Kiva laulelma

"Nii, mää täälä vaan", on eräs turkulainen ystäväni aloittanut puhelunsa soittaessaan toimistoon kesken pölön (ts. keskioluen) juomisen, automaatista ennen kännyjen yleistymistä. Hän jatkoi: "Ei kai siä mittää hommii oo?"

En olisi muistanut tuotakaan, ellei Turun monivuotinen (ja -päinen) rakas ja plutoninen seuralaiseni olisi piipahtanut kylässä. Hän on haaveillut, ja minä perässä, että tuo olisi mukava puheenparsi itsellens töitä hakiessa.

Asiaan, näin tänään Rare-lehden päätoimittajan (saako sanoa ex-sellainen silloin, jos lehteä ei enää ole eikä sillä muita päätoimittajia lie ollut?) enkä valitettavasti vaihtanut kunnolla sanaakaan. Pelasin biljardia, Jarppa ei, joten kättelin vain ja sanoin moro. Rare oli merkittävä kulttuuriteko, vaikkapa vain viimeisen numeron takia, jossa sankareina ovat Beatles, Clash ja Hector. En ota kantaa, ovatko kaikki loistavia tai olisiko joku toista parempi, koska se ei edes osu ytimeen sikäli, että lehti on komia. Minulla on vaihtoehtokansista se, jossa komeilee Clash, kts kuva.

Uudestaan asiaan, samaisen miehen kanssa olemme olleet aika hönössä Doriksessa ja puhuneet punkista. Näin muistelen, että kun muut ässät olivat jo pudoilleet hihoistamme (Putskoks, Boys, muistakin syistä käsiteltynä The Fall), niin molemmat nostimme hattua esitykselle, josta itse haluan juhlallisesti väittää, että se on pnuk-aikakauden hienoin:

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation

Asiaan hatarasti liittyen voisin vielä lisätä, notta Kari Peitsamon trubaduurikeikoilla kohtasin Hiljaisten levyjen pääjehun, joka on tainnut saada "kunniapunkkarin" arvotittelin tai jotain sen tapaista. Hänen kanssaan muistelimme lämpimästi Pohjois-Irlannin tärkeintä panosta asialle, Stiff Little Fingersiä. Suu lähes tulkoon vaahdossa kehuin, että kellään ei konsaan ollut raaempaa soivaa ääntä kuin Jake Burnsilla.

SLF: Suspect Device

Tuota kappaletta hyräilin muutaman päivän putkeen, kun kimmoke epäkuvaavan sukunimen saaneelta herra Junttilalta lähti.

Kolmantena nuoruuteni hurjien aikojen esimerkkinä on välttämätöntä mainita The Adverts, jonka albumi Crossing The Red Sea with… oli erittäin myönteinen yllätys, koska One Chord Wondersilta löytyi ainesta albumin mitalla. Muistaakseni levy alkoi tällä stykellä:

Adverts: Bored Teenagers

Niettä jos minulta olisi kysytty noin vuonna 1980, mikä on kaikista kivin laulelma, Helliin olisin joutunut menemään, kaiten koksia lapioimaan. Toisaalta veli väitti noina aikoina, että 'kiva' taipuu epäsäännöllisesti: kiva – vekampi – kiproin. Harva äidinkielen oppikirja tuntee tämän poikkeuksen niin hyvin kuin hän.