Hyvänä kakkosena pieni ja sisukas…

Huh, ei tullut jatkoa rumalle niukkojen finaalitappioiden sarjalle sikäli, että Kanada oli nyt selvästi parempi. Vaikka Suomi kolmannen erän vahvan rutistuksen jälkeen nousi hetkeksi maalin päähän pari-kolme minuuttia ennen loppua, voitto jäi vielä kauaksi.

Kanada oli taitavampi ja kovempi. Eilinen Venäjän sekoittanut rimpuilu taidoilta alivoimaisena mutta yhtenäisempänä joukkueena ei olisi helposti onnistunut Kanadaa vastaan, koska nikkarien suoraviivaista paahtamista on vaikeampi sekoittaa. Nyt se kävi käytännössä mahdottomaksi avauserän jäähyillä ja tappioasemaan joutumisella.

Ottelun tähti oli Rick Nash, kaapin kokoinen voimahyökkääjä, jolla on silti nopeutta, tekniikkaa ja pehmeät kädet. Nash ampui Suomea vastaan ensimmäisen maalin ja vielä loppunumeroiksi 4–2. Hänet palkittiin myös turnauksen parhaana pelaajana.

Suomalaisista turnauksen tähtikenttään pääsivät Kari Lehtonen (myös turnauksen paras maalivahti) ja Petteri Nummelin, joka oli tosin kahdesta viimeisestä pelistä loukkaantuneena sivussa. Kovasti oli pettyneitä naamoja leijonissa ja synkkiä puheita.

Turhaan minusta sikäli, että hienosti äijät vetivät. Nyt kun on ajankohtaiset teemat viimein käsitelty tältä viikonlopulta, niin voi alkaa odottaa miten Selänne pärjää yöllä NHL-ottelussa Detroit–Anaheim. Siihen on vielä pari tuntia, joten töiden ohessa voisi miettiä jotain pientä kuva-arvoituksen poikasta…

Lätkää ja länkkäriä

Jännittävä päivä telkun tarjonnan suhteen. Iltapäivällä jo tuli trilleri Suomi–Venäjä. Sitten Kanadan kuritettua Ruotsia ja Uutisvuodon hölistyä omiaan Teema tarjoili John Fordin Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939), joka toimi Goscinnyn ja Morrisin innoittajana Lucky Luke -albumiin Postivaunut.

Tuo Postivaunut oli ehkä ensmä Lucky Luke jonka luin, alle 10-vuotiaana, ellei Arkajalka sitten ehtinyt ensin. Molemmat olivat kuitenkin veljen hyllyssä pian sen jälkeen kun ilmestyivät suomeksi. Erittäin jännittävänä Postivaunut jäi mieleen, ja runsaan kuplivana, koska kyytiin koottiin niin verraton joukko mielenkiintoisia hahmoja.

Totesin, etten muistanut kumpaakaan turhan hyvin, elokuvaa tai sarjakuvaa. Ford kokosi jo leffaan jännittävän kokoelman hahmoja, joiden välillä setvitään luokkaeroja, menneitä sotimisia vihollisina, ajankohtaisia ristiriitoja lain eri puolilla sekä romantiikkaa ja jopa sen seurauksia, kun postivaunun väliasemalla matkustaja synnyttää lapsen. Latausta ja yhteishenkeä tuo vaunujen matka läpi maaston, jossa rellestävät Geronimon sotapolulle ajamat apassit.

Ford on ensimmäistä kertaa elementissään Monument Valleyssa, jonne palasi monissa klassikkowesterneissään, ja jossain tämä oli määritelty hänen ensimmäiseksi täysimittaiseksi länkkärikseen. John Wayne puolestaan teki siloposkisena 31-vuotiaana läpimurtonsa Ringo the Kidinä, joka on joutunut pidätetyksi, mutta haluaa kostaa isänsä ja veljensä murhan.

Netistiä löytyi hyvä kertaus, jossa myös monipuolinen henkilöjoukko setvitään. Sieltä on napattu tuo elokuvan mainosjuliste.

Pakko tunnustaa, että elokuvan loputtua hairahduin katselemaan Euroviisuja. Ihan sopivaan aikaan sikäli, että ehdin nähdä loppukolmanneksen esityksistä, missä oli vähintään tarpeeksi. Pätkät kaikista muista olivat ylenpalttinen kuorrutus kakkuun. Äänestyksessä kiinnitti huomiota naapurirakkaus ja sille buuaaminen. Ei hävettänyt meitin Hanna yhtään siinä sakissa, mutta kappale onkin jo jyrätty aivojen pintakuoreen, koska video on pyörinyt joka välissä telkussa.

Eikä ilta vielä ole ohi, sillä vajaan tunnin päästä alkaa NHL:n konferenssifinaalin ottelu Idästä, Buffalo–Ottawa. Ellei Buffalo pysty tänään voittoon, voi veikkailla runkosarjan parhaalle lähtöä, sillä seuraavat kaksi peliä ovat Ottawassa, missä Senators voisi jo katkaista sarjan. Jos taas Sabres voittaa, pelit ovat 1–1 ja jatko tuntuisi olevan auki.