25.2.2009

Miksi en ole ruokapolkkaaja

Hiljalleen parin kuukauden aikana on reenailtu, mihin karvalakkimallin Conan eli Kanonin Powershot A590IS venyy. Eilen jaksoin penkaista vähän, mitä pikselistöön on tarttunut. Etupäässä joko kuvia pojasta taikka hänen napsimiaan tärkeitä otoksia suosikkilukemistoista, dinosauruksista, puoliksi syödyistä konvehdeista ynnä sukulaisista.


Yksi sivujuonne on hupikuvat, joita olen ottanut karuista ruokatempauksistani, kuten arkisista pikalounaista. Kuvien laatu on avainsyy, miksi en pidä ruokablogia.

Toinen syy on ahdistus, mitä koen kaupoilla käydessä, koska etenkin lähisuuppärmarketissa on tapahtunut monitahoista kehitystä: 1. Laatu hakemissani tuotteissa on monin kohdin heikentynyt, eritoten hevi-osastolla. 2. Valikoima pyrkii suuntiin, joita en suosi: suurperhepakkauksiin, pakasteisiin, kevyt-, hyla- ja muihin näköisruoka-aineisiin, tympeiksi käyneissä marinadeissa uitettuihin riekaleihin, tietenkin valmiseineksiin yms. 3. Tarjouksetkin ovat kehnompia, mallia osta viisi ja säästä kolmetoista senttiä, joten niistä ei synny hauskoja juolahduksia 4. Hinnat ovat kohonneet pilvien utuun.

Niinpä on huvittanut ajoittain kokeilla, saako halvoista aineksista ja pakasteista nopeasti kelvollista syötävää. Ei se helppoa ole, kuten seuraavat kuvat ehkä vihjovat.

1. Tunsin lähestyväni tomppeliuden ylempiä sfäärejä, kun ostin pussin kaukoidästä pyydetyn mukalohen fileitä. Mitäs, ne voi leivittää ja laittaa kylkeen muita tyhmyyksiä, kuten pakastepatonkia, -lohkoperunoita sekä espanjalaisia miniluumutomaatteja. Ei tuo huonolta maistunut, mutta pari avainseikkaa: a) kala ei pakastamalla parane (toisin kuin järeä punainen liha voi tehdä) ja b) hittoako keskinkertaista kalaa pitää mahdollisimman kaukaa hakea, kun parempaa saa lähinurkilta.

2. Urakan aikana kaipaa nopeaa, täyttävää ja pitkällä aikajänteellä energiaa luovuttavaa evästä. Kokeilin miten pakastevihanneksilla täydennetty paistettu pikanuudeli sopisi ryynimakkaran kanssa. Mikäs siinä.

3. Joskus haaviin ui kalapuikkoja, joilla suomut ovat mutatoituneet tuollaiseksi syömäkelpoiseksi turkiksi. Totesin vasta, että parilapannu on hyvä niiden paistamiseen, minimoi rasvan pinnasta, josta tulee silti rapea.

4. Pojan kanssa piti viettää rauhaisaa viikonloppua ja taisi olla tilipäiväkin sopivasti, niin äidyin ostamaan "kotimaista takuumureaa ulkofilettä". En ole yhtään varma, olivatko nuo määreet kaikki ansaittuja. Paketin avaamisen jälkeen leikkasin köntin pihveiksi ja panin marinoitumaan. Aika hyvää tuli, mutta parempaakin olen paistellut.

5. Pihvien oheen löysin Pastanjauhajilta mainion vinkin, miten keitinpotut (suosin tänä talvena torilta ostettua siikliä, aivan mainiota kamaa) saa eteväksi kylkiäiseksi lytättyinä uunipottuina.
Pojan kanssa kokeilimme myös paistaa pikkuleipiä (kuvassa ylempänä, nuo ruskeat kiekot), joihin holvasimme voita, sokeria, suklaata ja pähkinää. Irstaita mutta aika hyviä.

6. Välillä on osunut kassiin makoisia eväspotteja, jopa monimediapaketteja. Hunajameloni ja mandariinit ovat niitä hedelmiä, joista olen löytänyt kohtuuhintaan makoisia eksemplaareja, eivät ehkä lähiruokaa. Old Dignity taas on ruokajuoma, joka liian ahnaasti nautittaessa vaihtaa ruokapöydässä nimeään (vrt. lehmä > härkä) ollen viimeistään seuraavana päivänä No Dignity, kuten muuan Veksi on tiennyt mainostaa. Ilman sitä Dr. Feelgood ei ehkä saavuta täyteyttään, eikä Saukkia ja Oravia varmaan jaksaisi puolta kappaletta pitempään. Ryynäri taas on hyvä peruseväs, kunhan ei joka viikko käy kiinni.

Että ei kannata odottaa vesi kielellä ruokapolkkausta tähän osoitteeseen. MOT

(OBSERVERA! Varo klikkaamasta kuvia, ne suurenevat siitä aivan kuin pyy tekisi, jos kelaa maailmanlopusta taaksepäin. Kappas, eivät muuten suurenekaan. Joko Veijo Polkkeri on muuttanut sääntöjä tai minä olen unohtanut niitä.)

6 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Minä olen myös usein naureskellut, että ei minusta olisi ruokablogin emännöintiin. Sapuskani nimittäin ovat usein epämääräisiä mössöjä ja siltä ne myös näyttävät :)

Sun ruokasi sentään olivat ihan tunnistettavia!

Varapygmi kirjoitti...

Terve Mari! Työtähän se vaatii laittaa niin etevästi kalapuikkoja, ettei niitä enää tunnista. ;–P
Ota sekin huomioon, että tuohon on kuorittu kermat tai ainakin valikoitu lupaavimmat otokset.

SusuPetal kirjoitti...

No, olipas harmi, ettei kuvat suurentuneet, mistäköhän se johtuu?

Minulta puuttuu selvästikin ruokablogi. Puuttuu minulta käsityöblogikin. Vielä on siis paljon tehtävää...

Minä söisin noista kaikkea, koska olen kaikkiruokainen ja pidän etenkin ryynimakkarasta ja Dr Feelgoodista. Saukki ja pikkuoravat menevät myös kunhan kyytipoika on passeli.

Varapygmi kirjoitti...

Ters Susup! Olisiko kuvien suurenemattomuus kiinni siitä, että taisin valita niitä liittäessä vaihtoehdoksi joko keskikokoinen tai pieni. Jospa se sitten ei enää skaalaa niitä sopivaksi vaan kerralla määrämittaisiksi. Kokeilen ensi kerralla.

Fiilguudi oli dvd, jota Prospero blogissaan kehui, niin piti vilkaista täkäläisestä Kanttilasta. Ei kehunut suotta. Siinä yhteydessä taas oli jokin liike, missä myytiin No Dignityä, ja tartuin siihenkin tarjoukseen. Saukkia ajattelin kokeilla, josko se nykynuorisoakin huvittaa, mutta vielä ei ole testituloksia.

SusuPetal kirjoitti...

Ai, se oli dvd, pitäisi varmaan hankkia. Feelgood keikkaili ahkeraan Hgissä 80-luvulla, kuinkakohan monta kertaa olen ollut siinä hikimeressä Tavastialla?

Minulla on muuten tuo Pikkuoravien levy.

Varapygmi kirjoitti...

Joo, se Feelgood on tuplajättipotti: dvd:llä livekeikka huippuajoilta (marraskuu 1975, kotiluola Kursaal, Southend) ja ceedeellä samat 8 kipaletta plus 15 muuta.

Wilko Johnson mukana, häntä olen useamman kerran nähnyt livenä. Varmaan pariin kertaan myös Feelgoodit. YO-talo tyypillisin katsastuspaikka.