Sarkastista, jopa koomista

Jou mama, nyt mullakin on yksi uusi levy. Nightingalesin Sentimental Hospital, laskujeni mukaan viides originaali pitkäsoittoinen, ilmestyi tällä viikolla Saksassa pahvikantisena versiona. Skannasin pari näytettä kansista ja sisälipareesta.

Olutmukia jäljittelevän taustan kuvaaminen vaati kuulemma lukuisten oluiden laskuttamista Saksan kustantajalta. Se jääköön salaisuudeksi, että ne menivät kai pikemmin Markon ja kannen tehneen Poppi-Hessun virkistämiseen, kun kuvatuksi aineeksi tiettävästi paremmin sopi teen ja saippuan seos, jos ymmärsin selvityksen oikein. (Mikäli näin tosiaan on, niin ihmeen aidolta näyttää.)




Näyte sanoituksista, herkkä muovin ylistys, jossa juustoiset 70-lukulaiset urkusoundit ja viulukoneet kuorruttavat kauniin viisun. Tommi Liimatta vierailee laulamassa (tai toteamassa) taustoja kertsiin sekä soittamassa nasakan soolon akustisella kitaralla.


Orkesterilla on tarkalla seulalla poimittuja ulkomaalaisia faneja, joista yksi näyttää kirjoittaneen suitsutuksen sisälipareen takatekstiksi. Otsikko on lainattu hänen määrittelystään.


Voin vakuuttaa, että kuuntelukokemus on vielä antoisampi kuin kansien katseleminen. Yksi varhainen suosikki on jotenkin powerpunkkiin vivahtava Senators and Slaves, joka tuo etäisesti mieleeni Ebba Grönin. Kovia äijiä ovat joka tapauksessa soittamaan ja piisejä tekemään.