Lentämätön matto

Jos nollaus kerran aloitetaan, se pitää tehlä kunnolla. Mestarina oikullisessa, päättömässä, jopa kehnossa huumorissa minulla vaivaisella kisällillä toimi oma isä, jonka vavahduttavista saavutuksista on jäänyt mieleen muun muassa Edgar Rice Burroughsin kuuluisan kirjasarjan nimien sorkkiminen.

Jostain syystä en päässyt koskaan kauheasti Tarzan-kirjojen makuun, vaikka niitä elokuvia piti jännittää telkkarissa niin paljon, että katselin säikkynä nojatuolin alta, kun se samainen neekeri (anteeksi sanavalintaa, se kuuluu kuvattuun aikakauteen) jälleen lensi alas vuorelta.

Sen sijaan isän lapsille tai muuten herkkämielisille suunnatut kiltimmät versiot kuulostivat paljon houkuttelevammilta. Tähän malliin:

Tarzan, apinain kuningas > Tarzan, oravien ohjaaja
Tarzan ja Oparin aarteet > Tarzan ja Konalan viispennykät
Talttumaton Tarzan > Tarzan, jolta pääsi talttu

Tuo viimeinen oli raapustettu viimeksi mieleen moljahtaneena käsin paperille, kun muut (niitä oli enemmän, mutta muistan vain nämä) oli nakuteltu siivosti koneella.

Tästä innoittuneena nimesin äsken olo/makuu/työhuoneeni keskeisen lattiakoristeen uusiksi, olkoon se Talttu. Jolsen muuten voi pojalle kauheasti rehennellä, niin ainakin keskellä olohuoneen laattiaa voin tästedes sanoa olevani Talttu-maton Tarzan.

Kyllä sitä kaipaa, että näin tyhmiä juttuja kuulisi välillä myös muilta, mutta onneksi sisarukset ja hönökaverit on keksitty. Poikakin uhkaa livetä välillä samoille laduille, mutta täytyy panna kieltotaulut jo metsän laitaan, ettei hän eksy survomaan umpihankeen, jos sellaista enää mistään löytääkään.