Vaikka se olisi sian otsassa

Männä viikolla ihailin tiikeritoverin spostittamaa sarjakuvaa. Oletin sen ennen pitkää putkahtavan muutakin kautta vastaan, mutta en ole vielä nähnyt. Siispä laitan sen surutta tänne, tietämättä tekijänoikeuksista ja muista avainseikoista mitään. Jos loukkaan niitä, saapi ottaa yhteyttä, poistan tämän tarvittaessa välittömästi.

Mutta surkuhupaisasta mediahässäkästä (tsihihi, hässäkkä mainittu) tuli pitkäaikainen riesa, joka aidosti vähensi haluani lukea julkkisuutisia. Yhtään iltapäivälehdykkää en ole ostanut yli puoleen vuoteen, mutta siihen tämä on vain vähäinen sivujuonne, että totesin joistain asioista nostettavan ärsyttävän paljon turhaa meteliä.

Jotkut kiinnostuivat "skandaalista" (missähän sekin oli?) metameiningillä, ilkkuivat miten muut juoksevat kirjankannen julkaistamistilaisuuteen ja kaikkea sellaista. Minulle se vain jotenkin piirsi kiusallisen selvästi kuvaa siitä, etteivät oikeat asiat kiinnosta – tällä hetkellä tai ylipäätään.

Eilen pidin jonkinlaisena pelleilyn huipentumana sitä, että erehdyin lukemaan kaksi artikkelia siitä, että Merikukka Tötterström-Whatnot on käväissyt jossain ja siitä on syntynyt jotain kopua. En muista mikä ploki minut sinne saatteli, mutta vessapaperirullan heittäminen ei ole asia, josta haluaisin lukea juttua, jatkojuttua ja pahimmassa tapauksessa vielä oikaisun oikaisua. Oli taustalla tapauksen näkemässä pääministeri Mikä Seolikaan tai ei.

Jotenkin vielä loukkaa oikeuttani pitää salaa omassa kammiossani pääministeriämme tylsänä jauhopäänä se, että hänestä kirjoitetaan näin perkeleellisen turhaa asiaa, joka yllyttäisi minut puolustamaan häntä siinä tapauksessa, että olisin lainkaan kiinnostunut henkilöstä ja uskoisin hänellä aivotoimintaa olevan.

Siis pitemmittä puheitta (heh, tsori), erityisen taidokas sarjakuvallinen kiteytys kuukausien jupakasta:


Jälkiviisautta kai tuo on, mutta kuinka paljon vähemmällä olisimme päässeet, jos tämä olisi tyydytty julkaisemaan ennen kaikkea meteliä. Mitähän silloin olisi keksitty tilalle monen monituisiin lööppeihin?

Joku on antanut, joku on saanut, ja kenties päinvastoin. Sellaista kai on sattunut pari kertaa muulloinkin mualimassa, ja hyvä niin, jos haluaa ihmiskunnan olevan olemassa.

Kirkkoveneet kadunvarsiin

Kiusoittelevien pilapuheiden S/M-kisat, joihin pääsemiseksi vaaditaan positiivista näytettä vittuilutaidosta jo karsintavaiheessa, levittäytyvät Suomen lehdistöön kuin musta surma. Milloin näemme ensi kertaa lööpissä puolikkaan mustan kirkkoveneen punaisella pohjalla?

Lehdistövastaavansa jaksaa sunnuntainakin lähettää kyperleikkeenä materiaalia, tosin sivu näyttää menneen yhtä ruttaiseen kuntoon kuin suunsa, kielensä ja mielensä oli puhelinnäytteen perusteella. Kuulemma myös viikonlopun Iltalehti oli sivullaan 9 käsitellyt kisaa. En ole vielä uskaltautunut pe-illan jälkeen postilaatikkoa kauemmas, mutta nyt pitää hakea tupakkia ja tsekata samalla tuo lehti, jos mahdollista.
Näin asiaa käsitteli siis Lapin Kansa 20.11.07: