Näytetään tekstit, joissa on tunniste decomposers. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste decomposers. Näytä kaikki tekstit

16.3.2007

Taas meemitytti

Ei voi mitään, Prosperolla oli taas niin houkutteleva meemi, että pitää tarttua siihen. Tähän malliin: "Kaikki on mahdollista. Virtuaalimaailmassa. Tässä on mullanmakuinen meemi kaikille tosikoille, taiteenystäville, lapsenmielisille, pelottomille ja itsensäpaljastajille. Herättäkää kymmenen taiteilijaa henkiin, jos uskallatte."

Koska hänen listassaan ja kommenteissa oli jo lueteltu niin jykeviä hahmoja, ajattelin kiristää itseäni varten sen verran sääntöjä, että koetan vähän vältellä samoja, joskaan en hurmoshenkisesti. Lisäksi tekisi mieli tavoitella hahmoja, joilta tuntuu jääneen jotain vaiheeseen, ettei kaikkea ole ehtinyt saada ulos, mutta pilkuntarkasti ei jaksa noudattaa tätäkään.

1. Robert Johnson
En tiedä mitä Paholainen koksipajassaan vastaa, kun menee kysymään pääsisikö Robert ulos, mutta jos tienristeyksen bluesäijä tallensi 1930-luvulla, tehtyään mefistolaisen sopimuksen, vajaat 30 kappaletta (arvio ulkomuistista eikä sopimuksesta ole kai varmaa tietoa), joissa on iso nippu klassikkoja, niin kai siinä jotain saattoi jäädä vielä varastoon.

2. Kirsty MacCall
Tarina kuolintavasta on aika karmea, jäi sukellusreissulla moottoriveneen tielle pelastaessaan poikansa sen alta. Kirstu teki hienon levyn Tropical Brainstorm vuotta ennen kuolemaansa 1999, paljon hyvää jäi varmaan vielä tekemättä.

3. Rauli Badding Somerjoki
Ensin menisin kysymään Esa Pulliaiselta, jaksaisiko hän vielä tehdä levyn Baddingin kanssa. Jos vastaus olisi myönteinen, voisi arasti kolkutella arkkua, että huvittaisiko herra Somerjokea piipahtaa vielä maallisissa porukoissa ja kestäisikö hermo sellaista. Loppupään levyiltäkin löytyy upeita kappaleita.

4. Sir Edward Elgar
Joku "decomposing composer", kuten M. Python vanhoja klassisen puolen säveltäjiä kutsuu, pitää valita listalle. Mozart oli jo käytetty, joten menköön Pomp and Circumstancen ovela luoja. Hän oli kyllä kuollessaan 77-vuotias, etten tiedä olisiko paljon annettavaa jäänyt.

5. John Belushi
Yksi elinvoimaisimpia koomikoita, hoppuili turhan päiten kuolemisen kanssa, koska oli niin tavattoman perso voimakkaille päihteille. Hän voisi myös imitoida taas monia muita kuolleita, kuten Beethovenia ja Ray Charlesia.

6. Sam Cooke
Samettinen ääni, laulettavaa olisi 33-vuotiaalla ollut rutkasti lisää vuosikausiksi, ellei olisi saanut kuolettavaa ampumahaavaa (ja muita vammoja kuulemma) epämääräisissä oloissa motellissa. Chain Gang esimerkiksi on suuri merkkiteos.

7. Patricia Highsmith
Olisin kernaasti lukenut vielä lisää vaikkapa Tom Ripleyn edesottamuksista. Taisi kuolla aika kiukkuisena 74-vuotiaana leukemiaan Euroopassa, minne kotiutui jo paljon aikaisemmin Amerikasta, mutta teki vielä myöhäisinä vuosinaankin hyviä kirjoja.

8. Bonzo Bonham ja Keith Moon
Tästä kohdasta tulikin kaksipäinen rumpali, kun en osaa päättää, pitäisikö maan kamaralle palauttaa rockhistorian kovakätisin vai hulluin rummunlyöjä. Molemmat kuolivat 32-vuotiaina, periaatteessa ruumiinvoimiltaan vielä nuorina, vaikka päänsä ehtivät saada kerrassaan sekaisin.

9. Bela Lugosi
Teatraalisen kauhunäyttelijän näkisi mielellään vielä nykypuitteissa kankaalla, mutta se on kai selvää, ettei hän saisi filmata uusiksi Ed Woodin Plan 9 From Outer Spacen loppupuoliskoa. Vaikka hän kesken leffan kuolikin, jotain olennaista tärvääntyisi "maailman huonoimmasta elokuvasta", ellei siinä väisteltäisi yhden päähahmon kasvojen näyttämistä, kun Lugosin tilalle tempaistiin ohjaajan vaimon kiropraktikko. Maltin sanoo: "Lugosi kuoli kesken kuvausten, ja sen huomaa."

10. Ritchie Valens
Kuoli harmillisesti, levytettyään vain muutaman hassun kappaleen, jo 17-vuotiaana lento-onnettomuudessa, jota Don McLean kutsuu American Piella nimellä "The Day The Music Died". Kuolihan siinä toki Buddy Hollykin, mutta hän ehti saada paljon enemmän aikaan , joten kyvyt ja suuntaus kävivät selviksi. Valens sen sijaan teki yhden arkkityyppisen rock'n'roll-kappaleen Come On Let's Go. Jos sellaisia olisi kaivettavissa lisää esille… mitenkään vähättelemättä Donnaa ja La Bambaa.


Paljon jäi vaihtoehtoja vielä varastoon, esimerkiksi Eddie Cochran olisi sopinut Valensin paikalle. Ai niin, ja Humphrey Bogart olisi ollut hauskaa saada mukaan. Kenties myös Oscar Wilde ja J.D. Salinger. Jälkimmäisestä en tiedä, vaikka hän eläisi vielä, mutta kirjailu tai ainakaan kirjojen julkaiseminen ei ole huvittanut aikoihin, että siinä mielessä henkiin herättäminen olisi paikallaan.

Kaverini Markon kanssa kun juttelimme aiheesta eilen, niin hänellä ykkösenä olisi ilmeisesti ollut Kalervo Palsa.