22.10.2008

Minä menen, minä menen meren rantaan…

…siellä ystävät jo notkuu." (Pasi & Mysiini: Tiritomba, 1985)

Jos kirjaston levyosaston nostalgiakierrokset tuottavat antoisia elämyksiä, niin löytyy niitä merkillisiä menneisyyden haamuja muualtakin. Paarikaveri, jonka yksi suuri meriitti ja merkkipanos suomalaisessa rockissa on osallisuus E. Normaalin kappaleen Kaljaa nuorille sanoituksessa, innostui pari viikkoa sitten taas höyryämään musiikista.

Olin kyllin tuiterissa, että lupauduin kuuntelemaan Pasi & Mysiiniä, kun hän sitä uhkasi tyrkyttää. Maanantaina kahlasin läpi ensin pari singleä, Marokko/Marie ja Tiritomba/Tyttö metsässä, sitten vielä pari ekaa älpeetä, Nimim. Tiukkaa penalii ja Todellista elämää.

Aiheeseen liittyy muutama tunnelmakuva opiskeluvuosilta Turussa, sillä Pasi Raappana oli aika unohtumaton hahmo vastaan sattuessaan. Tiikeritoverin kanssa olimme luultavasti lounastaneet Iskerissä, kun notkuimme alakerrassa pelikoneiden kimpussa. En ihan millintarkasti muista miten dialogi eteni, mutta toveri taisi olla digitaalipajatson äärellä, kun römeä ääni hätkäytti selän takaa vonkumalla, että "eikö täällä oo akustista pajatsoa". Se oli pari askia colttia päivässä (EDIT! Anteeksi, tuosta skannatusta jutusta paljastuu, että "kolme poksia norttia".) ylläpitoon vaatinut kultakurkku, jolla Pasi omaperäisiä sanoituksiaankin lausui.

Alkuperäinen Mysiini ehti käsittääkseni hajota, koska erinomaisella kitaristilla Ilpo Murtojärvellä oli yltäkyllin hommia studiossaan, mutta olisiko ollut syksyllä 1984 kun luiskahdin Pasin keikalle Kårenille. Uusi bändi ei ollutkaan luvannut hoitaa sovittua keikkaa, joten Pasi oli hankkinut pikahälytyksellä vanhan Mysiinin kasaan. Se jäi mieleen yhtenä parhaista keikoista mitä olen seurannut, ehkä osin sen ansiosta etten odottanut oikein mitään. Komppi toimi hienosti ja Murtojärvi oli murhaavassa lennossa, jos oikein muistan.

Pystyn vieläkin eläytymään myös seuraavan aamun morkkikseen, kun muinaistyttöystävä vähän muistutteli miten paljon olin innostunut. Olin keksinyt outoja vertauksia Dire Straitsista alkaen ja päässyt kai J. J. Caleenkin asti. Vaan ei se ollut pelkkää humalaista haihatusta, olen myöhemmin tavannut parikin paikalla ollutta, jotka ylistivät yhtä lailla keikkaa. Ehkä se oli kuin vanhaa suolaa, siis esimerkiksi erotiikkaa entisen kanssa, kun paineet ja odotukset ovat haihtuneet, voi vain nautiskella.

Sittemmin osuin pari kertaa Portissa samaan pöytään Pasin kanssa, koska hän tunsi joitain kavereitani. Muuan Marucella (nimi ehkä keksitty) taisi saada hänet laulamaan serenadin Tyttö metsässä, jonka hän tuuppasi myös singlelleen. Aika rupinen esitys, mutta tunnelma oli hauska. Tiritombaa Pasi hyräili muuten vaan, nämä taisivat olla juuri vuoden 1985 aikoja, jolloin hän nuo singlenä julkaisi, ellei sitten vähän myöhemmin.

Pitäisi opiskella syvällisemmin foneettisia merkkejä, että saisi lainattua vanhaa kunnon Pasia tekstissä, esimerkiksi lespaava r oli ainutlaatuinen tyylikeino. Hän oli hyväsydäminen hulttio, jollaiset harvinaisina yksilöinä piristävät ihmeesti paarielämää. Rauha vaan muistolle.

En osaa varsinaisesti suositella noita levyjä, ovat aika epätasaisia ja varmaan melko hätäisesti rykäisty nauhalle, mutta kyllä niissä henkeä on ja persoonallisuutta. Erityisesti innostuin singlepiisistä Marie, jonka eloisassa kitaroinnissa Murtojärvi toi taas mieleen Knopflerin varhaiset Dire-levyt, vaikkei se yhtään apinoinnilta kuulosta.

Sain bonuksena skannauksia vanhoista Soundi-jutuista, tuuppaanpa tähän yhden.

Debyyttialbumi (1980) herätti hämmennystä ainakin Tampereella ja Soundissa, koska Pasi & Mysiiniä oli toisaalta vaikea sijoittaa sujuvasti silloisen suomirockin kenttään, toisaalta taas rennosti sääntöjä rikkova laulutyyli herätti epäilyksiä Dave Lindholmin jäljittelystä, varsinkin kun merkillisessä levynnimessä esiintyi outo sana "penalii" ja Davella oli niihin aikoihin bändi Pen Lee. Vähän erilaista hässäkkää Pasi taisi kuitenkin tarkoittaa.

Eipä kovin moni Suomessa kytkenyt reggaerytmejä tuohon aikaan yhtä luontevasti musiikkiinsa. Myöhempiä levyjä en tunne, ehkä niitäkin osuu joskus maisteltaviksi.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiukkaa penalii iski kuin neljäkymmentäkaksi volttia, kun muuan satakuntalainen toverini levyn minulle joitakin vuosia sitten esitteli. Sittemmin kuulin toisen toverini isältä Pasi Raappanan istuneen yhteen aikaan paljon juurikin Portissa, mikä kuulosti paljon hienommalta kuin se, kun joskus tulevaisuudessa kerron nuorille jonkin lähimenneisyyden suuren tähden istuneen minun nuoruuteni aikana paljon Naama-baarissa.

Niin että sitä vain, ettei ole ennen osunut vastaan asiaa, joka nivoisi satakuntalaiset, toverini isän ja blogimaailman näin hyvin yhteen.

SusuPetal kirjoitti...

Minulla löytyy Tiukkaa Penaali vinyylinä ja tuli aikanaan nähtyä Pasi ja kumppanit muuutama kerran livenä.
Tajutonta.
Ei fillarii, ei mopedii, mut mul on telkkarii...

Anonyymi kirjoitti...

"Marokko, paljon köyhii, Suomii, hyvää elintasoo!" kuten paarikaveri evästi esitellessään Pasi & Mysiini -kattausta.

Terse terse, Vt. Vaatii monelta jonkin Turku-kytkyn, että tuntee Mysiinit, mutta ehkä sana on levinnyt Satakuntaankin. Jos toverisi isä on 80-luvulla istunut Portin suuressa pyöreässä pöydässä ja kenties heittänyt noppaa tai pelannut bridgeä, saatan olla kohdannut hänet. Ikähaitari kattoi aika hyvin täysikäiset, ettei siitäkään voi päätellä paljon. Tinatuopissa Pasi tiettävästi myös viihtyi, sitäkin kutsuttiin joskus Naamabaariksi.

Susup, se on arvolevy. Jos ei vielä virallisilla markkinoilla, niin kultin takia kuiteski. Vaikea kehua pidäkkeettömästi niitä levyjä, vaikka ne riemuja tuottavat. Tuo mainittu paarikaveri nosti edelleen suosikiksi päätöskipaleen 'Hyvää yötä', kun 'Ei fillarii' oli vanhastaan hilpeänä mielessä. Paikoin tulee Pelle mieleen, lähinnä "riimeistä" ja laulun painotuksista.

t. Veepygmi

SusuPetal kirjoitti...

Äh, tuo hyvää yötä-biisi on niin itkettävä, ihan oikeasti, olen parkunut sen tahtiin silloin kauan, kauan sitten, kun toisten esi-isät ja minä istuimme portissa.

Varapygmi kirjoitti...

Hui, kahdessakin mielessä. Toisaalta että se on iskenyt niin lujaa, toisaalta että tiemme ovat kenties leikanneet. Vaikka suosin alkuvuosina (83-86) enemmän Proffaa ja erilaisia tikkakisoja Hassesta Haarikan kautta Masan baariin ja muihin.

SusuPetal kirjoitti...

Minä lähdin -81 Turusta eli tuskin olemme notkuneet saman pöydän ääressä. Silloin notkuin jo Tillikassa...

Varapygmi kirjoitti...

Orait, vaihto päikseen. Tai emmää paljon Tillikassa notkunut, YO-talolla vähän enemmän.

SusuPetal kirjoitti...

Hyvä, että päivystys toimi, minäkin hoidin ton YO-talon ihan hyvin 81-84:)

Varapygmi kirjoitti...

Sillä lailla! Varmaan olemme sitten olleet SIELLÄ samaan aikaan, niin usein piipahtelin josnain vaiheessa, jo Turkuun muutettuanikin.

Meinasin piipahtaa äsken synkkärikutsuillasi uusiksi, mut senor Vuodatus näytti että on liikaa pohjia. Olisin vain kardhutölkillä kilistänyt, kun en jaksanut punhokaupoilla käydä.

Anonyymi kirjoitti...

LÖysin tä levyn tänään. PKKUSEN HYVÄ.

Unknown kirjoitti...

Pasin musiikki teki minuun syvän vaikutuksen. Tiukkaa penalii on klsikko ja myös Omissa ajatuksissa on täyttä tavaraa.