Aika polkkaukseen on kortilla, mutta huvitti lainata tänne päivän mietelauseista yksi (kuukle tämän tarjoili, Victor-Marie Hugon kuva vieressä):
There is always more misery among the lower classes than there is humanity in the higher.
- Victor Hugo
Eli pikakäännöksenä:
Alemmissa luokissa on aina enemmän kurjuutta kuin ylemmissä humaanisuutta.
Sen verran vielä haircuttia, että pääsin taas eilen ja tänään roudariksi. Nimittäin kantamaan pojan kitaraa. Siinä tuntee olevansa rok, kun soitin pakataan äitiyspakkauksesta tulleeseen makuupussi/täkkiin, joka edelleen tungetaan muovipussiin. Plastiikkikuoren voi valita kätevästi mielialan mukaan, nyt oli kopeasti Silja Linen pussukassa, aiemmin on suosittu Siwaa.
Eihän tuo mikään juttu ole, mutta jossain välissä pilkahti mieleen oma muutos. Jonain 15-25-vuotiaana oli niin arka pelkuri, ettei olisi suostunut kantamaan tuollaista vehjettä, koska olisi pelännyt jonkun kiinnittävän siihen huomiota. Vaikken yrittänyt kuulia olla silloinkaan, itsetunto oli niin hutera, että pelkäsin näyttäväni typerältä ja jonkun siitä pilkkaavan.
Nykyään tietää näyttävänsä typerältä joka tapauksessa, pilkka ei paljon hetkauta. Ylpeänä kuskailen pojan akustista.
21.3.2007
Kurjat lentävät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen huomannut saman ilmiön edes yhtenä ilahduttavana puolena ikääntymisessä. Huomattavasti pienemmin kärsimyksin onnistuu nykyään epäviileänä, suorastaan kädenlämpöisenä tepastelu. Joskus se huvittaa itseäkin kovin, ja silloinhan kaikilla on hauskaa.
Moro Ohari! Kyä kannattaa nähdä hauskana asioita, jotka ovat muinoin ahdistaneet. Jalka liikkuu keveämmin ja naurattaa ihmeen usein.
Ehkä se hirmuinen ahdistus ja paine voi jollakulla puristaa ytimestä timanttia, mutta ei arkitouhuissa juuri timantteja kaipaa.
Lähetä kommentti