Sonntag die blutige Susan

Donnerwetter!* Piti hommia tehdä koko päivä, mutta hyvä kun on pari sivua saanut valmista, vaikka on kymmenen tuntia notkunut koneella. En jaksa kertoa kaikkia verisen sunnuntain murheita, pari avainseikkaa kuitenkin.

– Plokistan: aamulla meni jo pari tuntia typeryyksiin, kuten meemihommiin. Iltapäivällä lisää suosikkien tarkkailuun ja siinä samalla, kun nyt netissä heilui, olemattomien urheilu-uutisten metsästykseen. Jipii, Ville Peltonen oli tehnyt rankkarista maalin peliajalla, ensimmäisenä Floridan pelaajana kotihallissa 14 kauden aikana.

– Sposti: huomasin hukanneeni olennaisen liitepaketin Mailista, kun eilen luulin viritteleväni sitä ehompaan kuntoon. Eipä siinä mitään, sama kama löytyi nettiserveriltä, mutta ajattelin siinä sivussa imuroida spostit uudestaan myös kotikoneelle. Huono idea, konkeloa oli paljon enemmän kuin arvasin. Taustallahan se etupäässä pyöritti, mutta viisi tuntia meni ja unohduin seurailemaan, kun se haki osan kamoista kolmatta kertaa. Siellä on sitten rontti viisi tuhatta viestiä, joita en jaksa setviä pirullakaan. Zum Teufel!**

– Sekspäkki: kirottu vehje, ei tuon kanssa enää mennä uimarannalla kimuleita hurmaamaan. Yksi vaivainen pupukello jäljellä. No, ei aurinkokaan porota täydeltä terältä.

– Motiivikonflikti: nyt kun voisi keskittyä töihin, ei huvita. Mietin tekisinkö heti ruokaa vai söisikö jotain välipalaa vai koettaisiko saada jotain aikaan ensin. Liikaa vaihtoehtoja, joten hain sen viimeisen puudelin ja aloin polkkaamaan. Normaali ratkaisu päättämättömyyden tilassa olisi mennä seuraavaksi paariin, mutta nyt se olisi turhan paksua.

Ruhig, Kamerad!*** Kyllä tämä tästä. Olisikohan kioskilla myytävänä palapeliä, että voisi seurata Katan viitoittamaa polkua? Toisaalta, ulos lähtiessä eksyy liian helposti kantapaarin vilvoittavien sunnuntaitarjousten ääreen, kolme eeroa tuoppi.

Jos pitää viritellä duurisävyisempää nuottia loppuun, täytyy kertoa että kaapissa sentään on ruokaa, kuten paketti pekonia, toinen makkaraa ja kolmas jauhelihaa. Millähän ne yhdistäisi, jotta saisi kilon hyvää ja kevyttä vegaaniherkkua?
Erschiesst doch das Schwein!****

* Ukonilma!
** Paholaisen haltuun!
*** Rauhoitu, toveri!
**** Ampukaa toki se sika! (en tiedä sopiiko se tuohon, kunhan opin huudahduksen merkkiteoksesta "Achtung! Korkkarisaksan sanakirja". Sieltä nuo muutkin alaviitatut enemmän tai vähemmän ovat.)

Paistinpannulla nukkunut tapettiin

Eihän kukaan jaksa yltiöpitkää meemiötä tankata. Eikä sellaisen perässä olevaa linkkiä tutkia. Vai mitä? Niinpä plokasin kymmenen esimerkkiä viihdyttävällä tavalla kömmähtelevistä lehtikielen näytteistä. Pitkä rimpsu lisää löytyy linkin takaa, joka sijaitsee tuon toiseksi viimeisen meemipolkan "Huippuvarustelua" viimeisellä rivillä.

Näistä osa vaikuttaa tutuilta, mutta joukossa oli mulle uusiakin:

Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle.
Otsikko Tamperelaisessa 20.4.1994

Nainen synnytti presidentin helikopterissa.
Otsikko Länsi-Savossa 24.2.

Ensimmäisen kerran hukkuneita alle 200.
Otsikointia Helsingin Sanomissa 3.2.

Naapurin mentyä asuntoon sisälle, häntä vastaan käveli toinen surmansa saaneista kylpytakki liekeissä.
Helsingin Sanomat 24.12.

Turmapäivänä veturimiehet ilmoittautuivat töihin kello 10. Onnettomuudessa kuollut kuljettaja oli hyvin väsynyt.
Helsingin Sanomat 26.1.

Tietysti täytyy muistaa poimijan ohje: Tunne myrkkysienet ja poimi ainoastaan tuntemiasi sieniä.
Sakari Kilpelä MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa 20.9.

Edulliset kuivalihatarjoukset jatkuvat! Paloittelemme ruokamestarin ja lihamestarin tunnetulla ammattitaidolla.
Ilmoitus Sompiossa 2/1996

Varakas nainen, älä tyydy pelkkiin haaveisiin, vaan toteuta rohkeasti unelmasi. Urheilullinen ja luotettava akat. Opiskelijamies toteuttaa kikki toiveesi. > 5948
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 14.8.

Jos lapsi ei nauti hieronnasta, se pitää lopettaa.
Turun Sanomat 5.9.

Paistinpannulla nukkumassa olleen vaimonsa surmannut insinööri tuomittiin eilen Turun käräjäoikeudessa taposta kahdeksan vuoden ja kuuden kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Ilta~Sanomat 5.8.


Se on hauskaa, että joukossa on ihan oikeaoppista kieltä, mutta syntyvä mielikuva on liian hulvaton, että virkettä voisi vakavalla naamalla käyttää.

Ai, mee=mii

Oli uupunut olo aamulla, joten potkukäynnistän sunnuntain meemillä. Tämä tarttui Elmalta ja Kriisipuurosta, mistä se totuuskin kai löytyisi.

Piiitkä nippu henkilökohtaisia kysymyksiä, vähän koululaismeemiltä vaikutti.

1. Mitä on yöpöydälläsi?
– Se on jakkara, jolla näyttää olevan kolme kaukosäädintä (tv, digiboksi, dvd) ja rulla talouspaperia – nuhan takia, ihan totta.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
– Ei hävetä paljon mikään, mutta se kyrsii että "Best of the Monkees" olikin kökkö live, jota ei kärsi kuunnella. Se ei paljastu kannesta. Aki ja Turosta joku voisi irvistellä, mutta satun pitämään siitä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
– Joskus kun ei nukuta, alan kuvitella millaisen aterian kaapissa olevista emmeistä saisi laitettua. Pahimmillaan myös toteutan sen.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
– Tämä vähän jo hävettääkin. Urheiluelokuvissa tunnen täsmälleen mekanismin, jolla katsojaa viedään kohti viime hetken käännettä, jossa altavastaajasankari kuin ihmeen kautta mahtimusiikin säestyksellä nousee voittoon. Silti pakahdun ja voi tulla tippakin linssiin. Elokuva saa olla kuinka surkea vain, silti olen altis. Seabiscuit oli yksi paremmista.
5. Mitä pelkäät?
– Yksi asia pyörii täysin irrallaan järkevistä ajatuksista. Pelkään että pojalle sattuu jotain.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
– Jaa-a, hermostumisen kertoo monta asiaa: jalka alkaa polkea, sormet ovat alttiit rapsimaan kasvojen seudulla.
7. Tunnetko ketään julkkista?
– Enpä juuri megastaroja, mutta jotain kulttuuri- ja rockväkeä.
8. Kuvaile sänkyäsi.
– Vanha, kapea ja ankea. Vähän huojuva.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
– Toteutan määrätietoisesti päähänpistoja, en tiedä ennalta mitä kullakin viikolla tapahtuu pakollisten asioiden ympärillä.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
– Ville Virtanen tai Martti Suosalo, jos jompikumpi suostuisi.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
– Enpä ole tainnut.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
– Avaimia, bussikorttia, lompsaa, tupakkia ja melkein aina kännyä.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
– Siesta-suklaapatukoita.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
– Ei voi kehua, se on lässy. Kypernimi on kivampi.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
– Taisi olla Kinksin 'Village Green'.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
– Johonkin olen joutunut. Abina jouduin vielä esittämään aurinkoa.
17. Pidätkö itsestäsi?
– Viihdyn aika hyvin, pidän siitä, että alitajunta kehittää usein kielellistä hauskaa, kuten sanaleikkejä. Ei ole hurraamista, mutta viihdyn silti.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
– On käynyt ilmi, että olen. Tietoisista laittomuuksista pahinta päätä oli viuhahtaminen 18-vuotiaana. Poliisi nappasi meidät autoon ja kysyi papereita. Levittelimme käsiämme.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
– Juu en.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
– Ruoka- ja juomasessioiden jälkien siivoaminen: hitosti tiskiä, pulloja ja sotkua – eikä olo yleensä ole paras.
21. Syötkö roskaruokaa?
– Toki, esimerkiksi euron juustohamppari on maistuva aamupala. Ateriat hoidan kotona tai muissa ruokapaikoissa.
22. Viilaatko kynsiäsi?
– Olen ehkä viidesti elämässäni viilannut, mutta viime kerrasta on kai 20 vuotta.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
– Huonosti. Suihkussa käyn ja hampaita pesen.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
– Valitettavasti. Karmeimpia esityksiä: Eilinen (duona simultaanitulkattu Yesterday), Lännen tie (Rawhide) ja California Dreamin' duona, jossa olen jostain perverssistä syystä ollut se "Mamas", sekä yltiöhumalainen duoesitys "Sealed With a Fish".
25. Mitä sanaa toistat paljon?
– Tämän tietäisivät muut paremmin. Pojan mielestä sanaa "älä". Joku on sanonut, että käytän liikaa sanoja "kiitos" ja "anteeksi". Itse väittäisin että "jou" ja "terska" (tervehdyksenä) ovat liikaa viljelemiäni, ehkä sen yleisen välimerkin lisäksi, koska haluaisin jättää sen kokonaan pois.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
– Hyvin vähän.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
– En, mutta olisin voinut kelvata Bob Dylanin viitoittamalle tielle: olla finnivoidemainoksessa se "before".
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
– Vain sen mikä on pakko, kun naapuri möykkää joskus hönössä rapussa.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
– Ala-asteella taidettiin todeta anemia, söin yhtenä talvena, muistan hyvin niiden metallisen maun.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
– Hmmm, kai se laskuihin uppoaisi. Kamera ja kovalevyllinen polttava dvd ovat kyllä myös haavelistalla.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
– Ruokakaupan laskun, näköjään 24,71 €. (Sis. sekspäkin ja pari askia tupakkia.)
32. Odotatko jo kesää?
– En. Talvi on ollut lempeä ja tuleehan se odottamattakin.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
– Olen lasketellut Ellivuoressa kahdesti: kerran tulin tavallisilla puusuksilla syöksynä, toisen minisuksilla. Kumpikin kiellettyjä, luulisin, ja syystä. Jätän lautahommat nyt pojalle, joka on snoukkailusta innostunut.
34. Turhin juhla?
– Helatorstai ei oikein säväytä. Tai siis, mulle juhlat ovat riesa, mutta en minä niitä muilta halua viedä.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
– Suomea ja englantia. Ruotsia ymmärrän ja pystyn ehkä vähän vastailemaan, sen saisi kai käyntiin puhumalla. Saksaa olemattoman vähän.
36. Edellinen matikan numerosi?
– Seiskan-kutosen paikkeilla se kai heilui. Olin pollea kun sain nostettua yo-arvosanan vuoden päästä pitkässä matikassa ällään. (Luin matikkaa tovin yliopistossakin.)
37. Onko sinulla lävistyksiä?
– Eipi ole.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
– Epäilisin, ihmettelisin hidasta sytytystä tai alkaisin uskoa vessaraskausteorioihin.
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
– Sanoisin että terve itsetunto, jollainen on hyvä olla. Hyväksyn itseni, en vertaa itseäni muihin.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
– Ei ole yhtä parasta ystävää, ellei sukulaisia illata. Sanotaan keskiarvon mukaan nuorempi.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
– Joulun maissa naapurin jättiliikkeessä. Koska se oli siinä, taisin ostaa kynttilöitä.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
– Törkeää hommaa. Hikipajojen tuotteisiin pitäisi keksiä jokin joutsenmerkin vastakohta, Tuonelan joutsen?
43. Onko sinulla nälkä?
– Heräsin vasta, ei ole.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
– En ole, mutta opetetaanko koulussa keulimista? Ja sen välttämistä? Ja mopon suitsemista, ettei se karkaa?
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
– Harvoin ne hyvältä ovat näyttäneet, vaikka pyjamani housut ovat "shock green" ja paita taas "hot pink". Tosi vetävät! (En tosin käytä pyjamaa.)
46. Ripari vai protuleiri?
– Vaellusripari on käyty, poika saa valita itse, vaikka toki autan pyydettäessä.
47. Teetkö kotitöitä?
– Kyä se paras on tehdä, kun itekseen asuu. Enempäänkin olisi varaa.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
– Ilman muuta, se on kevään hienoja puolia, että voi herätä linnunlauluun. Toisin oli kyllä, kun asuin Sorsapuiston nurkilla, missä heräsi neljältä riikinkukon rääkymiseen.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
– Jaa-a, tuskin. Noista on vasta 1 lapsi plakkarissa, ehkä se piisaa.
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
– Yksi mitä kaikkien sietäisi opetella on palvelu. Kun itse joutuisi tiskin toiselle puolelle, ymmärtäisi käyttäytyä vähän viksummin asiakkaanakin.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
– Halun juoda ylenpalttisesti sitten kun aloittaa. Maistelussa ei olisi mitään vikaa. Tupakan voisi heivata samalla kertaa.
52. Mikä sinusta tulee isona?
– En tiedä olisiko lakipiste jo saavutettu jossain mielessä. Haluaisin olla hyvä kääntäjä.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
– Juoda kahveet, sitten ruveta taas töihin.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
– En, kyllä tämä kelpaa.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
– Kyllä siä tutustui erilaisiin ihmisiin. Sai virikkeitä oppiaineistakin.
56. Kuinka monta levyä omistat?
– Nykyään aika vähän, ehkä 150-200 musiikkilevyä ja noin sata dvd-levyä.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
– Ei voi hurrata. Yritän käyttäytyä hyvin muita kohtaan, omien vaatimattomien kykyjeni puitteissa.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
– En käytännössä koskaan. Jotain arpoja ja muistaakseni heijastimen olen ostanut.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
– Sen verran, että tärkeintä olisi pitää antoisat puitteet pojalle.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
– Ehkäpä tuopin vettä voisi lorottaa kahvin oheen.
61. Mitä tahtoisit juoda?
– Sitä sumppia. Iltapäivällä voin palkita itseni pupukellolla.
62. Miten vietät viikonloppusi?
– Eilen toivuin, polkkasin ja askartelin vähän töitä, tänään teen pitemmän päivän.

Sillä lailla!

Huippuvarustelua

Sattui taas hupaisa meemi osumaan silmään, mitä kulutushyödykkeitä tai -turhakkeita on kertynyt 111 tavaran listalta, Simplify your life via Arina.

En tapaa kiireellä rynnätä hankkimaan uusimpia laitteita, mitä keksivät kaupoissa myydä, enkä ole kovin ronkeli kämpänkään suhteen. Haastan alittamaan rastien määrän tai miksei yhtä hyvin ylittämään. Mulla näitä rukseja näytti kertyvän 25, eli kolme enemmän kuin Arinalla – mutta kolme niistä (kopiokone, skanneri, tulostin) on samassa euron maksaneessa kytkykauppalaitteessa.

[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[ ] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi
[ ] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto
[ ] hiusten kuivain
[ ] höyrysauna
[ ] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd
[ ] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[ ] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[x] kopiokone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti (terassi)
[ ] kuivausrumpu
[ ] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] lemmikkieläin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[ ] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[ ] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone
[ ] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone (vanha Nintendo 64)
[x] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[x] skanneri
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[ ] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[ ] tauti
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[ ] tietokonepöytä
[ ] traktori
[x] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna (mökillä)
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[ ] viinaa
[ ] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[ ] web-kamera
[x] wokki-pannu
[ ] yleiskone
[ ] yläkerta

Ei sillä, että tuossa mitään leuhkimista olisi, mutta ei se kyllä hävetäkään. On noihin voinut yhteensä tonni upota vuosien mittaan, muutama kapine on tullut perintönä tai vastaavana kierrätyksenä.

Pari rajatapausta on tällaisten saatujen joukossa: rikkinäinen VHS lojuu kaapissa, sen voisi saada itse korjattua, samoin kellarissa on mahdollisesti vielä polkupyörä, mutta en ole nähnyt sitä kolmeen vuoteen. En silti rastita niitä.

Viinaakin saattaisi olla, ellemme olisi äityneet juomaan niitä kitusiin. Paria pupukelloa ei illata.

Jaaha, iloisempiin aiheisiin, sillä Poppi-Hessu lähetti linkin kielikukkasiin.

Olen imperfektionisti

Nuorempana, idealistisempana ja epärealistisempana saatoin heikkona hetkenä jopa lausua ääneen saman lauseen, joka nykyään ottaa korvaan ja määrää hipeltämään varmistinta poistotarkoituksissa. "Olen perfektionisti."

Nykyään myönnyn siihen pisteeseen asti, että haluan tehdä asioita kunnolla, jos ylipäänsä teen niitä, ja tavoittelen mahdollisimman hyvää tulosta annetuissa puitteissa. Mutta täydellisyys? Ei tule mieleen oikein mitään asiaa, jota huvittaisi kuvata täydelliseksi. Jos sellaisia on olemassa, ne ovat hyvin pikkuisia juttuja, esimerkiksi yksittäinen lause voi tuntua täydelliseltä. Mutta vain omana itsenään, ei verrattuna kaikkiin muihin.

Eihän ehdottomuudessa ja korkeissa tavoitteissa sinänsä mitään pahaa ole. Kuitenkin tuntuu, että olen liian usein kuullut ihmisen nimittävän itseään perfektionistiksi lähinnä siinä hengessä, että siten antaa itselleen luvan ruveta nipottamaan pikkusieluisesti jostain pilkunhässimöstä. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta ei kai sitä perfektionismiksi tarvitse nimitellä.

Olen todennut olevani imperfektionisti monessakin mielessä. Ranskalaisin viiruin:
– ennen kuvittelin (tuo on imperfekti) tavoittelevani joissain asioissa täydellisyyttä, en enää.
– huomaan yhä useammin pitäväni lievästä epätäydellisyydesta enemmän kuin silotellun puhtaasta ja kauniista lopputuloksesta. Tämä pätee niin musiikkiin, sarjakuviin, huumorivitseihin kuin ihmisiinkin. On hienoa nähdä aavistus siitä, millaiset rattaat pyörivät tuottaakseen jotain eläväistä. Taiteessakin luonnos saattaa sykähdyttää enemmän kuin valmis taulu.
– olen epätäydellinen, enkä yritä kauheasti peitellä sitä tai haaveilla muuksi muuttuvani.
– menneessä viihdyn kaikkineen hyvin: kirjoissa, rockissa, elokuvissa ja kaiken maailman kamoissa vanha viehättää niin usein, että siinä punaniskainen kantrihahmokin voisi olla ihmeissään. Ei sinne futuuriin tai edes preesensiin niin hitonmoinen kiirus ole.*

Jep jep, vuosien jälkeen olen oppinut arvostamaan Mauno Koiviston taannoin presidentinvaalikampanjassaan esille tuomaa Bernsteinin oppia, että liike (vai suunta?) on tärkeämpi kuin päämäärä. Kun jotain myönteistä jaksaa tehdä, sillä syntyy positiivisia vastakaikuja ja uutta eteenpäin vievää liikettä.**

Jos päämäärän tai täydellisyyden tavoittaisi, mitäs sitten jäisi käteen ja huomista varten?

* Toisaalta sijamuotona perfekti voi viitata kauemmas taakse kuin imperfekti, joten siltä osin tämä ontuu kuin Ahtisaari. Pari vuotta kun taas vierähtääpi, huomaan varmaan olevani pluskvamperfektionisti.
** Voi olla, että olen ymmärtänyt ajatuksen ihan persielleen, mutta väliäkö hällä, jos tämä ajatus jotain lohtua ja iloa tuottaa.

Se klassikko kolahti

Klassikkomeemi oli niin riemukas, etten malta jättää aihetta. Epäilin, että minun olisi vaikeampi listata kymmenen nautintoa tuottanutta klassikkokirjaa kuin kymmenen kesken jäänyttä, mutta toisten plokien listoja lueskellessa ja muistia verestellessä esiin kumpusi paljon kaikkea hienoa ja hauskaa.

Monesti klassikko on kolahtanut vain pudotessaan sängynpäätyyn, kun se on vaivuttanut uneen, mutta poikkeukset ovat juhlaa. Ajattelinkin koota vastaiskuksi kymmenen luettua klassikkoa, joista olen nauttinut. Jos tämä muille meemintyngäksi kelpaa, se olisi ilo, sillä nuo lukemattomat klassikot ovat tarjonneet niin hupaisaa silmäiltävää. Olen löytänyt samalla vaivihkaa useita plokeja, joita en ole aikaisemmin tutkaillut.

Koska minä olen minä, en pidä turhan tarkkaa seulaa klassikkoudessa, vaan kelpuutan keveitäkin merkkiteoksia, joilla on omassa kastissaan suuri painoarvo. Voiko esimerkiksi dekkari olla klassikko, paitsi jos se on Dostojevskin kirjoittama tai muuten vaan tolkuttoman tylsä?

Jotkut "vakavasti otettavat" kirjailijat ovat luulleet pystyvänsä sipaisemaan ohimennen laadukkaan dekkarin, mutta yhteenkään onnistuneeseen yritykseen en ole törmännyt. Vaikkapa Kingsley Amis on kiusallisen huono dekkaristi. Samoin dekkareita pieteetillä tutkinut Julian Symons vääntää puuduttavaa rautalankaa, kun yrittää itse kirjoittaa niitä.

Asiaan, kymmenen suosikkia, jotka klassikon asemaa lähentelevät. (Kuvassa on tuo ykkönen, jämerän arkinen Steinbeck.)

1. John Steinbeck: Cannery Row -trilogia. Elikkäs Ystävyyden talo, Hyvien ihmisten juhla ja Torstai on toivoa täynnä, järjestystä en muista. Mainiota meininkiä, lähes käsinkosketeltavan sakea tunnelma. Toimivat irrallaan tai yhdessä. Suuria havaintoja ihmisyyden perimmäisestä olemuksesta.

2. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Moni näyttää olevan eri mieltä, mutta minuun Austenin kieli ja pyörittely uppoaa kuin… Kursk. Niin suomeksi kuin alkukielellä. Tv-sarja oli hieno, mutta jotain siitä tuntui puuttuvan, koska rikkiviisasta kertojaa ei ollut.

3. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. Oikeastaan pidän vielä enemmän novellikokoelmista, kuten Mikäpä tässä, Lyhyet erikoiset ja Rasvamaksa, mutta tämä kai se klassikko on. Hieno hahmo ja hauskoja tarinoita.

4. Jerome David Salinger: Sieppari ruispellossa. Saarikosken käännös on ihan oma juttunsa, paikoin laiskan kiireisesti oikoen tehty, mutta toimii mielenkiintoisena omana maailmanaan. Itse kirja on kuitenkin mahtava sukellus oudon teinipojan päähän. Tähän pätee sama kuin Huoviseen, pidän novellikokoelmasta Yhdeksän kertomusta vielä enemmän, mutta tämä tunnetaan klassikkona.

5. Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa. Murrosikäisenä nauratti ääneen, nyt on uuden suomennoksen kertaus kesken. Luulen oppineeni jotain olennaista tshekkiläisestä huumorintajusta tämän kirjan avulla, vaikka tshekkituttuni Petr pitää Svejkiä lähinnä historian ylimainostettuna painolastina. (Hatut puuttuvat Hasekin ja Svejkin ässistä, koska en jaksa etsiä niitä.)

6. Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat. Tämä pitäisi kai tutkia myös englanniksi, mutta suomennoksessa pyöritellään hienosti paria tapaa loukata toista. Espanjalaiset vastarintapuuhastelijat puhuvat toistensa äideistä ja etenkin näiden maidosta. "Minä törkeilen sinun äitisi maitoon", kuten tulin jo jonnekin kommentoineeksi. Sisältää kaivattua seksuaalisuuttakin, mikä on aika vähissä noissa edeltävissä. Maa järisee, kun impeys lähtee. (Se ei tapahdu lakanoilla, joten ei voi puhua japaninlipun tekemisestä.) Ai niin, Metallican versio For Whom The Bell Tolls on kans kiva. (Meinasi mennä taas väärin päin, "bells toll".)

7. Evelyn Waugh: Decline and Fall. Älyttömän hauskoja juttuja poikain koulusta, onkohan se sitten public school. Viime kuukausina olen lueskellut Waughin päiväkirjoja, joista paljastuu yllättävän karuja juttuja hänen hauraasta päästään. Oli tuhonnut osia, koska niissä ihmeteltiin sisäoppilaitoksessa käynnistynyttä homosuhdetta, mikä vahvisti käsitystäni brittien erikoisesta koulutaustasta. Hauskaa tavallaan sekin, että solmi lyhytkestoisen avioliiton Evelynin kanssa, jolloin ystävät viittasivat heihin nimillä He-Evelyn ja She-Evelyn.
Ai niin, Mennyt maailma (Brideshead revisited) olisi suurempi klassikko, mutta tämä ja The Loved One iskivät kovempaa.

8. Harper Lee: To Kill a Mockingbird. Teki suuren vaikutuksen, vahva nuoren tytön tarina Alabamasta, jossa arki ja esimerkiksi rasismi ovat tukevasti esillä. Näköjään en muista sitä kunnolla, kaipaa uusintaa. Olikohan se suomeksi Kuin surmaisi satakielen. Elokuvakin on jonkinlainen klassikko, Gregory Peck pääosassa ja Robert Mulligan ohjasi, mutta se näytti puuduttavammalta.

9. John Le Carre: Mies kylmästä. Tuoreemmat tiiliskivet ovat tuottaneet vaikeuksia, mutta tämä on trillereistä tai vakoojajutuista parhaita.

10. Eric Ambler: Top-Kapi. Lumoava tapaus: kuinka niin vastenmielisen surkeasta hahmosta voi saada niin vinhasti kulkevan tarinan. Elokuva on huttua, mutta kirja on vankka. Ambler on ylipäänsä järeä kirjoittaja, turha vähätellä sen vuoksi, että kirjoittaapi rikoksista, vakoojista ja vastaavista.

Alla kuplii: Eihän tuossa päässyt kunnolla edes alkuun. Tarkoitus oli mainita ainakin Dashiell Hammettin Lasiavain, Mario Puzon Kummisetä, Roald Dahlin Rakkaani kyyhkyläiseni, Graham Greenen Miehemme Havannassa, J.M. Barrien Peter Pan, Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, Patricia Highsmithin Muukalaisia junassa… ja varmaan merkkitapauksia olisi paljon muitakin.

Täytyy kai keksiä pian uusi tekosyy koota lista. Nuo ovat sellaisia, joita on hauska lukea myös uusiksi.

Maukasta oltta

Opastelin taas aamusella poikaa malliin "hus joku jonnekin", että sain itse astella kerkeästi postin kautta pitkärivattomaan.

Ovat tuottaneet pettymyksiä Stokkan naapurissa jo pari kertaa: viimeksi etsin turhaan Rommiviinaa flunssalääkkeeksi, nyt hain tuloksetta simppeleistä ja halvoista ruokaryypyistä maittavinta, elikkäs Ruiskossua. Kumpikin oli pudotettu tämän liikkeen valikoimasta, eikä lompsa levinnyt tarpeeksi Aalborgs Jubileums Akvavitiin, koska ei nyt mikään juhla ole.

No, kostoni oli hirmuinen. Tälläkin kertaa korvasin tiukan viinan Jallulla, sillä yhden tähden, mutta nyt pengoin lisäksi punju- ja oluthyllyjä. Ostin jo kolmannen kerran chileläistä Pato Amadoa (Cabernet Sauvignon/Merlot, 13,5%, 7,28 €), enkä pelkästään Stenvallin ankkaetiketin ("Iso juhlapuku") takia, vaan koska se jossain vaiheessa maukkaalta vaikutti ("Maku: täyteläinen, notkea, mausteinen, lämmin", määrittelee Alko).

Merkittävämmältä löydöltä kuitenkin tuntui vahva tshekkiolut Novopackè Pivo, jonka tuottaja tai kotikaupunki taitaa olla Valdstejn. Taivahan taatto, että 7-prosenttinen vaalea olut voi ollakin maukasta! Hinta on peräti kohtuullinen 2,45 € puolen liitran pullosta.
Pukkiolueksi se on näköjään luokiteltu ja näin määritelty: "Kullankeltainen, hedelmäinen, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, lämmin. Pils." Allekirjoitan joka sanan, vaikka pilssivedeksi en olisi välttämatic tunnistanut.

Ajattelin vain kirjata tämän ylös ennen kuin siirryn seuraaviin olennaisiin maistelun kohteisiin, jotka ovat:
Young's Special London Ale (Englanti, 0,5 l, 6,4% ja 3,70 €)
Wojak Super Mocne (Puola, 0,5 l, 9%, 2,91 €)

Usein on ote kynästä, sen virkaa tekevistä laitteista tai Helkama Raisusta kirvonnut ennen kuin on saanut elintärkeät tiedot tallennettua etiketistä ja simahuulilta. Nyt vaara on ilmeinen, kun näköjään noinkin jyreitä oluita valikoitui. Jalmari ja punho vielä viekoittelevat kaapin ylähyllyltä seireeninomaisella kutsuhuudollaan.

Jännittää, onko Young's tuottanut yhtä etevää tavaraa kuin paras nauttimani stout-pintti oli 15 vuotta sitten. Janksin ponuksi sitä taisi Kaura nimitellä, mutta minulle jäi mieleen tähtihetkenä vierailu muistaakseni* Waterloon (suom. vesiklosetti) tienoilla Lontoossa sijainneeseen pubiin nimeltä Hole in the Wall, jossa luullakseni Young'sin stouttia mukiin loroteltiin.

Novopackè kertoo hyvin kiteytetysti olemuksensa etiketin suomennoksessa. Siinä lukee vain: "Valmistusaine: ohramallas" ja sama ruottiksi: "Ingrediens: kornmalt". Tshekiksi onkin sitten kaikenlaista, mistä en saa tolkkua.

Lopuksi takaetiketissä on toivotus, joka sopii varmaan jakaa virkistämään muidenkin torstaita:
Podàvejte chlazenè!

* Tuossa selvityksessä on pari hiukan epävarmaa kohtaa, kuten kaupunginosa, sen suomennos, pubin nimi, panimo ja oluen lajike, mutta kaupunki on aika saletissa. Ja hyvää se totta vieköön oli!