Nipotusta ja narinaa

Jotkut pikkuvirheet tai oudoksuttavat sanontatavat hiipivät salakavalasti ärsyttävien listalle, koska ne toistuvat inhimillisesti katsoen liian usein lehdissä tai muussa kielenkäytössä. Silloin niistä kuuluu nipottaa ja narista, eikö?

Kielen väärinkäytössään vähäisistä ilmaisuista tulee mieleen pari esimerkkiä, menköön jatkoksi pari vielä epämääräisempää:

– pitää paikkaansa Olen sitä mieltä, että asia joko pitää paikkansa tai se ei pidä paikkaansa. (Tai nykyisellä harmaan talouden aikakaudella jotain siltä väliltä.) Häkellyttävän usein törmää tuohon virheelliseltä tuntuvaan muotoon, niin kirjoitettuna kuin puhuttuna. Mutta onko se sitten väärin, en ole varma, koska jokseenkin yhtä järkevältä johdokselta kumpikin tuntuisi.

– pilkku kuin Rissaa kielisilmääni pahasti, että sellaiset kirjoittajat tuntuvat yleistyvän, jotka lähes automaattina laittavat sanan 'kuin' eteen pilkun, jopa tyyliin: "volvo on kalliimpi, kuin lada" tai "hän lauloi, kuin satakieli". Ääritapauksissa pilkku voi jaksottaa ajatuksen toisin ja tuoda uuden sävyn, mutta harvoin 'kuin' pilkkua ansaitsee. (Jos oikein innostuu, tuon "lauloi, kuin satakieli" voisi kai väittää viittaavan tarkempaan satakielen jäljittelyyn pilkun kanssa kuin ilman. Se näyttää silti 98-prosenttisesti väärältä.)

– saada aikaiseksi En tiedä vaikka tämä olisi hyvää suomea, mutta ihmetyttää kun tutumpi ja tiiviimpi muoto "saada aikaan" näyttää jääneen sen varjoon.

– laittaa tai pistää paremmaksi tai korvan taakse Juu, harmittaa kun rehellistä sanaa 'panna' ei uskalleta käyttää, vaikka se monessa sanonnassa on luontevin, ellei pelkää toisten hihittelevän, tsihihi. Itse luotan edelleen vanhaan sääntöön: Neulalla pistetään, ruokaa laitetaan ja muuten pannaan. Tsihihi.

Huvittavaa tässä on tietenkin se, ettei oma pilkutukseni ole mitenkään auringontarkkaa, pikemminkin romanttis-funktionalistista, ja taidan runnella muutenkin turhan kovalla kädellä kieltä, jos siltä sattuu tuntumaan. Maneerejaan ja järjestelmällisiä virheitään on vaikea havaita ja oikaista, mutta toivo elää jatkuvasti, että tekstieni oikolukijat osaavat niihin puuttua ja ennen pitkää umpiluupäähän uppoaa uutta oppia.

Yksi hupaisa episodi takavuosilta käynnistyi lastensarjakuvan puhekuplasta. Sarjakuvassa hienostoväki alkoi riidellä juhlissa ja solvata toisiaan. Eräs nainen kimpaantui alemman kastin perheestä avioliiton kautta seurapiireihin päässeeseen rouvaan. Hän töksäytti käännöksessä: "Senkin naimalla noussut!", mikä kirvoitti vihaisen lukijakirjeen eräältä rouvalta, joka taisi keskeyttää tilauksensakin, koska lehdessä käytetään noin rumia sanoja. En tiedä vieläkään oliko käännös kehno, mutta se askarruttaa, miten tämä rouva tulkitsee vaikkapa sanan 'kaksinnaiminen'. Tsihihi.

Oikeasti mieli oli puhdas jupakassa sikäli, etten pitänyt toista merkitystä olennaisena, koska yhteydestä oli nähdäkseni helppo käsittää, kumpi merkitys oli käytössä. Toisaalta lukijalle niitä hommia tehdään, joten pitää ottaa huomioon sekin, jos joku sana on liian voimakas punainen vaate toisille.