The case of lukewarm bear

Etsivä, pikemmin kuin löytävä, Poliitti jatkaa tutkimuksia, tällä kertaa vuorossa haalean karhun tapa... korillinen. Eduskunnan vika, ja pikku kakkosenkin ehkä, ettei aamusella voi kaupasta ottaa mukaan päiväkaljaa tai kahta. Kun äidyin hetki sitten uusiksi kauppaan, pitihän sitä ostaa varuiksi koppa eli laatikko.

Aikaisemmin jo syyttelin e-kuntaa siitä, että jos odottelee kylillä ostotilaisuutta, saman tien sitä menee pitkärivattomaan ja tempoo ostoskorin täyteen kaikenlaista väkevää. Terveys on mennyttä, mutta järkisyyt ja -syyttelyt toimivat vanhaan malliin.

Nyt odottelen enää etukannen ilmestymistä netin kautta alttiiksi lopulliselle hyväksymiselle. Odotellessa sopii sihauttaa kerran ja pyörittää Woody Guthrieta, kerta Kanttilasta löytyi tupla (Ultimate collection) noin vitosella. Elämänmakuisia lauluja, soinnukkaasti limpahtelee hänen käyttämänsä kone, joka tappaa fasisteja.

(Kuva vohkittu wikistä, eivätkö ne julkiomaisuutta siellä käytä. Jaaha, hetken päästä paariin: antaa karhujen levätä, jäähtyä ja kehittää pihkatappi.)

EDIT: Olin unohtaa, että samalla kertaa tarttui pykälään melkein yhtä edullisesti Suomen Woody G… eikun Suomen M. A. Nummisen hieno kokoelma Kiusankappaleita 1 (linkki vie sivulle, jonka lataamisen oikeutuksesta en tiedä, enkä imurointia lainkaan suosi, mutta sieltä näkee halutessaan kappaleet, kaikki 64), joka sisältää singlet, EP:t ja erillisäänitteet vuosilta 1966-73. Hevoset ja minä on edelleen vallottavan tenhoisa, noin esimerkiksi, ja onhan siellä myös legendaarinen Joulupukki puree ja lyö.