Lyhyitä erikoisia

Sellaisina moni länsimainen kai pygmejä pitää. Veikko Huovisella on hieno kokoelma kertomuksia otsakkeella Lyhyet erikoiset (1967), mutta se ei liity tähän lain.

Olen raapustellut hommia aika tavalla eilen ja tänään. Siinä ajatus on ehtinyt harhailla runsaasti, joten keräilen vähän ranskalaisia viiruja ennen kuin otan tirsat, jotta jaksan katsoa, pystyykö Anaheim Ducks pudottamaan Detroit Red Wingsin aamuyöllä Stanley Cup -kisoista.

– Anagrammit
Jos haluaa, että nimeen suhtaudutaan vakavasti ja sille saadaan jotain arvovaltaa tai tenhovoimaa, kannattaako välttämäti valita köpelöä anagrammia, josta yhtä kirjainta siirtämällä saa huonokaikuisen sanan. Valikoin pari esimerkkiä, joihin olen hiljattain törmännyt.

Sith (Star Wars III: The Revenge of)
Olen kuullut kyllä Montezuman kostosta, josta voisi ehkä laulunkin tehdä, mutta tuskin sentään menestyneen elokuvasarjan osaa.
Mestarien liigan finaalissa voi syntyä hirmuinen sota italialaisen Milanin ja englantilaisen Liverpoolin tähtien välillä. Jos Milan kaappaa tällä kertaa voiton ja saa revanssin vuoden 2005 tappioonsa, sille sopinee nimeksi mallia soveltaen: Tähtien sota II: Kakán kosto.

Evli (Bank Plc tai vaikkapa Pankki Oyj)
Vaikka pankki edustaa monelle vasemmistolaisen ohjustuksen saaneelle luonteelle pohjatonta kapitalistista ahneutta ja pahuutta, kannattaako tällaista inhoa pankin itse lietsoa? Jumanklaare, kuuklekin kyselee Evliä etsiessä, jotta tarkoititko Evil?

– Tanssit
Olen nähnyt monia hauskempiakin tansseja kuin tiputanssi, can can, perunamokko tai letkajenkka, kuten vaikka Kauran muinoin esittelemät ylälypsy ja alalypsy, joista Euroviisuihin oli synteesin tehnyt se Ukrainan tanzen-sensaatio.

Ylivertainen suoritus oli kuitenkin, kun kaveri esitteli vuosia sitten biljardisalilla uutuuden nimeltä Norsutanssi. Hän loi hyräilemällä sensuellin tahdin ja ketkutti houkuttavasti lanteitaan. Ensimmäinen avainliike oli työntää käsi taskuun ja vetää sisätasku ulos lerppumaan. Sitten hän toisti saman toisen sisäsivutaskun kohdalla.
Jännitys lähestyi jo orgaanisia mittoja. Sydänparka säästyi pakahtumiselta, kun hän tyytyi kuvailemaan, että sitten avataan vetoketju ja täydennetään ikään kuin korvina hetkuvat taskut vielä kärsällä.*

– Ei mulla sitten muuta
Jotain oli vielä mielessä, mutta se karkasi. Käyn teippaamassa Tenan päähän ja siirryn yöpuulle hetkeksi.

* Musiikkina saattoi olla Baby Elephant Walk, kuten mittasuhteisiin hyvin sopisikin. Tiit-ti dit-ti dii-di dit-tit tii-dii.