Let It Rot

Perhana, kun joutuu painamaan hommia näin vappupäivänä. Ei siinä muuten mitään, kun ei pakkojuhliminen huvittaisikaan, mutta Yle Teema tuuppaa aika eläväistä musiikkia tulemaan pitkin iltapäivää.

Brian Setzerin konsertti Japanista alkaa olla lopuillaan, sen ehdinkin pääosin katsoa jo eilen. (Linkki vie muuten soitto-oppituntiin juutuubilla.) Sen perään tulisi Martin Scorsesen ite ohjaama jakso Blues-sarjastaan, tämä osa on nimeltään kai Kotiinpaluu. Senkin taisin nähdä joskus loppuvuodesta, kun sarja ensi kertaa esitettiin, ettei hätiä.

Pötkön kolmas lenkki on se, joka eniten sävähdytti, kun satuin huomaamaan sen telkkuohjelmasta. Sivumennen pitää mainita, että nykyään pelkkä tv-ohjelmien tutkailu veisi niin paljon aikaa, etteihän siihen viitsi ruveta läheskään joka päivä. Luotan johdatukseen, että kiinnostavimpiin törmää vahingossa tai jonkun yllyttämänä.

Asiaan. Eric Idlen ehkä hämmästyttävin saavutus Monty Pythonin jälkeen tulee Teemalta klo 17. 50. The Rutles – All You Need Is Cash (1978) on lempeän hulvaton revitys, jossa väännetään liverpoolilaisnelikon koko kohu-ura ja musiikilliset saavutukset sellaiseen outoon ristivaloon, että ajoin tulee etäisesti mieleen vielä kuuluisampi orkesteri The Beatles.


Sain tarttumaan c-kasetille joskus 70/80-taitteessa Rutlesin musiikkia, ja se on viihdyttänyt jo sellaisenaan. Pythonin ulkojäsen ja Bonzo Dog Doo Dah Bandin virallinen jäsen Neil Innes sivuaa ja yhdistelee taitavasti moppitukkien kappaleita. Parhaimmillaan se on varmaan silti juuri tuossa "dokumentissä", jolle George Harrison antoi siunauksensa ja kenties vähän taloudellista tukeakin.


Kauniiksi lopuksi vapun perinnevitsi:
Mitä eroa on teekkarilla ja miehellä?



Vitsi ei ole kupeitarepivän hauska, mutta sillä on suuret perinteet. Viimeisen kymmenen vuoden mittaan olen kuullut sen monena vappuna, ehkä neljänä tai viitenä vuonna, kun hönökierroksemme ovat sattuneet leikkaamaan erään professorin kanssa, joka on hyvin mielistynyt tyhmiin vitseihin.

Tänä vappuna en liikahtanut kämpiltä lainkaan, joten vitsi jää kuulematta, ellen sitten varta vasten soita tälle sankarille, jonka versio on minulle ainoa oikea virallinen vappuvitsi. Jos joku haluaa tietää, eikä tosiaan vielä tiedä, niin vastaus kuuluu: Miehellä mulkku roikkuu tupsusta.

Ai niin, seiskalta tulisi vielä MM-peli Suomi–Venäjä, joten voi mennä aikataulut sekaisin. Sen verran ehdin jo Moskovan tunnelmaan, kun Urheilukanavalta silmäisin peliä Tanska–Ukraina (trillerien huipulta), että totesin selostajan olevan harvinaisen innokas viljelemään possessiivisuffiksia.


Viiden minuutin sisään olin kuulevinani kaksi ylimääräistä sellaista. Lauseet olivat keskenään samanlaiset, mallia "N. N. ampuu maalin, joka on hänen MM-historiansa X:s maalinsa." Tai jotain vastaavaa, omassa historiassa ei lasketa muiden maaleja, joten lienee turha sitä uudestaan päsmentää.