Jatkoa futisnerouteen

Aamulehdessä sattui olemaan tänään kolumni joukkuepelaajien älykkyydestä, joka osui niin hyvin yhteen eilisen nero-lainaukseni kanssa, että tunsin tarvetta lainata tätäkin. Francesco "Hot Ten" Totti oli taannoin mielenkiintoni kohteena täällä plokissa, koska hän on loistava pelaaja, mutta vaikuttaa järjenjuoksultaan arvaamattomalta.

Näin kirjoittaa Näkökulmassa (AL 22.6.07) Riku Korkki, otsikkonaan Äly hoi, älä jätä:
"… Myös pelaajia luonnehditaan älykkäiksi. Urheilun standardeilla mitattuna "älykäs" jalkapalloilija on esimerkiksi Italian pääsarjajoukkue AS Roman kapteeni Francesco Totti.
Totti tekee maaleja, rauhoittaa joukkueen peliä ja jakelee uskomattoman oivaltavia syöttöjä vuodesta toiseen.
Nurmella Tottin taidot, fyysinen lahjakkuus ja pelisilmä tekevät hänestä "älykkään" pelaajan.

* * *
On kokonaan toinen asia, voiko samaa sanoa Totista kentän ulkopuolella.
… Yksi kuuluisimmista tarinoista on, kun toimittaja huikkasi hänelle: "Carpe Diem." Totti vastasi, että hän ei valitettavasti puhu englantia.

– Francesco, mitä mieltä olet USA:n ja Irakin välisestä tulenarasta tilanteesta, toimittaja kysyi.
– Molemmat ovat kauniita kansakuntia, mutta kuten kaikki tietävät, vain toinen voi selviytyä jalkapalloilun MM-kisoihin."

Jep joo, pirullako näistäkään tietää, ovatko joutuneet värikynän alle tai ovatko kiertäviä legendoja, jotka on tällä kertaa tuupattu Tottin* nimiin. Peräti hurjalta tuntuu, ettei italialaiskundi latinan fraasista saa sen vertaa kiinni, että voisi aavistella mitä se tarkoittaa. Tai ettei ainakaan sitä englanniksi luulisi. Miksei niinkin joukon kohinassa voi sattua.

En pitäisi oikeastaan ihmeenä, jos eräidenkin urheilusankarien saavutukset olisivat kiinteästi yhteydessä siihen, ettei päähän ole kerta kaikkiaan mahtunut huippuvaiheissa muuta kuin oma laji ja suoritukset sen parissa**. Enkä näe tällaista mahdollisuutta syynä arvostaa heitä enemmän tai vähemmän omalla alallaan, kukin vetäköön omien ominaisuuksiensa puitteissa kuten parhaaksi näkee.

Taidan jatkossakin puhua ja kirjoittaa peliälystä sekä älykkäistä pelaajista, joiden määrittelemisessä ei tarvitse ottaa selvää pelaajan valveutuneisuudesta tai ääoosta, vaan pelkät pelisuoritukset ovat mittapuuna. Näillä rinsiipeillä Totti on huikeimmillaan futisnero, tsori vaan.

* En itse arvaisi taivuttaa tätä suomen sääntöjen mukaan "Totin", toimittaja Korkki on myös kahta mieltä: toisaalta Tottin, toisaalta Totista. Meillä oli kyllä 60-luvulla kissa, joka taipui ilman muuta Totin, mutta kissat ovatkin taipuisia.
** Niin ja tietenkin se, mikä on aina mielessä, mutta hypätään nyt ensin.