Kevyen kulttuurin katselmus

Tuli maanantaiyönä tutkittua todella raskaita nimiä taiteen, filosofian, kirjallisuuden ja juustojen saroilta, joskin kaukoputki jälleen väärin päin ja "Full Monty" Pythonin sekä YouTuben avustuksella, mutta pitäähän sille vastapainoa saada.

Kun istuskelin äsken kampaajalla… eikä kun siellä olivat Dino, Jimppa ja Orson. Parturissa? Eikä kun se oli taas Origo, joka siellä aikoinaan lueskeli Saarikosken Prahan päiväkirjaa (joka kuulemma alkoikin lupaavasti kupin tekemisellä ja öitsemisellä). Yritän uudestaan.

Kun istahdin äsken bussiin Metro ja litran maito kourassani, löysin sieltä pari puolikiinnostavaa musiikkiin etäisesti liittyvää juttua. (Nimittäin Metrosta, maitopurkkia en vielä lukenut. Käynnistyy polkka vähän kankeasti.)

Ensinnäkin tämmöinen [lähde siis Metro 7.3.07]:

Mikään ei ole niin vanhaa kuin vanhat vitsit, mutta lähituntumassa tulevat pari vuotta vanhat hitit. Enkä tiedä olenko umpimettässä tai ainakin pitskulla (kuten alle kouluikäisinä Kalliossa kutsuimme pihaa), mutta Shakiran Hips Don't Lie kiinnostaa minua. Se on harvinainen pintahitti, jonka tunnistan ja joka on hiukan ilahduttanut soidessaan ehkä vuosi sitten jossain ruokaravintolassa.

Pyydän kauneimmin jotakuta asiasta jotain ymmärtävää (Kriisipuuro? Kervå? Elma? Vt? Kaura? Jazmanaut? Urpo? Sedis? Enibadi?) valaisemaan vaikkapa että:
– Laulaako Shakira huonosti hyvin vai hyvin huonosti? Mitä se Wyclef Jean siinä puuhaa?
– Eikö se ole laulumelodialtaan ja rytmisesti aika ovela kappale suurhitiksi?
– Onko Shakiralla yhtään muuta hittiä, joka voisi tarttua positiivissa hengessä päähän? (Tuota on vaikea tietää, jos inhoaa tätäkin.)
– Tuleeko mieleen muuta hittiä, josta tuo voisi olla jäljitelty? Onko se edes omaperäinen?

Toinen suuruutinen [lähde sama] oli tämmöinen, jossa isän ja pojan suosikkien tiet risteävät hetkellisesti:


Martti Servo & Napander on tuottanut erittäin hilpeitä hetkiä niin levyltä, telkkarissa kuin lavallakin. Jouduin muutama vuosi sitten miettimään jääkiekon MM-kisojen yhteydessä, onko 'Lätkän ihmemaa' karmeaa tuubaa, mutta kolmannella tai neljännellä kuulemalla se alkoi naurattaa, enkä ole sen jälkeen päässyt taudista irti. Nyt se ei ole kyllä oirehtinut yli vuoteen, eikä vuoteen alle mahdu oirehtimaan, mutta piilevänä se yhä jyllittää.

Minua huvittaa lehtijutuissa Servon kapuloiva, runsas ja antava kielenkäyttö, mutta suurin yllätys oli, että monet esitykset ovat kestäviä kunnon piisejä kertahauskuuden sijaan. Esimerkiksi "Täysosuman!" hittien 'Samba kuppi kuumaa' ja 'Ufo tarjosi kaakaon' tai livealbumin "Avatkaa ovi!!" lumovoima ei ole hellittänyt. Napander on komia bändi, sen on väistämättä huomannut keikalla, vaikka valitsemansa tyylilaji ei ihan rajuinta rokänrollia ole.

Lordi on taas ollut pojan suosikki kappaleesta Would You Love a Monster Man alkaen. Minä en ole kauheasti päässyt makuun, vaikka euroviisuvoitto säväytti ihmeesti, kun satuimme näkemään finaalin tiikerilauman Turun kokouksessa ravintola Proffassa. Pikkulillit ja etusormet olivat yhtäaikaisesti tanassa jatkuvalti loppuillan, käden heiluessa usein jopa pään yläpuolella.