Pikadieetti, poltetun jään kaski ja orkaanismi

Mieli on kuin poltettu maa. Nelisen tappolinjatuoppia tuli nautittua, sitten kaupan kautta kotiin. Tuskin jaksoi Jeopardya katsoa, melko mottipäinen ohjelma muuten, kun sai jo sopivat neljän tunnin tirsat, että heräsi Conanoimaan. Ehkä tämä on sitä kaskenpolttoa, jolla maalaistollo saapi vanhakantaisesti viljelyn taas alulle ja nauriiseen pukkaa orastavaa tattaria, vai kuinka tuo nyt mahtaa mennä. Se taas oli kai Ville Nieminen, joka aikoinaan kehui valmentajansa "poltetun jään taktiikkaa".

Paarissa oli Marko, kantava voima Nightingalesissa , jolta pukkaa neljättä pitkäsoittoista Sentimental Hospital pian ulos. Saksan levittäjänsä Mouho, joka ite esiintyy ja levyttää pienryhmällä Mäkkelä's Trash Lounge, oli suosittanut satsaamaan MySpaceen, koska sieltä tavoittaa enemmän kuulijoita kuin vaikka pääsemällä Soundin kanteen. Turska oli siinä, miten valita kymmenen järkevää vertailukohtaa bändeistä, jotta potentiaaliset kuulijat löytäisivät orkesterin. Jos sinne pukkaa Kinksiä ja Beatlesia, hukkuu suohon, mutta toisaalta Idle Race ja Captain Beefheart eivät välttämättä johdata ketään jäljille.
Pitäisikö siihen MySpaceen kenties tutustua? En osannut ehdottaa mitään järkeviä nimiä, vaikka N-gales on suursuosikkini, koska en taas tunne rokänrollin kenttää viimeisen 20 vuoden ajalta – aika surkuhupaisaa sinänsä.
Marko muuten mainitsi Pihvisydämestä eli Don Van Vlietistä, että tämä ryhtyi sittemmin maalaamaan ja totesi, että useampi ihminen haluaa varmaan kuunnella hänen taulujaan kuin musiikkiaan.
Hittolainen, oli menossa tänään Debbien keikalle Vastavirtaklubille, mutta olin niin puhki etten uskaltanut lähteä mukaan kuokkimaan.

Sillä välin Plokistanissa oli tapahtunut iloisia asioita, sillä orkaani oli heittänyt Katan Saksanmaalla paariin turvaan.

Puhumattakaan siitä, että sain jyrmyn tuomion pudottaa painostani lähes prosentin, kun Krapulablogi paiskasi hulvatonta juttua ja laihdutushaasteita joka ilmansuuntaan. Haasteeseen on jo tartuttu.
Nimittäin nimittäin! Mainitsin tuolla palstametri sitten, että tulin kaupan kautta kotiin. Jääkaapissa oli jo valmiiksi paketti pekonia (kuulostaako tutulta? kävelin maa täristen tarkistamaan tilanteen, joten Turun satamassa on merenpinta palannut kai normaalitasolle), jolle kehittelin täydennykseksi carbonaran tapaista aineistoa: juustoa, kermaa, kinkkuakin, tagliatellea. Lisäksi suosikkihurttani karhumäyräkoira.

Näin olen räknäillyt, että kun koko tuon satsin tempaisee kitusiin, mäyrineen päivineen, olen valmis nousemaan puntariin. Sitten vaan vanhanaikaisen "refunding"-osaston kimppuun, eli palautustiskille pulimoimaan tärkeimmät pönttöön, niin eiköhän siinä lähde kaksi kiloa kertaheitolla! Et voilla leivottu!

Mahtaa hirvidieettiläisille tulla kademieli, kun oivalsin näin hyvän suunnitelman.
Niin joo, ja en tiä onko tyylikästä kiitellä vielä täälläkin, mutta mää oonkin epäkuuli, joten terveiset takaisin Katapultille ja Kankkusplokaajalle, että teidän juttuja on ollut hauska seurailla jo pitempään.
Jälleen lähtee pulimoimaan, kansa rientää karkeloimaan…