Aktiiviuran kaivelu jatkui

Huomasin kuvituksen jääneen olemattomaksi sankarimme Sylvi Saimon tiimoilta. Lisäksi muistin lisää juonenkuljetuksesta miten aiheeseen päädyimme. Vieläpä honasin hyllyssäni olevan tyrkyllä oivallisen lähdeteoksen, nimittäin vankan perusteoksen Suuri Olympiakirja (Martti Jukola, WSOY 1952, 2. painos).

Nuo täydennykset kirjasin jo edellisen polkan kommentteihin, sieltä niitä voi hakea, mutta tässä on pari kuvaa.

Tässä Sylvi Saimo on vankkojen melamiestemme [termi M. Jukolan] piirittämänä Lontoossa 1948. Saaliiksi tuli hopea, kaksi pronssia ja kaksi kuudetta sijaa, joten olympiakullilla tämä melaviisikko ei vielä juhlinut.
[Jos kaipaa alkua kappaleeseen, joka päättyy kuvan vierellä, se on tässä: "Naisilla oli ohjelmassa vain 500 m:n yksikkömelonta, joka suoritettiin kovassa tuulessa ahtaalla radalla. Voimakasrakenteinen Sylvi Saimo ei onnistunut saamaan paras-taan…"]

Helsingissä 1952 Saimo käytteli melaa jo niin taitavasti ja pontevasti, että aktiiviuran kruunasi pääsy monipäiseen joukkoon, joka kotikisoissa olympiakullilla juhli.

Paavo Nurmi, joka oli syypää koko aihepiiriin sotkeutumiseeni, rikkoi kuparisensa ensikertalaisena Antwerpenissä 1920 ja ura oli siitä eteenpäin kirjottu olympiakullilla.

Voi hyvä isä sentään, mitä tuubaa… taidan palata töiden pariin. Mutta on tuo Olympiakirja viehkon vanhakantainen sankaritarina lukuisista menestyneistä urheilijoistamme ja siinä sivussa olympialaisten kehittymisestä maailmanlaajuiseksi merkkitapaukseksi, mistä se on sitten hapertunut nykyiseksi kaupalliseksi juhlaksi, koska näkyvyys ja menestys ovat taloudellisesti niin merkittävässä luokassa.

Saimoni miettii uraansa

Visailujen varteenotettavia puolia on se, että oudot kysymykset lennättävät ajatukset merkillisille sivupoluille, jotka joskus liittyvät oikeisiin asioihin ja useammin vain tuottavat turhaa leikittelyä sanoilla. Silloin tällöin aukkoja tiedoissa tulee kuitenkin tarkastettua netistä tai vielä mieluummin akustisesta tietosanakirjasta, kenties heti seuraavana päivänä.

Meistä koostui parina viime tiistaina iskuryhmä, jossa oli sekä huonojen sanaleikkien että märkien juomien kohtuutonta harrastusta. Onneksi Bacchus varjeli sen verran, että useimmat käänteet ovat unehtuneet, mutta yksi jäsenemme Poppi-Hessu on kärttänyt polkkaa, jota luultavasti epähuomiossa lupailin. Sen aiheena piti olla Sylvi Saimon ura.

En muista miten tarina siihen polveili, mutta ainakin kertasimme väsyneitä Paavo Nurmi -aiheisia kompakysymyksiä, kuten "Montako olympiamitalia hra Nurmen kaulaan pujotettiin?" ja "Mistä kisoista Paavo Nurmi toi viimeksi olympiakultaa Suomeen?" Jotenkin tästä kai päästiin hänen miehuudenosoituksiinsa ja Urho Kekkoseenkin sekä pohdintoihin, kuinka perehtyneitä he olivat puolestaan Sylvi Saimon uraan.

Siis älylapsellista touhua, mutta kun teema alkoi toistua yhä oudommissa yhteyksissä ja herätti iskuryhmän sisälläkin kysymyksiä, mistä siihen ollenkaan jouduttiin, olimme jo lähellä huonon sisäpiirin huumorin alkulähteitä.

Poppi-Hessu antoi minulle ja muillekin jäsenille terhakkaan käyntikorttinsa, jonka skannasin tähän.

Eilen hän puolestaan lähetti spostiviestiä, että yllä olevassa lapussa vinkatulta kotisivulta voi noutaa pdf-muodossa tiedotelapun, joka kannattaa kiinnittää postiluukun yläpuolelle. En taida toteuttaa tuota, koska rappuni ovi on lukossa ja posti kannetaan laatikkoon, mutta tältä se näyttää.


On kai kuitenkin pakko koota lyhyt kertaus Sylvi Saimon urasta (lähde Wikipedia):
– Sylvi Riitta Sikiö syntyi 12. 11. 1914 Jaakkimassa, Laatokan Karjalassa.
– 1936 sukunimeksi vaihtui Saimo.
– Toimi sodan aikana ilmavalvontalottana.
– Maataloustöihin kouliintuneena kävi maamieskoulua 1945.
– Valmistui liikuntaneuvojaksi 1948.
– Toimi Hämeenlinnan keskusvankilan vartijana 1946-48 ja kerho-ohjaajana 1956-61.
– Aloitti kilpaurheilun jo nuorena lajeinaan suunnistus, hiihto ja yleisurheilu, kunnes siirtyi melontaan.
– Osallistui Lontoon olympiakisojen 1948 melontaan ilman mainittavaa menestystä.
– Voitti 1950 Kööpenhaminassa MM-kultaa melonnassa.
– Helsingin olympialaisissa 1952 Saimosta tuli 37-vuotiaana ensimmäinen naispuolinen suomalainen olympiavoittaja kesälajissa. (Tällöin ei lasketa Suomea edustanutta saksalaissyntyistä Ludovika Jacobssonia, vaikka hän voitti Antwerpenin kesäkisoissa 1920 miehensä Walterin kanssa pariluistelun, koska laji kuuluu talviolympialaisten piiriin, mutta sellaiset järjestettiin ensi kertaa vasta 1924 Chamonixissa.)
– Historiallinen olympiakulta tuli 500 metrillä kajakkiyksiköissä 28.7.1952 ajalla 2.18,4. Hopeaa otti Gertrude Liebhart (AUT) ja pronssia Nina Savina (SOV).
– Saimo valittiin vuoden naisurheilijaksi 1948, -50 ja -52. Seuraava kesälajien olympiakultaa voittanut nainen oli 44 vuotta myöhemmin Heli Rantanen Atlantan keihäänheitossa 1996.
– Aktiiviuran, joka meitä niin kiinnosti, jälkeen Saimo toimi Keskustan kansanedustajana 1966-78 ja presidentin valitsijahenkilönä 1956, -62, -68 ja -78. Hän oli myös valitsemassa presidentti Urho Kekkosta poikkeuslailla 1974.
– Sylvi Saimo kuoli 89-vuotiaana 12.3.2004 Laukaalla.

Ettäs tiedätte. Lisää kaikenlaista uutta ja turhanaikaista hupatusta löytyypi tuolta Napapappojen epäviralliselta kotisivulta, johon on linkki oikeassa kainalossa, mikä taas on aika hikisessä kunnossa, koska sitä ei ole aikoihin siivottu ja deodoranttia en käytä.