessa amatöörinä epäröin, voiko se olla jopa Phil Collins tai Clifters versiollaan Harri Love.

En halua selitellä, mutta paarin melske ja edellisten kysymysten vatvominen sekoittavat etevästi, eikä äänentoisto ole aina parasta luokkaa. Joskus ilmiselvätkin menevät täysin ohi. Tällä kertaa sarjan tapiksi (nro 21) tuleva "viikon vaikea" oli kerrankin elähdyttävän tuttu kappale, mutta piuhani menivät kiintoisasti ristiin. Siinä soitetaan pitkä näyte, jossa muista poiketen saa soida kappaleen nimikin, eikä tarvitse kuin tunnistaa esittäjä, niin saapi 3 pistettä, kun muissa saa yleensä pinnan esittäjästä ja toisen kappaleesta.

Joskus 80-luvun puolimaissa tallensin radiosta kasetille kappaleen Love Is A Wonderful Colour, jota nyt kysyttiin. Se taisi avata kasetin, perään tuli Julian Copen Sunshine Playroom. Nämä yhdistyivät hämärästi niin, että raapustin paperiin Copen entisen orkesterin nimen Teardrop Explodes. Oikea vastaus oli kuitenkin The Icicle Works.

Itse kappale (juutuubilla) kuulosti pitkästä aikaa muhkean hienolta, vaikka siinä omat peripateettiseen*** vivahtavat sävyt aikoinaan aprikoituttivat.

Kuulemma joku visailijoista oli äitynyt kehumaan kokkahahmo Ian McNabbin soololevyjäkin, pitäisi varmaan jostain koettaa hakea maistiaisia. Tuherruksesta huolimatta joukkueemme sai sentään pienet pokaalit "muistoiksi" – siis sikäli, että nyt ne ovat muisto vain.

Ilta jatkui siten, että Kaura äkkäytyi paikalle, ja humalluin ja aloin puhua möttipäisiä, mutta aamulla oli silti virkeähkö mieli, koska oli nähnyt mainioita ihmisiä. Ai niin, ja EM-välierän, jossa ratkaisuhetket hukkuivat Itävallassa mellastaneeseen myrskyyn.

* "Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen / Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen" (J. Leskinen)
** Sehän oli legendaarinen Joy Division ja Love Will Tear Us Apart, mutta kun ei siitä mutinasta ole, jukolauta, saanut koskaan selvää. Kepeät mullat vaan, herra Curtis.
*** Pitäisi kai sanoa "perin pateettiseen".

9 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Auh, räjähtävän skeidan kosto. Kys. väännös on vainonnut mua vuodesta 1994, kun eka kertaa ajattelin sitä yhtä herkkis-Juicea sanoin "Sä olet skeida erämaassa rakkauden" eikä se ole sittemmin helpottanut. Se on KEIDAS!

Mulla oli täsmälleen sama ongelma tuon ujon ja itsevarman kohdalla. Olen kovin ujo, mutta myös kovasti itsevarma. Ja siltä väliltäkin.

Kiitos kivasta illasta!

Varapygmi kirjoitti...

Jeaah, olisi pitänyt lisätä sinut lähdeluetteloon taas, ehkä muodossa "hänen armollinen skeiduutensa".

Kiitos itsellesi, hauskaa se oli ilman muuta, mutta hämää kuinka pää alkaa juntturoitsemaan ja tuottamaan vanhoja luuppeja tai antiluuppeja asioista, joita on turha jankata.

Ei se ole kai vaarallista, viepähän vain aikaa ja tilaa joltain sykähdyttävämmältä ja antoisammalta. Kohta pitäisi valmistautua taas visailemaan, ehkä ensin lounastellen ja voisi vaikka vetää pilistä. Asiaan kuuluu myös kysymys: "Onko panosta?"

Norsutanssija on kai jo tulossa…

Kaura kirjoitti...

Must tuntuu, että tuo väännös on niitä vääjäämättömiä, joita tulee erinäisillekin mynnähtäneille tahoille mieleen.

Norsutanssija! Nyt alkoi pelvoittaa! Mä en yhtään tajua että tänään on sunnuntai, vaikka pitäis vissiin, koska huomenna on maanantai ja visiitti Tikoteekkiin ihmettelemään sällin kommunikaatiovempeleitä.

Jokatap jutteluihin mahtui riittävästi uutta ja vanhaa, sinistä ja ÄH

Anonyymi kirjoitti...

...niin, onhan tuo Love Will Tear Us Apart kuultu sen tuhat kertaa mutta ei niita alkuriveja kylla tunnista...
Kaksoiselaman alku olisi sentaan lahtenyt.

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm, jos testeihin on siis luottaminen niin voisit olla neuroottiskäytännöllinen somistaja...
Filosofisretorinen pykymys:
Mitä olisi bloggaaminen ilman testejä ja meemejä, tyhjääkö vainen?...
-mrs morbidi

Kaura kirjoitti...

Pygmillä on luontaisia etuja somistajuutta ajatellen, mm. ulottuvuus.

Varapygmi kirjoitti...

Terve kaverit! Hukkaantui muutama tunti taas visailuun ja futiksen riemujuhlaan. E Viva Espana!

Kaura, nyt on kai maanantai, muttei tunnu siltä. Huomena pitäisi olla valmiina liiketoimintasuunnitelma - siinä piisaa puuhaa. Ja kyllä "räjähtävä s" oli sulta opittu, vaikka keidas-skeida sinänsä on muutenkin tuttu teema.

Hdc, sullakin sama oire. Moni tuttava olettaa, että kielen harrastajana kuuntelen tiukasti sanoituksia, mutta se tulee selvästi alisteisena kokonaisuudelle. Usein on hyvä, ettei turhan tarkkaan niitä tutki. Tuossa tapauksessa en tosiaan ole edes saanut selvää Curtisin mutinasta, mitä nyt kooruksen verran. Juicekin olisi ehkä mennyt ohi, vaikka muistin heti laulumelodian ja sanojen rytmin.

Ruu, somistaja ei tunnu alluusion puolesta omalta alalta, mutta ehkä voisin somistaa rumasti, kerta rumistaja ei taida olla ammatti. Testit ja meemit ovat toki elämäni ydin, kuuluvat siis plokiinkin, etten kieltäisi itseäni.
Kiinnostava kohta tuolla oli muuten "valheasteikko 38%", sillä eniten kiinnostaa testaajien oveluus asioiden mittaamisessa ja oma taipumus yrittää tehdä oveluus tyhjäksi. Epäilen aina, että olen helposti liian rehellinen, jolloin vertailu yleiseen häiriintyy. Luultavasti olen siinä väärässä.

Varapygmi kirjoitti...

Kaura, vielä sen verran, että nyt alkoi huvittaa Solariksen vanhassa vihkossa ollut mainos: "Rongan baari - keidas keskellä kivikylää."

Anonyymi kirjoitti...

Joops, varsin helposti ne sanat tulee feidattua sinne muun musiikin sekaan, ettei niihin oikeasti tule kiinnitettya huomiota. Jos ei niita jostain syysta ole nostettu jotenkin esiin siita musiikista (mita suomalaisat artistit toki aika paljon harrastavat).

Joskus ihan hyva, toisaalta minulta menee ohi sellaisia artisteja joilta kehutaan erityisesti niita sanoituksia (Dylan, The Smiths). Ja Joy Divisionilta tiedan ne kertosakeet :)