Pari sanasta

Juu, eiku sitä minä vaan, että mielessä on kieppunut joitakin sanaleikin poikasia, jotka sinne pintaan asemoituivat, kun Norsutanssijan kanssa hiukan huvittelimme ja vietimme kevyen lomailevaa elämää tuossa takaviikkoina. Nyt pusketaan molemmat taas töitä tahoillamme, ettei protestanttinen etiikka pääse unohtumaan sen prosenttisen etikan alle, josta toinen toveri Marko tekstarissa taannoin puhui.

Ai niin, muistilappu itselle, miksei muillekin asiasta kiinnostuneille: Markon bändi Nightingales soittaa lauantaina pitkästä aikaa Tampereella, Telakalla se taisi olla. Sinne on päästävä.

Niihin sanoihin, lisävaroituksena tieto, että nämä voivat kuulostaa kuluneilta. Jotain olen lipsauttanut jo kommentteihinkin, jokin taas on ikivanhaa jorinaa. Jos puran viimeksi esillä olleesta vanhempaan päin, niin pääsin taas kaivamaan paarissa esiin teeman, joka pulpahtaa varmaan vuosittain mieleeni, ehkä tiheämminkin. Voisiko käydä niin onnellisesti, että näitä saisi kirjoitettua pois mieltä riivaamasta?

Harmaan taikka pimeän työn tekijöiden oloja on hankaloitettu olennaisesti Veronassa, tuossa Shakespearenkin tuntemassa Italian kaupungissa. Eikä minulla, pentele soikoon, ole mitään muita kuin veronalaisia tuloja.

En ole luonteeltani varsinainen keksijä, sivarina olisin jättänyt ruudinkin osaset parempaan käyttöön, sillä salpietaria tarvitaan tiämmä jopa hammastahnassa. Yhtä laitetta olen kuitenkin vuosikaudet luonnostellut, koska sillä olisi selvä markkinarako.
Moni mies katselee erisukupuolisia paareissa, klubeilla ja yökerhoissa kuumeisesti miettien, olisiko näissä kepeäkenkäisyyden, markkinaraon tai aistillisuuteen intoutumisen piirteitä. Kun saan tutkanomaisen laitteeni valmiiksi, se yksinkertaisesti kohdistetaan haluttuun maaliin, jolloin viisarin värähdys paljastaa arvon tämän olennaisen muuttujan suhteen.
Teen tätä työtä pyyteettömän markkinahenkisesti, koska itsellä ei vehkeelle käyttöä ole, mutta rahaa sillä varmasti sampoaa. Laitteen nimen valitsin ennen suunnittelun alkamista, se on Horoskooppi®.

Edellinen kimposi taas kerran mieleeni siitä, kun terassilla aloimme miettiä sellaista 80-luvun alun suurta kirjallista kuplaa kuin Tamminiemen pesänjakajat. Pitihän se kahlata lukioikäisenä läpi, mutta siitä oli erotiikka kuulkaa kaukana. Ei kerrottu Mauno Koiviston nettisussuista yhtikäs mitään, eikä pressapyrkyreille pesää jaettu.

Muutamalle kovasti naurattaneelle sanaselle on vaikea keksiä edes kehyskertomusta, siis vielä vaikeampi kuin oli luoda edellä olevat juonnot. Esimerkiksi kun ylitimme vallantunnossamme, golfmoguli seurassamme, rautatieaseman parkkipaikkaa kulmittain lyhintä reittiä tavoitellen, tutkaparini Reidar* taisi kajauttaa sanan "viistoporvari". Repikää sitten siitä: loistosana, jolta vain puuttuu johdanto.

Eiköhän tämä riitä. Jos näitä poikasia sikiää lisää, yritän joko hukuttaa ne tai nähdä enemmän vaivaa niiden saattamiseksi esittelykuntoon.

* Ilmaisu "tutkaparini Reidar Särestöniemi" pudotti minut muinoin täysin, kun Norsutanssija sen laukaisi osuvaan yhteyteen ajellessamme hänen Ladallaan Hangosta kotia kohti. Toimin kartturina, vaikka olen siihen tehtävään yhtä kelvoton kuin kuskiksi.